Vaikean taustan omaavat, oletteko joutuneet outoihin/noloihin tilanteisiin taustanne takia?

Juu, ja sen myötä erakoiduin täysin. En halua enää koskaan olla kenenkään toisen silmien edessä, jos voin sen välttää. En vain handlaa ihmissuhteita, aina joutui häpeämään.

Voiko epävakaa tuntea häpeää sekoiluistaan? Sukulainen on epävakaa, eikä tunnu koskaan häpeävän toilailujaan niin kuin tässä ketjussa kirjoittajat. Liittyykö siihen, ettei epävakailla ole ihan normaali empatiakyky?

Vierailija kirjoitti:

Voiko epävakaa tuntea häpeää sekoiluistaan? Sukulainen on epävakaa, eikä tunnu koskaan häpeävän toilailujaan niin kuin tässä ketjussa kirjoittajat. Liittyykö siihen, ettei epävakailla ole ihan normaali empatiakyky?

Ainahan nämä ovat yksilöllisiä ja riippuu paljon siitäkin kuinka sairaudentunnoton toinen on. Lisäksi se, ettei näytä ns. häpeävänsä voi olla ihan suojatumiskeino sellaisten kanssa, jotka eivät ymmärrä mielensairauksia tai heillä on heristelevä suhtautuminen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä olet tehnyt? Voisin lyödä vetoa, että ei ole mitään niin kauheaa kuin miltä se itsestä tuntuu. Anna ajan kulua, niin unohdat itsekin. 

Hitsi jos täällä on työpaikalta ihmisiä, kun varmasti tunnistaa.

Mutta siis sotkin asioita töissä ihan urakalla, yritin iskeä naispuoleista työkaveria, vaikka olen itse heteronainen ja lopulta sitten laitoin kaikille työntekijöille hyvin pitkän, syväluotaavan, jaarittelevan ja sekavan sähköpostin siitä kuinka nyt vihdoin tulen ulos kaapista, siis edelleen heteronaisena.

Mä olen tuolla palkkatuella ja olin jo hetken varma, että työt jatkuisi palkkatuen jälkeenkin, mutta mokasin nyt sitten ihan kaiken.

Ap

Auts.

Olisiko sun tuossa tilanteessa ihan vaan järkevintä kertoa

Minä kertoisin että on kaksisuuntainen ja maniavaihe yllätti, pahoittelisin tilannetta. Parempi kertoa tuollainen syy, kuin että alkaa levitä juorut jostakin huumehörhöilystä tms.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Tarkoitatko, että sinun ikävä menneisyytesi on niin kauhea, että kaikkien tulisi vaieta omista ongelmistaan silkasta kunnioituksesta sinun ongelmiasi kohtaan?

Jokaisella on omansa. Ei se ole mikään kilpailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Tarkoitatko, että sinun ikävä menneisyytesi on niin kauhea, että kaikkien tulisi vaieta omista ongelmistaan silkasta kunnioituksesta sinun ongelmiasi kohtaan?

Jokaisella on omansa. Ei se ole mikään kilpailu.

Kyllähän näistä kilpailun saisi, kenellä on ollut vaikeinta. Entä lapsuudessa isänsä menettänyt? Entäs sitten koko perheensä vaikka tsunamissa menettänyt ihminen?

Itseäni ei hävetä mikään, mutta jotkut on nähneet paljon vaivaa sen eteen, että saisi häpäistyä minut. Ilmeisesti jonkin verran onnistuneetkin kaivelemaan maata selän takana. Onneksi ei tarvitse kävellä siihen suuntaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Tarkoitatko, että sinun ikävä menneisyytesi on niin kauhea, että kaikkien tulisi vaieta omista ongelmistaan silkasta kunnioituksesta sinun ongelmiasi kohtaan?

Jokaisella on omansa. Ei se ole mikään kilpailu.

Et ymmärrä yhtään mitään, mitä tämä kirjoittaja halusi tuoda esille.  Et yhtään mitään.

