Lue keskustelun säännöt.
Miksi neuvola tyrkyttää lapsen laittamista yökylään ratkaisuna kaikkeen?
19.11.2025 |
Olen puhunut omilla äitiysneuvolakäynneillä siitä, miten elämä on tällä hetkellä äärimmäisen raskasta uhmaikäisen taaperon vuoksi. Ja ennen kuin joku kysyy, niin raskaus oli jo alkanut ennen kuin tämä uhma todella pamahti päälle 2,5 vuoden iässä, enkä todellakaan osannut pahimmissa kuvitelmissanikaan ajatella, että se voisi olla näin hirveää. Syy miksi olen puhunut on se, että kun kerta kuulumisia ja jaksamisia kysytään, niin rehellinen vastaus on, että jaksaminen on pohjamudissa ja kuuluu hirveää, mutta se ei johdu raskaudesta.
Neuvolan terveydenhoitajan vastaus on aina, että "voi, saisitteko lapsen yökylään johonkin". No saadaan silloin tällöin joo, mutta mitä apua siitä on? Ihan kuin yksi yö silloin tällöin muuttaisi jotenkin sitä, että kaikki muut aamut, päivät ja illat ovat hirveää selviytymistaistoa ja sen odottamista, että pääsisi a) nukkumaan ja b) töihin. Vähän sama juttu kuin jos ongelmana olisi, että kotiin ei tule vettä kun vesijohto on kaivettu katki, ja neuvona olisi, että ota nyt täältä lasillinen juotavaksi. Lämmittää tasan sen aikaa mitä se kestää, mutta ihan saman ongelman äärellä ollaan välittömästi kun lasi on juotu.
Jo vauvavuodelta muistan tuon yökyläilyn tyrkyttämisen, vaikken tuonut silloin esiin edes mitään huolia. 8 kk neuvolalääkärissä kysyttiin, että onko ollut yökylässä. Sanoin, että ei ole eikä ole aikomustakaan pitkään aikaan laittaa. "No kyllä vähitellen voisi ruveta jo laittamaan, niin saisitte omaa aikaa", oli lääkärin vastaus.
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on outo neuvola. Tämä neuvola on nykyisin ihan täysin turha paikka ja se voitaisiin korvata tekoälyllä. Pelkät rokotukset ja ehkäisyneuvonta useamman lapsen työttömien ulkomaalaisten perheille pitäisi jäädä jäljelle.
Huvittavinta, että neuvolassa on joku 20-v. nuori nainen neuvomassa 45-vuotiaita. Eihän näitä voi ottaa tosissaan, kun elämänkokemus puuttuu ja neuvot ovat sitä luokkaa.
Hmm. Minulle ei koskaan neuvolassa ehdotettu, että laittaisin lapsen yökylään, ei edes kysytty yökyläilyistä koskaan mitään (vaikka siellä joskus kerroin olevani väsynyt). Eli ehkä teidän neuvola on vain outo.
Se vaan on kestettävä, kun lapsia tekee. Ei tuo "uhmaikä" kestä pitkään. Tiukat, johdonmukaiset, turvalliset rajat, rakkautta ja rutiinit, niin pääset jatkossa paljon helpommalla.
Ja todellakin lapsi/ lapset jonnekin yökylään vaikka pariksi yöksi peräkkäin, niin hermot lepää, ja hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas paremmin.
Voisi esim. jonkun toisen lapsiperheen kanssa vuorotella näissä yökyläilyissä kerran kuussa, niin lapset saavat seuraa/ sosiaalistuvat myös kotioloissa, ja molempien perheiden vanhemmat saavat kerran kuussa vapaapäivän.
Vierailija kirjoitti:
Se vaan on kestettävä, kun lapsia tekee. Ei tuo "uhmaikä" kestä pitkään. Tiukat, johdonmukaiset, turvalliset rajat, rakkautta ja rutiinit, niin pääset jatkossa paljon helpommalla.
Ja todellakin lapsi/ lapset jonnekin yökylään vaikka pariksi yöksi peräkkäin, niin hermot lepää, ja hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas paremmin.
Voisi esim. jonkun toisen lapsiperheen kanssa vuorotella näissä yökyläilyissä kerran kuussa, niin lapset saavat seuraa/ sosiaalistuvat myös kotioloissa, ja molempien perheiden vanhemmat saavat kerran kuussa vapaapäivän.
