Minua ei enää kiinnosta seksi avovaimon kanssa kun hän on raskaana, nainen ulisee tuosta kovasti

Vierailija kirjoitti:

0/5. On tietty noinkin tyhmiä miehiä olemassa mutta yleensä niitä tajuaa edes hävettää, että meni lapsensa elämän pilaamaan. 

jep toi cuck homma on jotenkin ällöttävää

Meiltäkin on seksi loppunut nyt kun vaimo on raskaana, mutta se ei johdu ollenkaan samoista syistä kuin ap:lla, vaan mustasukkaisuudesta. Sääli, että raskausaika menee meillä nyt näin. 

Nythän vois painaa paljaalla kun ei ole raskaudenpelkoa..?

Häh? Ei välttämättä ole hyvä panna raskaana tai sitten varovasti (raskaus on tärkeämpi asia), mutta ei se ole ikuista. Lapsi syntyy jne.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheltäni hävisi halut heti, kun raskaus alkoi näkyä. Itselläni olivat himot huipussaan etenkin loppuraskaudesta. Oli kädellä kovasti töitä. En ikinä kävisi vieraissa enkä varsinkaan raskausaikana, kun taudit voivat vaikuttaa vauvaan.

Ja lapsiahan meille tuli kolme. Ovat jo isoja, ja seksiä riittää edelleen. Mutta tässä täytyy olla naisella hyvä itsetunto ja kyky erottaa asia omasta egosta.

Eli kun kumppanin kanssa ollaan oltu muutama vuosikymmen, mutta joku päivä näkee päänahan hieman kiiltävän hiusten alta ja seksi loppuu siihen, sillä nainen ei viehäty pälvikaljuisista miehistä, niin neuvo miehelle on että "Opettele erottamaan egosi asiasta. Ei se ole sinä joka vaimoasi ällöttää, vaan sun pää. Niinku et sinä ihmisenä, vaan sun ikääntymisestä johtuva rapistuminen". 

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole pakko harrastaa seksiä. Mutta jos oma mies olisi lopettanut seksin siksi koska koki minut raskaana ollessani vastenmieliseksi, niin se olisi kyllä ollut iso kolaus suhteelle ja laskenut omaa käsitystäni hänestä todella paljon.

Oliko sulla muuten jo ennen raskautta fiilis siitä, että kokisit kumppanisi raskaana vastenmieliseksi? Varoititko häntä?

Tiesin kyllä, että kokisin raskausmahan luotaantyöntäväksi. Pornoa katsoessa olen törmännyt raskaana oleviin ja se on ällöttänyt. En varoittanut avovaimoani, toivoin vain ettei hän olisi seksiä loppuraskauden aikana halunnut.

AP

Älä hätäile, kohta on vuorosi jäädä ilman, vaikka kuinka haluttaisi. Jaa, mutta sullahan on otsaa käydä vieraissa.

Virheesi oli kertoa totuus. Olisit vaan sanonut ettei sinun tee mieli seksiä. Nyt loukkasit naisesi tunteita. Ja näköjään palstamammojenkin tunteita.

Vierailija kirjoitti:

No ei se nainen kyllä hehkemmillään raskaana ole, varsinkaan loppuvaiheessa. Mutta kun ottaa sen asenteen että kyllä tämä nyt aina handuun hakkaamisen voittaa niin kaikki on tyytyväisiä. 

Synnytyksen jälkeen sitten lantiopohja-jumppaa ja akka salille. 

Onnea tulevasta pienokaisesta

Jumppaa keskenäs vaan, ukonturjake.

Vierailija kirjoitti:

Älä hätäile, kohta on vuorosi jäädä ilman, vaikka kuinka haluttaisi. Jaa, mutta sullahan on otsaa käydä vieraissa.

En ikinä kävisi vieraissa.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheltäni hävisi halut heti, kun raskaus alkoi näkyä. Itselläni olivat himot huipussaan etenkin loppuraskaudesta. Oli kädellä kovasti töitä. En ikinä kävisi vieraissa enkä varsinkaan raskausaikana, kun taudit voivat vaikuttaa vauvaan.

Ja lapsiahan meille tuli kolme. Ovat jo isoja, ja seksiä riittää edelleen. Mutta tässä täytyy olla naisella hyvä itsetunto ja kyky erottaa asia omasta egosta.

Eli kun kumppanin kanssa ollaan oltu muutama vuosikymmen, mutta joku päivä näkee päänahan hieman kiiltävän hiusten alta ja seksi loppuu siihen, sillä nainen ei viehäty pälvikaljuisista miehistä, niin neuvo miehelle on että "Opettele erottamaan egosi asiasta. Ei se ole sinä joka vaimoasi ällöttää, vaan sun pää. Niinku et sinä ihmisenä, vaan sun ikääntymisestä johtuva rapistuminen". 

Hauska vertaus, sillä mieheni on nykyään kalju, ja edelleen meillä hormonit hyrräävät. Hyvä niin, sillä kaljuus ei ole yhtä ohimenevää kuin raskaus.

Itsetunnon otin puheeksi, koska edellinen keskustelija oli sitä mieltä, että hänen suhteensa vaurioituisi, jos mies ei haluaisi häntä raskausaikana. Minä taas olen aina ajatellut, että kyseessä on aika ymmärrettävä asia, joka saattaa indikoida suojeluhalua ja hyvää isyyttä, eli en ota sitä henkilökohtaisesti. Tiesitkö muuten, että vanhempainvapaalla olevilla isillä testosteronitaso usein laskee väliaikaisesti, eli lapsesta päävastuussa olo näkyy miehellä vähäisempänä seksuaalisena haluna?

