Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä trauma sinusta tuntuu?
22.11.2025 |
Osaatko kuvailla miltä sinusta lapsena tuntui trauman vaikutukset?
Entä aikuisena?
Itse kärsinyt kaikenlaista ja mietin miten se näkyy ja tuntuu kun tässä stressaantuneessa mielessä ei enää mikään erotu selvästi.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan saanu apua terapiasta
Vierailija kirjoitti:
Joopajoo, nykyään on traumoja kaikki.
Jos aihe ei koske sinua, ei tarvi kommentoida mitään.
Ei kai trauma miltään tunnu.
Se vain tarkoittaa, että maailma ja sen asiat näyttäytyvät jonain muuna kuin ihmiselle keskimäärin.
Ja näistä poikkeavista tulkinnoista puolestaan johtuu seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan ollut haaveita,tai edes tietoa mitä voisi haluta, missä,miksi.
Joka ikinen päivä on vain irrallinen päivä elämässä.
En osaa rentoutua, ei ole "kotia" ,siis tunnetta , aina olen valmis lähtemään heti 24/7,jos ois tarvis.
En ole saavuttanut mitään muutaku huolia ja murheita itselle ja muille.
mt-syistä eläkkeelle jouduin, en olisi halunnut.
Aikalailla samaa mulla, eläkkeelle en ole päässyt. Minut katsotaan täysin työkykyiseksi vaikka oireilu on pahimmillaan psykoottista ja koen harhoja työpaikallakin. Olen jatkuvasti jotenkin irrallaan itsestäni, minulla ei ole koskaan ollut mitään haaveita eikä tavoitteita, ajelehdin ja menen virran mukana. Tästä huolimatta olen hankkinut ammatin ja työskennellyt vastuullisessa työssä. Omasta ja työnantajan, työkavereista puhumattakaan mielestä kuuluisin työkyvyttömyyseläkkeelle. Minuun ei saa aina kontaktia töissä, koska dissosiaatio vie minut "muualle", lisäksi persoonallisuudet vaihtelevat ja olen välillä ihan eri ihminen. Minäkään en osaa rentoutua, odotan koko ajan katastrofia, mieli on levoton ja olen aina valmiina pakenemaan. Lapsuudessa jouduin pakenemaan vanhempiani, nuorena aikuisena pakenin miestäni lapsi sylissä pakkasyöhön. Asuessani kahden lapsen kanssa valitsin asuinpaikkani suurten teiden lähettyviltä josta oli nopea pääsy pääväylille molempiin suuntiin, kassit oli aina valmiiksi pakattuna nopeaa lähtöä varten. Vaikka elämäni on ollut suhteellisen kaoottista, olen pyrkinyt olemaan hyvä äiti nyt jo aikuiselle lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Painajaiset
Unettomuus aikuisena
Pelko
Ahdistuneisuus
Masennus
Eristäytyneisyys työssä ja vapaalla
Jännittyneisyys
Totta. Koska tää loppuu? Ei koskaan.
n63v
Vierailija kirjoitti:
Ei kai trauma miltään tunnu.
Kyllä sen pystyy ainakin terapioiden jälkeen tuntemaan ja tunnistamaan. Samoin vaihtuvan identiteettimoodin eli monta minää vuorottelee.
Tarkoittaa, että maailma ja sen asiat näyttäytyvät jonain muuna kuin ihmiselle keskimäärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena muistan öiset valvomiset ja sen kun maailma meni "suhteettomaksi", jotenkin kaikki mielikuvat vääristyi, pelkistyi ja pyöri - olikohan psykoottista oireilua..?
Päivisin jäystin kynsiä ja revin kynsinauhat rikki, niissä oli tulehduspaiseita, hirveän kipeitä. Raavin päänahkaa, puristelin raajojani. Tunsin itseni vääränlaiseksi, huonoksi ja epätoivoiseksi.
Kodin olot oli siis huonot: silmitöntä väkivaltaa, juomista, isän riehumista, öisin pois lähtöä, ahdistelua ja hyväksikäyttöä.
Aikuisena on kaikkea oiretta myös, paljon on taakkaa annettu kannettavaksi.
Viimeisin iso vastoinkäyminen jotenkin rikkoi minut lopullisesti, en tunne olevani minä, en tiedä kuka olen.
Ehjää minuutta ei ole olemassa. Minäni muuttuu. Olen monta.
Alue: Aihe vapaa
En nyt voi puhua traumasta mutta niin paha työstressi nykyisessä työpaikassa että heräilen yöllä monta kertaa stressaamaan mitä kaikkea pitää vielä tehdä ja mitä kaikkea on tekemättä. Jatkuva syyllistäminen työpaikalla että en tee tarpeeksi, vaikka ylityötunteja on jo maksimimäärä. Ehkä sitten olen vain niin h*lvetin hidas. Omasta mielestäni tarkka ja huolellinen, mutta se ei vain riitä. Tuntuu että en kestä olla vapaalla enää selvinpäin kun stressaan koko ajan töistä ja siitä mistä saan moitteita seuraavaksi. En silti ole tarttunut alkoholiin kun en sitä muutenkaan juo kuin lasin, pari vuodessa. Mutta aivan kestämätön tilanne. Ruokahalut menneet ja tummat silmänaluset vaan kasvaa koko ajan.