Kuka oikeasti uskaltaa ottaa hoitoon vieraan taaperon? Sehän voi vaikka kuolla onnettomuuteen, jos on vilkas. Uhmaikä kestää kyllä viiteen kuuteen vuoteen asti, että onhan siinä kestämistä. Lapset pienillä ikäeroilla vaatii molempien vanhempien työpanosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon että se yksi hyvin nukutti yö todellakin muuttaa tilannetta. Sen jälkeen jaksaa itsekin paremmin ja lapsikin saattaa rauhoittua kun ei vanhemmat ole aivan viulunkielenä.
Ei meillä ole nukkumisessa (luojan kiitos!!!) mitään ongelmaa, lapsi nukkuu 11 h yhtäjaksoiset yöunet. Se onkin varmaan ainoa valonpilkahdus. Eli siis saamme kyllä nukuttua hyvin, mutta lapsi herää raivoamaan ja nukahtaa raivoten ja raivoaa noin 75 % valveillaoloajastaan siinä välissä. SE on raskasta, ei ne yöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon että se yksi hyvin nukutti yö todellakin muuttaa tilannetta. Sen jälkeen jaksaa itsekin paremmin ja lapsikin saattaa rauhoittua kun ei vanhemmat ole aivan viulunkielenä.
Ei meillä ole nukkumisessa (luojan kiitos!!!) mitään ongelmaa, lapsi nukkuu 11 h yhtäjaksoiset yöunet. Se onkin varmaan ainoa valonpilkahdus. Eli siis saamme kyllä nukuttua hyvin, mutta lapsi herää raivoamaan ja nukahtaa raivoten ja raivoaa noin 75 % valveillaoloajastaan siinä välissä. SE on raskasta, ei ne yöt.
Niin, se yksi yökylä helpottaisi sitä että te vanhemmat saisitte yhden nukahtamis- ja heräämisraivovapaan yön levollisesti. Kyllä minä antaisin sille mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon että se yksi hyvin nukutti yö todellakin muuttaa tilannetta. Sen jälkeen jaksaa itsekin paremmin ja lapsikin saattaa rauhoittua kun ei vanhemmat ole aivan viulunkielenä.
Ei meillä ole nukkumisessa (luojan kiitos!!!) mitään ongelmaa, lapsi nukkuu 11 h yhtäjaksoiset yöunet. Se onkin varmaan ainoa valonpilkahdus. Eli siis saamme kyllä nukuttua hyvin, mutta lapsi herää raivoamaan ja nukahtaa raivoten ja raivoaa noin 75 % valveillaoloajastaan siinä välissä. SE on raskasta, ei ne yöt.
Niin, se yksi yökylä helpottaisi sitä että te vanhemmat saisitte yhden nukahtamis- ja heräämisraivovapaan yön levollisesti. Kyllä minä antaisin sille mahdollisuuden.
Niin, voihan sitä kokeilla. Elokuussa lapsi oli yökylässä, raivosi sen jälkeen monta päivää että haluaa taas mummolaan yöksi. Itse lähinnä säikähdin sitä, että mulla ei tullut lasta tippaakaan ikävä, lähinnä v*tutus siitä, että kello on niin paljon, että pitää lähteä jo hakemaan. En koe, että akut olisivat mitenkään latautuneet, tai ehkä jotain 0,1 % -> 4 %, eli käytännön merkitys olematon.
Annat ilmeisesti periksi lapsen kiukulle, koska uhmat jatkuvat.
Joko kasvatat lapsesi paremmin tai annat hänet adoptoitavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon yöunien jälkeen ei se uhmaikä tunnu niin pahalta kuin väsyneenä.
Oikeasti joku lapsen uhmaikä on kamalaa selviytymistaistelua? Nyt kannattaa laittaa niitä asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Ei se nyt niin kivaa aikaa ole mutta ette ehkä samaan aikaan ole tilanteessa jossa toinen vanhemmista on kuolemassa syöpään tms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaan on kestettävä, kun lapsia tekee. Ei tuo "uhmaikä" kestä pitkään. Tiukat, johdonmukaiset, turvalliset rajat, rakkautta ja rutiinit, niin pääset jatkossa paljon helpommalla.
Ja todellakin lapsi/ lapset jonnekin yökylään vaikka pariksi yöksi peräkkäin, niin hermot lepää, ja hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas paremmin.
Voisi esim. jonkun toisen lapsiperheen kanssa vuorotella näissä yökyläilyissä kerran kuussa, niin lapset saavat seuraa/ sosiaalistuvat myös kotioloissa, ja molempien perheiden vanhemmat saavat kerran kuussa vapaapäivän.
Kuka oikeasti uskaltaa ottaa hoitoon vieraan taaperon? Sehän voi vaikka kuolla onnettomuuteen, jos on vilkas. Uhmaikä kestää kyllä viiteen kuuteen vuoteen asti, että onhan siinä kestämistä. Lapset pienillä ikäeroilla vaatii molempien vanhempien työpanosta.
