Vaikean taustan omaavat, oletteko joutuneet outoihin/noloihin tilanteisiin taustanne takia?

No mitä olet tehnyt? Voisin lyödä vetoa, että ei ole mitään niin kauheaa kuin miltä se itsestä tuntuu. Anna ajan kulua, niin unohdat itsekin. 

Mulla on kehossa muutamia rumia arpia, kun menin kännipäiten kaverin terassilapsin läpi. Oli nuoruudessa sellainen vähän railakkaampi vaihe ja tuli juotua monesti ihan liikaa ja sitten törttöiltyä. Olisihan se kiva nuo arvet jollain muulla selittää kuin, että tanssin terassipöydällä siinä vaiheessa kun muut olivat ihan liian alkuvaiheilla omaan kuntooni nähden ja vedin siitä puolivoltilla lasin läpi.

Täälläkin kateellinen koulukiusaajahenki.

Liputan heti omani pois.

Miten niin taustan vuoksi? Kyllähän tuo sun ongelma on ihan ajankohtainen.

Olen joutunut, kun taustani vuoksi ylireagoin tavallisiin asioihin. Nykyään menee vähän paremmin, mutta kyllä niitä sattuu varsinkin lähipiirissä. Töissä olen yleensä normaali. Elämässäni on pari ihmistä kenelle voisin puhua lähes kaikesta. Harva tietää mitään lapsuudestani tai minusta ylipäätään. Yritän selviytyä sen asian kanssa, että moni on päässyt paljon helpommalla. Olisikin niin, että vanhempien ero olisi elämän suurin surullinen tapahtuma. Toisaalta monella on ollut vielä rankempia kokemuksia, olen hirveän kiitollinen elämäni hyvistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kehossa muutamia rumia arpia, kun menin kännipäiten kaverin terassilapsin läpi. Oli nuoruudessa sellainen vähän railakkaampi vaihe ja tuli juotua monesti ihan liikaa ja sitten törttöiltyä. Olisihan se kiva nuo arvet jollain muulla selittää kuin, että tanssin terassipöydällä siinä vaiheessa kun muut olivat ihan liian alkuvaiheilla omaan kuntooni nähden ja vedin siitä puolivoltilla lasin läpi.

Miksi pitäisi noin yksityiskohtaisesti selittää? On minullakin arpia. Tuskin koskaan kukaan edes kysyy ja silloin vastaan vain tapaturma.

En Vauva-palstalta erityisesti totta puhuen 

empatiaa tai konsultaatioita hae.

Tämäkin on todennäk. vakioaloittajan

kyhäämä + itse tekaistut vastaukset.

Peukutkin saa helpolla huijatuksi.

Joukossa on muutama aito vastaus.

Vahva veikkaus.

Kuitenkin ehtoisaa, hyvää iltaa. 💚

Selviydyttävä on. Koska Elämä on. 🍀

Savon tupakoivat terveysammattilaiset

taisi taas yhdessätuumin koulukiusata

kirurgeja deittaavaa. 🙃 Voisiko olla?

En ole hOmoseksuaali.

Koska en harjoita deittailua, on joku

saattanut siten olettaa.

Olen heteroseksuaali. En edes bi. 

CIS-n, biologinen n, raskautuvaksi

kykenevä. 

*paikallista deittailua, huom.

Olen pitäytynyt tapaamasta lokaaleja

liiallisen uteliaisuuden/

juoruilun takia. Liian pieni paikkakunta +

mahd. mustasukkadraamat minun takiani.

Ei kiitos. Ehdottomasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut, kun taustani vuoksi ylireagoin tavallisiin asioihin. Nykyään menee vähän paremmin, mutta kyllä niitä sattuu varsinkin lähipiirissä. Töissä olen yleensä normaali. Elämässäni on pari ihmistä kenelle voisin puhua lähes kaikesta. Harva tietää mitään lapsuudestani tai minusta ylipäätään. Yritän selviytyä sen asian kanssa, että moni on päässyt paljon helpommalla. Olisikin niin, että vanhempien ero olisi elämän suurin surullinen tapahtuma. Toisaalta monella on ollut vielä rankempia kokemuksia, olen hirveän kiitollinen elämäni hyvistä asioista.

