Miksei nykyisin saa kommentoida edes myönteisesti toisen ulkonäköä tai kehoa?

Vierailija kirjoitti:

Se on nykyään niin ilmiselvää, että jotkut keräävät huomiota some-käyttäytymisellään ja pukeutumisellaan. Pyyteettömästi voisi kehua, mutta sellaista tervehenkistä pyyteetöntä kauneutta ei ole juurikaan enää olemassa.

Missä transvestiitti piireissä oikeen elät 🤣

Ainoa tilanne missä voisin kuvitella sanovani nätin sanan jonkun ulkonäöstä tai vaatteista, on flirttailutilanne. Koska tälläinen kommentointi ei ole enää 'fresh', kiinnostuksen ilmaisuun on täytynyt keksiä muita keinoja. 

Ja koska en jaksa näitä kiertelyitä ja kaarteluita harrastaa, olen tyytynyt Tinderin tarjontaan. Sieltä irtoaa kyllä seksiseuraa, mutta parisuhteeseen kykeneviä ihmisiä sieltä en ole löytänyt. 

Onhan tämä vähän yliherkäksi nykypäivänä mennyt, mikä on toisaalta ristiriitaista kun jengi tyrkyttää itseään vähäpukeisissa kuvissa eri somepalveluissa enemmän kuin koskaan ennen. 

Kaiken pitäisikin tapahtua somessa, tosielämässä jännittävät tai pilke silmäkulmassa-kohtaamiset ovat hiipuneet. 

Enkä tarkoita tällä, että rasvaisia setämies-kommentteja pitäisi kenenkään olla laukomassa. 

Aki Sirkesalolle asia oli vielä humoristinen, mutta nyt siitä on tullut totinen. Tämä kertoisi arjen leikkimielisyyden laskusta.

Voi teitä nuoria! Me keski-ikäiset kyllä osataan kehua toisiamme, luki jossakin lehdessä tai somejulkaisussa mitä hyvänsä. Suomen laissa ulkonäön kehumista ei ainakaan ole vielä kielletty! 

Vierailija kirjoitti:

Ennen käytöstavat ja hienotunteisuus opetettiin kotona, jo ennen kouluun menoa ja koulussa annettiin lisää tapakasvatusta. Näin jo 50-luvulla. 

Tosin , ennen sitä ei pidetty arvosteluna, niin kuin ap. sen kokee, vaan Kiusaamisena. 

Vanhat ihmiset ne jaksavat vaatia mm. hymyilyä, isoäitini kommentoi kolmen suklaapalan jälkeen, että pian olen suurimmassa pudottajassa... enkä ole ylipainoinen, päinvastoin

Mistähän lehdestä luit ohjeen olla kommentoimatta? Ei suomalaisten tapoihin kuulu kommentoida ketään tai mitään myönteisesti, vaan aina kaivetaan ihan mitä tahansa mistä voi valittaa ja arvostella.Meidän kansanluonteeseen kuulua suhtautua syvän epäluuloisesti turhan puhujiin muutenkin.

Sanoo vaan "etten halua sanoa mitään jottet loukkaannu". Sillähän siitä pääsee. Vaihtaa puheenaihetta.

Jos tulis sota niin kuinkahan moni jaksaisi loukkaantua siitä ja tästä ja tuosta? No jääkää loukkaantumaan peilin eteen, kun toiset lähtee selviytymään elämästä ja kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Se on nykyään niin ilmiselvää, että jotkut keräävät huomiota some-käyttäytymisellään ja pukeutumisellaan. Pyyteettömästi voisi kehua, mutta sellaista tervehenkistä pyyteetöntä kauneutta ei ole juurikaan enää olemassa.

"tervehenkistä pyyteetöntä kauneutta" - mitä se on? Ja millaista kauneutta sitten on olemassa? Mitä on "ei-pyyteetön kauneus" tai "ei-tervehenkinen kauneus"?

