Lue keskustelun säännöt.
Kun ei jaksa työpäivän jälkeen oikein mitään
19.11.2025 |
Miten te muut jaksatte töiden ohessa ylläpitää muuta elämää? Tuntuu, että kun työpäivä loppuu ja vapaa-aika alkaa niin mun päivä on tavallaan jo mennyt ja haluaa vaan päästä kotiin olemaan rauhassa. Teen sosiaalista ja paljon ajattelua vaativaa työtä ja en jaksaisi yhtään mitään muuta kun vaan olla loppupäivän yksin kotona. Yritän liikkua säännöllisesti, mutta kuntosalille tai jumppaan meneminen töistä päästyä rasittaa vaan lisää. Pyöräilen työmatkat joten arkiliikuntaa tulee. Syön ja nukun hyvin.
Ystäviä en jaksa tavata työpäivien jälkeen. Ylipäätään tuntuu, että arkea täytyy hirveästi suunnitella niin, että työpäivän jälkeen on mielellään maksimissaan yksi hoidettava asia, eli ei niin että samana iltana on sekä jumppa, kaupassakäynti ja ruoanteko. Muuten kuormitun ja tulen hirveän ärtyisäksi enkä saa lopulta oikein mitään tehtyä. Tämä on siis ollut näin käytännössä aina. En ole masentunut, musta vaan tuntuu että mulla on päiviin käytettävissä tietty määrä patteria ja sitä ei enää työpäivän jälkeen ole. Sanomattakin selvää että lapsia ei ole. Ihan mahdoton ajatus pyörittää lapsiperhearkea tässä rinnalla.
Onko muilla tällaista?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Yritän liikkua säännöllisesti, mutta kuntosalille tai jumppaan meneminen töistä päästyä rasittaa vaan lisää. Pyöräilen työmatkat joten arkiliikuntaa tulee.
En tajua, miksi jotkut väsymyksestään huolimatta pakottavat itsensä johonkin liikuntaharrastukseen. Jos kysymys on vain psyykkisestä yms. väsymyksestä, niin siihen liikunta kyllä on lääke. Mutta ei se liikunta todellakaan silloin auta, jos rasitut ensin töissä fyysisesti ja sitten painut vielä lisää jotain fyysistä harrastamaan vapaa-ajalla! Fyysisen rasituksen oikea vastapaino on jokin psyykkinen, henkinen tai hengellinen ajankulu, joka virvoittaa mieltä.
Ja ap:kin jo pyöräilee työmatkat. Hyötyliikunta on ajat stten todettu hyödylliseksi liikuntamuodoksi, siitähän se nimitys hyötyliikunta juuri tulee.
Mulla työ ei ole fyysisesti rasittavaa, ainoastaan sosiaalisesti ja kognitiivisesti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, paitsi että mulla on lapsia. En tee töitten jälkeen ku pakolliset, eli kaupassa käynti, pyykit... kotona hirvee kaaos ku ei jaksa siivota. Kasvitkin meinaa kärsiä ja kuivua ku ei muista kastella. Kissan hoidon oon sentään delegoinu lapsille.
Jotenkin vaan tuntuu, että tätäkö tämä elämä on ja onko tämä oikeasti normaalia. Surettaa kun työ haukkaa niin ison palan kakusta. Kuuntelen usein ihmetellen ihmisiä jotka työpäivän jälkeen innoissaan harrastavat ja tapaavat ihmisiä. Minäkin haluaisin, mutta en vain jaksa. Ap
Täsmälleen sama tilanne aloittajan kanssa. Korkeintaan yksi asia töiden jälkeen ja mieluiten ei sitäkään. Lauantaina en kuole suruun, jos kukaan ei kaipaa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaan tuntuu, että tätäkö tämä elämä on ja onko tämä oikeasti normaalia. Surettaa kun työ haukkaa niin ison palan kakusta. Kuuntelen usein ihmetellen ihmisiä jotka työpäivän jälkeen innoissaan harrastavat ja tapaavat ihmisiä. Minäkin haluaisin, mutta en vain jaksa. Ap
Entä jos kokeilisin ensin vaikka kerran viikossa jotain töiden jälkeen? Ei sinun tarvitse olla joka päivä menossa johonkin. Minulla on kerran viikossa harrastus (keskiviikko) ja käyn yhtenä päivänä juoksemassa vain jotain puoli tuntia (yleensä maanantai).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu on. Kuvasit täysin sen, millaista elämäni on. Ja tuollaista se on siis silloin, kun olen virkeä. Nyt kun väsyttää, jos aamulla miettii, että olisipa ilta, että pääsee nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Juu on. Kuvasit täysin sen, millaista elämäni on. Ja tuollaista se on siis silloin, kun olen virkeä. Nyt kun väsyttää, jos aamulla miettii, että olisipa ilta, että pääsee nukkumaan.
