Miltä trauma sinusta tuntuu?

Jos trauma vaikuttaa, tunne on ehkä se tunne, joka olisi pitänyt traumaattisessa tilanteessa olla. Se voi olla stressin tunne, pelko, suuttumus, mitä vaan.. 

Esim. hermosto jäi lapsuudesta pysyvästi virittyneeksi. Oon havahtunut asiaan ja opetellut rauhoittamaan sitä vasta kuluneen viikon aikana

Painajaiset

Unettomuus aikuisena

Pelko

Ahdistuneisuus

Masennus 

Eristäytyneisyys työssä ja vapaalla

Jännittyneisyys

Levottomuutena ja väsymyksenä. Taistele tai pakene -tila koko ajan lievästi päällä. 

Peruspessimismi, tunne että vaikka nyt on hyvin, huomenna kaikki voi romahtaa. Raskas taakka läpi elämän raahattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Levottomuutena ja väsymyksenä. Taistele tai pakene -tila koko ajan lievästi päällä. 

Tämä. Lisäksi heittelevät mielialat.

Lapsuudessa olin huolestunut, varautunut ja pelkäsin kauheita asioita, näin painajaisia. Säpsähtelin myös helpommin esimerkiksi äkillisiä kovia ääniä ja ajattelin olevani syyllinen tai vastuullinen asioista mistä en edes olisi voinut olla.

Tärinänä kehossa, ahdistuksena, toivottomuutena, unettomuutena, painajaisina, epäluuloisuutena kaikkia ja kaikkea kohtaan.

Joopajoo, nykyään on traumoja kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo, nykyään on traumoja kaikki.

Kun on itse kokenut oikean trauman, vanhempien menettämisen lapsuudessa niin ei oikein jaksa kuunnella muiden tavallisia vaikeuksia.

Psykoottiset oireet pahimmillaan, anoreksia ja nyt hermoston ylireagointi toistaiseksi ainakin. Kaikki kosketus kutittaa melkein 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo, nykyään on traumoja kaikki.

Kun on itse kokenut oikean trauman, vanhempien menettämisen lapsuudessa niin ei oikein jaksa kuunnella muiden tavallisia vaikeuksia.

Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo, nykyään on traumoja kaikki.

Kun on itse kokenut oikean trauman, vanhempien menettämisen lapsuudessa niin ei oikein jaksa kuunnella muiden tavallisia vaikeuksia.

Samalla logiikalla jonkun toisen mielestä sinun kokemuksesi ovat tavallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo, nykyään on traumoja kaikki.

Kun on itse kokenut oikean trauman, vanhempien menettämisen lapsuudessa niin ei oikein jaksa kuunnella muiden tavallisia vaikeuksia.

Kyynel. 

Ei ole koskaan ollut haaveita,tai edes tietoa mitä voisi haluta, missä,miksi.

Joka ikinen päivä on vain irrallinen päivä elämässä.

En osaa rentoutua, ei ole "kotia" ,siis tunnetta ,  aina olen valmis lähtemään heti 24/7,jos ois tarvis. 

En ole saavuttanut mitään  muutaku huolia ja murheita itselle ja muille.

mt-syistä eläkkeelle jouduin, en olisi halunnut.

Trauma irrottaa mielen ja kehon toisistaan. Keho voi jähmettyä ja mieli sumentua. Ajatus katkeaa ja tekee lenkin jossain pimeydessä. 

Tunteina Ahdistus, masennus ja erilaiset pelot. Koko elämä on yhtä traumaa. Ihmisen pitää opetella kohtaamaan ne tunteet selvinpäin. Kuuntelemaan itseään ja kehon viestejä. 

Jaana Haaasalo, Kriminaalipsykologia, sivut 1-82.

Siinä selitetään traumamalli ja miten se vaikuttaa lasuudesta asti loppuelämään.

Katso stand up -koomikko Teemu Vesterisen Trauma youtubesta. 

Lapsena muistan öiset valvomiset ja sen kun maailma meni "suhteettomaksi", jotenkin kaikki mielikuvat vääristyi, pelkistyi ja pyöri - olikohan psykoottista oireilua..? Päivisin jäystin kynsiä ja revin kynsinauhat rikki, niissä oli tulehduspaiseita, hirveän kipeitä. Raavin päänahkaa, puristelin raajojani. Tunsin itseni vääränlaiseksi, huonoksi ja epätoivoiseksi. Kodin olot oli siis huonot: silmitöntä väkivaltaa, juomista, isän riehumista, öisin pois lähtöä, ahdistelua ja hyväksikäyttöä. 

Aikuisena on kaikkea oiretta myös, paljon on taakkaa annettu kannettavaksi. Viimeisin iso vastoinkäyminen jotenkin rikkoi minut lopullisesti, en tunne olevani minä, en tiedä kuka olen. Suoritan elämää, käyn asiantuntijatöissä, siellä tämä robottimaisuus on hyväksi.