 

- se jota lainasit 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole pakko harrastaa seksiä. Mutta jos oma mies olisi lopettanut seksin siksi koska koki minut raskaana ollessani vastenmieliseksi, niin se olisi kyllä ollut iso kolaus suhteelle ja laskenut omaa käsitystäni hänestä todella paljon.

Oliko sulla muuten jo ennen raskautta fiilis siitä, että kokisit kumppanisi raskaana vastenmieliseksi? Varoititko häntä?

Tiesin kyllä, että kokisin raskausmahan luotaantyöntäväksi. Pornoa katsoessa olen törmännyt raskaana oleviin ja se on ällöttänyt. En varoittanut avovaimoani, toivoin vain ettei hän olisi seksiä loppuraskauden aikana halunnut.

AP

Et ilmeisesti ole selvittänyt etukäteen hirveästi mitään raskauteen liittyvään. Se on hyvin yleistä että raskaushormonit saa nimenomaan haluamaan seksiä enemmän kuin normaalisti. No mutta eipä asialle voi mitään kun vahinko on jo tapahtunut. Voit yrittää kompensoida fyysisen torjunnan nyt olemalla ekstrahuomaavainen ja osallistuva kumppani koko loppuraskauden ajan ja lapsen synnyttyä otat aktiivisen roolin isänä ja puolisona ja kunnioitat puolisosi seksuaalisuutta ja yrität rakentaa seksielämäänne uudelleen kun hän on valmis. Voit siten ehkä korjata tilannetta ja osoittaa kumppanillesi että rakastat ja haluat ja että olet mies jonka kanssa kannattaa olla. Mutta todennäköisesti sitten sua vasta alkaa v*tuttamaan puolisosi unina kun siihen päälle tulee vielä lapsen parku ja ätiyshormonit. 

Vierailija kirjoitti:

Outolintu.

Ei voi ku äimistellä.

Lienet kasvanut paperipussi päässäs.

Muovipussi. Hapenpuutetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä haluja voi pakottaakaan. Tuo vaan on sellanen asia joka tulee vaikuttamaan teidän väleihin jatkossakin ja tulette ennen pitkää eroamaan. 

Kiitos asiallisesta viestistä. Luuletko todella, että tämä vaikuttaa suhteeseemme vielä raskauden jälkeenkin? Pitäisikö minun mielestäsi vaan harrastaa nyt seksiä vaikka siitä minulle paha olo tuleekin? Rakastan avopuolisoani, enkä halua suhteemme päättyvän.

AP

Melko varmasti se vaikuttaa. Raskaus on niin kokonaisvaltainen tila että silloin mikä tahansa negatiivinen kokemus voi traumatisoida todella pitkäksi aikaa.

Susta on tulossa isä, sulla tulee olemaan pahoja oloja ja pettymyksiä edessä monessa muussakin asiassa. Ei tietenkään ole pakko harrastaa seksiä jos ei halua. Mutta se

No mitä? Miten nainen voi luottaa ja turvautua mieheensä jos mies ei pidä naista haluttavana raskausaikana? Eihän sillä miehellä tee silloin mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheltäni hävisi halut heti, kun raskaus alkoi näkyä. Itselläni olivat himot huipussaan etenkin loppuraskaudesta. Oli kädellä kovasti töitä. En ikinä kävisi vieraissa enkä varsinkaan raskausaikana, kun taudit voivat vaikuttaa vauvaan.

Ja lapsiahan meille tuli kolme. Ovat jo isoja, ja seksiä riittää edelleen. Mutta tässä täytyy olla naisella hyvä itsetunto ja kyky erottaa asia omasta egosta.

Eli kun kumppanin kanssa ollaan oltu muutama vuosikymmen, mutta joku päivä näkee päänahan hieman kiiltävän hiusten alta ja seksi loppuu siihen, sillä nainen ei viehäty pälvikaljuisista miehistä, niin neuvo miehelle on että "Opettele erottamaan egosi asiasta. Ei se ole sinä joka vaimoasi ällöttää, vaan sun pää. Niinku et sinä ihmisenä, vaan sun ikääntymisestä johtuva rapistuminen". 

H

Ap ei ole vielä isyysvapaalla eikä lapsesta vastuussa. Ja Ap sanoi että on pokeakin katsoessa kokenut raskausvatsat vastenmielisinä. Monille naisille etenkin ensimmäinen raskaus on iso asia käsitellä, sillä ne muutokset tapahtuvat hänen kehossaan. Jos mies vielä kokisi mun kehoni vasenmielisenä, niin kieltämättä se oisi vaikea pala pureksia. Ja mitä teihin tulee, niin sä olisit varmasti pannut miestäsi jos hän olisi ollut raskaana. Niin kuin nyt panet häntä pälvikaljuna.

Mun mielestä tuollainen voi hyvin helposti kieliä siitä, että toinen ei kestä kumppanin muutoksia ja saisi mut epäilemään pysyisikö hän rinnallani jos vaikka sairastuisin.  Raskaus sentään loppuu joskus, mutta entä jos vaikka rintani poistettaisiin syövän vuoksi? Suurin osa miehistä ei nimittäin pysy.