Tuttu tilanne, helpottaa kyllä lomalla melko nopeasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaan tuntuu, että tätäkö tämä elämä on ja onko tämä oikeasti normaalia. Surettaa kun työ haukkaa niin ison palan kakusta. Kuuntelen usein ihmetellen ihmisiä jotka työpäivän jälkeen innoissaan harrastavat ja tapaavat ihmisiä. Minäkin haluaisin, mutta en vain jaksa. Ap
Entä jos kokeilisin ensin vaikka kerran viikossa jotain töiden jälkeen? Ei sinun tarvitse olla joka päivä menossa johonkin. Minulla on kerran viikossa harrastus (keskiviikko) ja käyn yhtenä päivänä juoksemassa vain jotain puoli tuntia (yleensä maanantai).
On näitä kokeiltu, mutta en saa niitä ylläpidettyä säännöllisesti, koska ahdistun jo etukäteen siitä että tiedossa on päivä jossa on useampi sovittu asia. Vaikka se olisi vain kerran viikossa ja vaikka kyseessä olisi kuinka mieluinen ja hyvää tekevä asia. Silti ne tuntuvat olevan liikaa sille samalle päivälle kun on ollut töissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaan tuntuu, että tätäkö tämä elämä on ja onko tämä oikeasti normaalia. Surettaa kun työ haukkaa niin ison palan kakusta. Kuuntelen usein ihmetellen ihmisiä jotka työpäivän jälkeen innoissaan harrastavat ja tapaavat ihmisiä. Minäkin haluaisin, mutta en vain jaksa. Ap
Entä jos kokeilisin ensin vaikka kerran viikossa jotain töiden jälkeen? Ei sinun tarvitse olla joka päivä menossa johonkin. Minulla on kerran viikossa harrastus (keskiviikko) ja käyn yhtenä päivänä juoksemassa vain jotain puoli tuntia (yleensä maanantai).
On näitä kokeiltu, mutta en saa niitä ylläpidettyä säännöllisesti, koska ahdistun jo etukäteen siitä että tiedossa on päivä jossa on useampi sovittu asia. Vaikka se olisi vain kerran viikossa ja vaikka kyseessä olisi kuinka mieluinen ja hyvää tekevä asia. Si
Onko se ahdistus sellaista, joka estää sinua tekemästä näitä asioita? Voisitko kokeilla tehdä jotain ahdistuksesta huolimatta? Itselläni on sama taipumus ahdistua, mutta pakotan itseni tekemään asioita. Siedätysterapia toimii todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs viikonloppuna? Harrastamaan ja tapaamaan ystäviä. Ei arkena tarvitse tuon kummempaa, ehkä pientä kotihommaa, tiskit ja ruoka. Hieman pyykkiä.
Pyrin tähän ja tietenkin silloin jaksaa paremmin, mutta joudun sitäkin kyllä säätelemään ettei kuormitus mene yli. Ap
Niinpä. Mulla ainakin lauantai menee töistä palautumiseen. Sunnuntaina ehkä on oikeasti jaksamista tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaan tuntuu, että tätäkö tämä elämä on ja onko tämä oikeasti normaalia. Surettaa kun työ haukkaa niin ison palan kakusta. Kuuntelen usein ihmetellen ihmisiä jotka työpäivän jälkeen innoissaan harrastavat ja tapaavat ihmisiä. Minäkin haluaisin, mutta en vain jaksa. Ap
Entä jos kokeilisin ensin vaikka kerran viikossa jotain töiden jälkeen? Ei sinun tarvitse olla joka päivä menossa johonkin. Minulla on kerran viikossa harrastus (keskiviikko) ja käyn yhtenä päivänä juoksemassa vain jotain puoli tuntia (yleensä maanantai).
On näitä kokeiltu, mutta en saa niitä ylläpidettyä säännöllisesti, koska ahdistun jo etukäteen siitä että tiedossa on päivä jossa on useampi sovittu asia. Vaikka se olisi vain kerran viikossa ja vaikka kyseessä olisi kuinka mieluinen ja hyvää tekevä asia. Si
Minua myös stressaa aikataulut. Mutta toisaalta jos ei ole tiettyyn aikaan sidottua harrastusta, sitä harvoin tulee tehtyä. Vaikeaa on tämä elämä 😅
Nepsy-piirteisyys?