Turha edes selittää, olet niitä joille ei mene perille.  Aina pitää yrittää peipata.  Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Tarkoitatko, että sinun ikävä menneisyytesi on niin kauhea, että kaikkien tulisi vaieta omista ongelmistaan silkasta kunnioituksesta sinun ongelmiasi kohtaan?

Jokaisella on omansa. Ei se ole mikään kilpailu.

Vertailu on aika tylsää

Mä elin nuoren aikuisuuteni monin tavoin väkivaltaisessa suhteessa ja päihdepiireissä. Se on taaksejäänyttä elämää, paitsi että ei ole.

Joskus kun olen todella väsynyt ja stressaantunut, tuon ajan suojakuoreni menee äkkiä päälle. Saatan siis yhtäkkiä vaikka tokaista jotakin tosi rumaa ja epäkohteliasta, aivan erilaisella äänellä, ja käyttäytyä kuin mikäkin katujätkä. Nuo lyhyet muille näkyvät välähdykset entisyydestäni hävettävät minua ihan kauheasti, koska en koe oikeasti olevani sellainen.  

Taitaa psykiatrit ja siihen kuuluva hoitaja olla vaan kuuntelevinaan ei kuitenkaan oikeesti läsnä.Turhaa jaarittelua ja joku nimi keksitylle oireelle että saadaan leimata eliniäksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen useamman kerran yrittänyt hakea apua mielenterveysongelmiini. Kerran yksi koulukuraattoreista purskahti itkuun kertoessani elämästäni. Työpsykologi nauroi. Enpä ole sen jälkeen apua hakenut, vaikka olisi tarve.

Itse sain haukut työterveyslääkäriltä. Oikeastaan kiusasi ja vähätteli mua koko hoitoprosessin aikana, menin entistä huonompaan kuntoon sen seurauksena ja sekoilin töissä. Oli siihen aikaan elämässä paljon murheita ja lisäksi raudanpuute taustalla, tuli ahdistusta, uniongelmia ja masennusta. En ikinä unohda sitä lääkärin kohtelua, josta oloni paheni, tein valituksen mutta eipä siitä mitään seurannut. Kerroin myös töissä tuosta kohtelusta. Taitaa olla psykopaatti kun oikein nautti heikompien kiusaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useamman kerran yrittänyt hakea apua mielenterveysongelmiini. Kerran yksi koulukuraattoreista purskahti itkuun kertoessani elämästäni. Työpsykologi nauroi. Enpä ole sen jälkeen apua hakenut, vaikka olisi tarve.

Itse sain haukut työterveyslääkäriltä. Oikeastaan kiusasi ja vähätteli mua koko hoitoprosessin aikana, menin entistä huonompaan kuntoon sen seurauksena ja sekoilin töissä. Oli siihen aikaan elämässä paljon murheita ja lisäksi raudanpuute taustalla, tuli ahdistusta, uniongelmia ja masennusta. En ikinä unohda sitä lääkärin kohtelua, josta oloni paheni, tein valituksen mutta eipä siitä mitään seurannut. Kerroin myös töissä tuosta kohtelusta. Taitaa olla psykopaatti kun oikein nautti heikompien kiusaamisesta. 

Onpa erikoista. Kertoisitko miten hän sinua kiusasi ja vähätteli? Voiko olla kyse väärinymmärryksestä? Niitä tulee helposti, jos lääketieteen ammattilaiset ei perustele päätöksiä tai erikoisia kysymyksiä.

Muistan itse valituksen ahdistelusta puhelimessa, kun kollega oli kysynyt sukupuolitautitestejä pyytävältä, onko harrastettu myös suu- tai anaaliseksiä. Tämä on oleellista, koska ei auta ottaa testiä virtsasta, jos tartuntareitti on vaikka peräaukon kautta.. Itse tartuntaepäilyissä kysyn muodossa "onko tarpeen tehdä lähetteet myös nielu- tai peräaukon näytteille". Ettei tule väärinymmärryksiä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Tarkoitatko, että sinun ikävä menneisyytesi on niin kauhea, että kaikkien tulisi vaieta omista ongelmistaan silkasta kunnioituksesta sinun ongelmiasi kohtaan?

