Neuvokaa kokematonta kuskia

Olen kolmekymppinen perheenäiti, joka on nyt vasta aikuisiällä opetellut ajamaan autoa. 18-vuotiaana ajettu kortti lojui vuosia käyttämättä, koska kärsin niin kovasta ajopelosta. Viime kesänä kuitenkin päätin rohkaistua, jotta pystyn ajamaan päivittäin työmatkaani 40km/suunta sekä kuskaamaan lapsia tarvittaessa ja näin helpottamaan perheemme arkea. Kävin kesällä ajotunteja ja harjoittelin paljon. Nyt olen koko syksyn ajanut päivittäin työmatkaani, osin vilkasta ison kaupungin moottoritietä, osin metsäisempää maantietä ja pyrkinyt ajamaan muutenkin paljon. On mennyt tosi hyvin ja ajaminen ei ole enää jännittänyt. Olen ollut mielestäni vastuullinen, maltillinen, tarkka ja muut huomioiva kuski ja kehittynyt ajamisessa koko ajan. 

... Kunnes sitten tänään, talvi yllätti autoilijan! Oli ensimmäistä kertaa todella huono keli ajaessani. Ei ollut todellakaan varma ja hyvä olo ratissa. Motari oli aivan jäässä ja liukas, tie oli täynnä loskaista sohjoa (ei edes ollut selkeitä uria, vaan ne menivät ihan miten sattuu, lisäksi liukkaan tien pinnalla vettä. Lumiräntää satoi niin etten eteeni nähnyt. On hyvät uudet nastarenkaat alla, mutta tuntui monta kertaa, että nyt lähtee pito. Ajoin satasen alueella moottoritiellä n. 75km, koska tuntui, että jos ajan yhtään lujempaa, auto lähtee hallinnasta, koska en näe tietä. Neljän ruuhka ja motari aivan tukossa, turvaväleistä ei tietoakaan vaikka itse yritin sellaisen pitää.

Kertokaa te viisaammat, miten ihmeessä tuollaisessa kelissä kuuluu ajaa? Yritin pysyä rauhallisena ja keskityin vain tiukasti tiellä pysymiseen ja havainnointiin. Ajoin mielestäni sellaista nopeutta, jolla näihin juuri ja juuri kykenin. Silti iso osa ohitteli ja pelotti, että olen tien tukkeena. Ahdisti kauheasti, että häiritsen liikennettä ajamalla niin hiljaa. Aina puhutaan "sopivasta tilannenopeudesta", mutta mikä sellainen tässä tapauksessa moottoritiellä on noissa keliolosuhteissa? Voiko muka vaan pahtaa menemään nopeusrajoitusten mukaan ja luottaa että kyllä ne nastat pitää?

Autoiluun tuntuu liittyvän hirveästi sellaisia jyrkkiä asenteita, kuten "jos et osaa ajaa niin pysy kotona sitten!", mutta itse haluan kovasti oppia hyväksi kuskiksi ja oppia ajamaan varmasti ja luotettavasti kelillä kuin kelillä. Ensimmäinen kerta se on huonolla talvikelilläkin koettava ja siitä selvittävä. Nyt haluan kerätä varmuutta ja rohkeutta, että uskallan lähteä tien päälle huomennakin. Hyvät neuvot ovat tervetulleita, kiitos jo etukäteen!