Ykköstyypin diabeetikkolasten vanhemmat!

ja lapsella ehti olla diabetes varmasti vähintään viikon tai parin verran, ennenkuin lopulta oikea diagnoosi tehtiin.



Siis sairastettiin koko perhe kunnon syyslenssu. Esikoiselle se vaan tuntui jäävän päälle; halusi vettä, joi todella paljon, itki öisin, oli muutenkin kärttyisä - vaikka normaalisti oli maailman hyväntuulisin lapsi.



Vein hänet päivystykseen, jossa kirottu virolaislääkäri alkoi vänkäämään, että lapsella on virus, näyttää ihan normaalille - vaikka lapsi istui apaattisena sylissäni. Mitään testejä ei lääkäri määrännyt.



Pari yötä oltiin kotosalla ja lopulta lapsi ei edes öisin nukkunut, pissasi ja itki vain. Sain lähetteen sairaalan päivystykseen, jossa lapsen verensokeri mitattiin yhdessä sekunnissa ja se oli yli 30...!!!



Tässä vaiheessa olin jo itse varma, että kyse on diabeteksesta, koska kaikki oireet ja sairastuminen täsmäsi hyvin kaivamiini tietoihin. Ja jälkikäteen ajateltuna lapsen kuivuminen / painon lasku oli niin selvää, että olen syyttänyt itseäni etten aikaisemmin vaatinut sokereiden tsekkausta.



Jos siis mietityttää, pyytäkää pikatesti päivystyksessä... ei vie aikaa eikä maksa paljoa.