Jokaisella on omansa. Ei se ole mikään kilpailu.

Minäkin mietin, että mitähän tuossa on sitten odotettu sanottavan.

Olen joutunut outoihin tilanteisiin näiden "auttajien" sosioekonomisen taustan takia. On vähän hassua että aikuiset ihmiset eivät tajua että kaikilla ei ole ystäviä tai sukua jotka rientävät hätiin. Ja se kuitenkin kuuluisi heidän työnkuvaansa tajuta kohderyhmänsä elämää edes vähäsen.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut outoihin tilanteisiin näiden "auttajien" sosioekonomisen taustan takia. On vähän hassua että aikuiset ihmiset eivät tajua että kaikilla ei ole ystäviä tai sukua jotka rientävät hätiin. Ja se kuitenkin kuuluisi heidän työnkuvaansa tajuta kohderyhmänsä elämää edes vähäsen.

Eikös yleensä kysytä, että onko sinulla joku kuka voisi katsoa perään esim. yön yli. En ole kuullut, että kukaan koskaan tuollaista olettaa, vaan kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useamman kerran yrittänyt hakea apua mielenterveysongelmiini. Kerran yksi koulukuraattoreista purskahti itkuun kertoessani elämästäni. Työpsykologi nauroi. Enpä ole sen jälkeen apua hakenut, vaikka olisi tarve.

Itse sain haukut työterveyslääkäriltä. Oikeastaan kiusasi ja vähätteli mua koko hoitoprosessin aikana, menin entistä huonompaan kuntoon sen seurauksena ja sekoilin töissä. Oli siihen aikaan elämässä paljon murheita ja lisäksi raudanpuute taustalla, tuli ahdistusta, uniongelmia ja masennusta. En ikinä unohda sitä lääkärin kohtelua, josta oloni paheni, tein valituksen mutta eipä siitä mitään seurannut. Kerroin myös töissä tuosta kohtelusta. Taitaa olla psykopaatti kun oikein nautti heikompien kiusaamisesta. 

Onpa erikoista. Kertoisitko miten hän sinua kiusasi ja vähätteli? Voiko ol

No haukkui mm. vastuuttomaksi ihmiseksi joka ei selviä elämän kriiseistä. Näinkö ahdistunutta ja masentunutta hoidetaan nykyään? Oli myös ferritiini laskenut ja siitä mainitsin (aiemminkin oli oikeita noin matalalla arvolla), huusi vaan että arvo on ok (joka oli siis 1/3 siitä mitä se aiemmin mulle suositteli, kun oli nimenomaan perehtynyt aiheeseen ja sitä seurattiin n. pari vuotta). Näin se mieli muuttuu kun tulee vaikeaa ja mielenterveyden kanssa ongelmia, sitten on jaikki vaan omaa vikaa. Kyseessä oli viroilainen käärme, ehkä kuuluu heidän hoitokäytöntöihin. Vastaavaa kohtelua en ole koskaan saanut missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useamman kerran yrittänyt hakea apua mielenterveysongelmiini. Kerran yksi koulukuraattoreista purskahti itkuun kertoessani elämästäni. Työpsykologi nauroi. Enpä ole sen jälkeen apua hakenut, vaikka olisi tarve.

Itse sain haukut työterveyslääkäriltä. Oikeastaan kiusasi ja vähätteli mua koko hoitoprosessin aikana, menin entistä huonompaan kuntoon sen seurauksena ja sekoilin töissä. Oli siihen aikaan elämässä paljon murheita ja lisäksi raudanpuute taustalla, tuli ahdistusta, uniongelmia ja masennusta. En ikinä unohda sitä lääkärin kohtelua, josta oloni paheni, tein valituksen mutta eipä siitä mitään seurannut. Kerroin myös töissä tuosta kohtelusta. Taitaa olla psykopaatti kun oikein nautti heikompien kiusaamisesta. 

Onpa erikoista. Kertoisit

Korjaus edelliseen viestiin - aiemminkin oli oireita noin matalalla arvolla.