En todellakaan tarkoittanut, että tuntematonta lasta kukaan hoitaisi, vaan sitä että jos kaveripiirissä on ystäväperhe, jossa on myös lapsia.
Kaikilla lapsilla ei ole yhtä pitkä/ hankala uhmaikä.
En halua ketään lytätä, mutta jos resilienssi on niin heikko, että ei kestä "taistelua lapsen kanssa", kannattaa oikeasti ottaa apua vastaan, ja miettiä miksi tilanne on niin haastava.
T. Se jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Kunnon yöunien jälkeen ei se uhmaikä tunnu niin pahalta kuin väsyneenä.
Saan kunnon yöunet joka yö, ei ole kysymys siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vaan on kestettävä, kun lapsia tekee. Ei tuo "uhmaikä" kestä pitkään. Tiukat, johdonmukaiset, turvalliset rajat, rakkautta ja rutiinit, niin pääset jatkossa paljon helpommalla.
Ja todellakin lapsi/ lapset jonnekin yökylään vaikka pariksi yöksi peräkkäin, niin hermot lepää, ja hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas paremmin.
Voisi esim. jonkun toisen lapsiperheen kanssa vuorotella näissä yökyläilyissä kerran kuussa, niin lapset saavat seuraa/ sosiaalistuvat myös kotioloissa, ja molempien perheiden vanhemmat saavat kerran kuussa vapaapäivän.
Ei meillä kyllä ole ketään sellaista kaveriperhettä, jolle voisin antaa vaippaikäisen taaperon yökylään. Aika todella harvinaista luksusta taitaa olla, enkä kyllä rehellisesti ottaisi meillekään kenenkään kaverin pikkulasta.
On siitä se apu että lapsi saa hylkäämiskokemuksen eikä pidä teitä enää itsestäänselvyytenä. Vähän sellainen "oppiipaha" -kokemus lapselle. Että jos et tottele niin hylätään sinut näille haiseville vanhuksille kokonaan.
En ymmärrä minne jonnekin näitä vauvoja tai pikkulapsia saisi yökylään. Että mikä se jonnekin olisi. Osa isovanhemmista toki ottaa, mutta jos he ei enää elä, on jo iäkkäitä tai muuten sairaita tai asuu kaukana niin ei ole kyllä mitään jotain paikkaa, johon pienen lapsen voisi työntää yökylään. Meillä ei ole ketään, joka ottaisi. Molemmat mummot kyllä asuu lähellä, mutta molemmille heistä maistuu viina siihen malliin, että ei voi lasta heidän hoitoon antaa.
Todellakin lapsi välillä yöksi tai pariksi hoitoon. Nuku ja leipää silloin. Et tee mitään kotitöitä. Mä yleensä juon pullon viiniä, soitan kaverille pitkän puhelun, katson jotain hömppää televisiosta ja nukun pitkään aamulla. Se on välillä oikeasti rentouttavaa.
Kolmen lapsen äitinä, joista vanhin 20v, voin luvata että lapsella on aina joku vaihe menossa, ei lapsen kanssa eläminen ole helppoa, oma asenne pitää olla positiivinen, kotona pitää olla selkeät säännöt ja rajat ja rutiinit, ne helpottavat arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon että se yksi hyvin nukutti yö todellakin muuttaa tilannetta. Sen jälkeen jaksaa itsekin paremmin ja lapsikin saattaa rauhoittua kun ei vanhemmat ole aivan viulunkielenä.
Ei meillä ole nukkumisessa (luojan kiitos!!!) mitään ongelmaa, lapsi nukkuu 11 h yhtäjaksoiset yöunet. Se onkin varmaan ainoa valonpilkahdus. Eli siis saamme kyllä nukuttua hyvin, mutta lapsi herää raivoamaan ja nukahtaa raivoten ja raivoaa noin 75 % valveillaoloajastaan siinä välissä. SE on raskasta, ei ne yöt.
11 h unet, 8 h työpäivä. Työmatkat. Että ihan neljää tuntia päivässä et omaa lastasi jaksa? Suurimman osan vuorokaudesta joko et ole lapsesi kanssa tai se nukkuu. Eli kaikki on erittäin helppoa.
Kokemuksesta sanon että se yksi hyvin nukutti yö todellakin muuttaa tilannetta. Sen jälkeen jaksaa itsekin paremmin ja lapsikin saattaa rauhoittua kun ei vanhemmat ole aivan viulunkielenä.