Minä kyllä annan myönteisiä kommentteja esim.  ystävieni ja sukulaisteni  vaatteista tai kampauksesta. Joskus saatan kaupungilla kehua vaikkapa jonkun kenkiä jos näen jotkut kivat ja erikoiset.   Niin minullekin on tehty  ja se tuntui kivalta, piristi päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen käytöstavat ja hienotunteisuus opetettiin kotona, jo ennen kouluun menoa ja koulussa annettiin lisää tapakasvatusta. Näin jo 50-luvulla. 

Tosin , ennen sitä ei pidetty arvosteluna, niin kuin ap. sen kokee, vaan Kiusaamisena. 

Vanhat ihmiset ne jaksavat vaatia mm. hymyilyä, isoäitini kommentoi kolmen suklaapalan jälkeen, että pian olen suurimmassa pudottajassa... enkä ole ylipainoinen, päinvastoin

Voi hyvänen aika, etkö ymmärrä huumoria?   Tuolla asenteella olet aika vaikea ihminen koko suvullesi. Ehkä tajuat sen sitten kun vanhempi polvi  kuolee, saatat ajatella toisin kun ymmärrys kasvaa.

Olen yli 30v nainen. Hoikka ja näköjään setämiesten mieleen. Kun olen lasteni kanssa liikenteessä tai vaikka töissä, en todellakaan kaipaa mitään kehuja ulkonäöstä yms. Haluan olla rauhassa ihan niinkuin muutkin saa olla rauhassa omana itsenään. 

Jos kommetti on viaton, ja tutulta ihmiseltä niin eihän siinä mitään. Minun tapauksessa miehet ovat mua vähintään 20v vanhempia ja tuntemattomia. Se on oksettavaa..

Hoikkuudesta kuulen puolestaan toistuvasti naisilta kommenttia. "Miten sinä pysyt noin hoikkana", "ootko sä luonnostaan noin hoikka" yms. He eivät pahaa tarkoita, ymmärrän sen, mutta on välillä ihan helvetin väsyttävää olla oman ulkonäön arvioinnin kohteena - vaikka se positiivista olisi. Ehkä joku, jolla on heikko itsetunto tms., nauttisi/kaipaisi tällaista huomiota, mutta itse vihaan sitä.

Minun ei hoikkana pitäisi joutua selittämään kenellekään "miksi olen tällainen kuin olen" sen enempää kuin isokokosempienkaan sitä tarvisisi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 30v nainen. Hoikka ja näköjään setämiesten mieleen. Kun olen lasteni kanssa liikenteessä tai vaikka töissä, en todellakaan kaipaa mitään kehuja ulkonäöstä yms. Haluan olla rauhassa ihan niinkuin muutkin saa olla rauhassa omana itsenään. 

Jos kommetti on viaton, ja tutulta ihmiseltä niin eihän siinä mitään. Minun tapauksessa miehet ovat mua vähintään 20v vanhempia ja tuntemattomia. Se on oksettavaa..

Hoikkuudesta kuulen puolestaan toistuvasti naisilta kommenttia. "Miten sinä pysyt noin hoikkana", "ootko sä luonnostaan noin hoikka" yms. He eivät pahaa tarkoita, ymmärrän sen, mutta on välillä ihan helvetin väsyttävää olla oman ulkonäön arvioinnin kohteena - vaikka se positiivista olisi. Ehkä joku, jolla on heikko itsetunto tms., nauttisi/kaipaisi tällaista huomiota, mutta itse vihaan sitä.

Minun ei hoikkana pitäisi joutua selittämään kenellekään "miksi olen tällainen kuin olen" sen enempää kuin

Ikä tekee tehtävänsä, saat olla siitä varma. Et joudu ikuisesti kestämään tuollaista.   Ymmärrän kyllä sinua, olen ollut samantyyppisessä elämäntilanteessa aikoinani.  Henkisesti lapsen asteelle jääneitä miehiä samoin kuin myös naisia on maailma täynnä.