Ethän sinä voi tietää sitä onko toiset päässeet helpommalla vai ei, kaikki eivät kerro kaikista asioista.

Vierailija kirjoitti:

 

#53 vaikuttaa todella vahvasti naisen

pilailulta. Joku paikallinen minuun ihastunut

n yrittää antaa minusta lesbon kuvan

lukijakuntaan? En ole sateenkaarelainen.

Vain miehet minun petiini. 

 

 

#51/53.

Minulla on myös mielialahäiriö ja sanotaanko näin - "erilaiset lähtökohdat". Ei siis perus tai normi. On ehkä elämäni toinen marraskuu, jolloin en käyttäydy ihan älyttömästi. Tosin nytkin väsyneenä tulee sanottua tyhmää, ja nousee älyttömiä kuvia mieleeni kuormituksen ja stressin alla. Yleensä ne liittyvät välittömään mielihyvään.  Sitten tulee näitä paniikkijuttuja. Kun mieli on kuormituksen alla, täytyy suojella itseään ja toisinaan jopa itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä olet tehnyt? Voisin lyödä vetoa, että ei ole mitään niin kauheaa kuin miltä se itsestä tuntuu. Anna ajan kulua, niin unohdat itsekin. 

Hitsi jos täällä on työpaikalta ihmisiä, kun varmasti tunnistaa.

Mutta siis sotkin asioita töissä ihan urakalla, yritin iskeä naispuoleista työkaveria, vaikka olen itse heteronainen ja lopulta sitten laitoin kaikille työntekijöille hyvin pitkän, syväluotaavan, jaarittelevan ja sekavan sähköpostin siitä kuinka nyt vihdoin tulen ulos kaapista, siis edelleen heteronaisena.

Mä olen tuolla palkkatuella ja olin jo hetken varma, että työt jatkuisi palkkatuen jälkeenkin, mutta mokasin nyt sitten ihan kaiken.

Ap

Auts.

Olisiko sun tuossa tilanteessa ihan vaan järkevintä kertoa suoraa sairaudestasi? Ei varmaan olisi paljoa hävi

Siis pahinta mitä voi nyt tehdä on alkaa selitellä vielä enemmän. Ap, anna olla. Nyt olet kaikkien mielestä vaan tunteellinen yksilö, joka tykkää saman sukupuolen edustajista. Unohda koko asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yläasteikäinen kun menetin kolme perheenjäsentäni tsunamissa. En ole yleensä kertonut tästä kuin läheisimmille ystäville, ja opiskeluaikana opiskelukavereille. Kuitenkin yksi opettajista sai tietää tästä ja hänen reaktionsa aiheutti jokseenkin oudon tilanteen, oli pelästynyt ja kauhistunut, vaikka silloinkin varmaan kaikki paikalla olevat tiesi tapahtuneesta.

Ikävää. Hyvä ohjenuora muistaa: naama näkkärille, kun joku kertoo kamalia uutisia omasta elämästään. Sellaista kauhistusreaktiota on hyvä opetella pidättelemään, jos on siihen taipumusta. Kamalia kokeneen, vakavasti sairastuneen ym. ei tulisi kertoessaan joutua heti lohduttajan rooliin. Ammattilaiset osaa tämän onneksi hyvin ja monet muutkin.

Toisaalta ymmärrän tuon opettajan reaktion. Oudon siitä tilanteesta teki se, että hän oli varmaan ainoa siinä porukassa joka ei asiasta tiennyt, mutta eihän hän tietenkään tiennyt sitä itse. Eikä hän tietenkään voinut tietää sitäkään miten itse suhtauduin asiaan, siinä vaiheessa tsunamista oli jo aika kauan.

Anteeksi, että osa näistä jopa vähän naurattaa mua. Helpottaa itseänikin huomata, että muutkin ovat sekoilleet.

Tsemppiä ap:lle!

Olen useamman kerran yrittänyt hakea apua mielenterveysongelmiini. Kerran yksi koulukuraattoreista purskahti itkuun kertoessani elämästäni. Työpsykologi nauroi. Enpä ole sen jälkeen apua hakenut, vaikka olisi tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

#53 vaikuttaa todella vahvasti naisen

pilailulta. Joku paikallinen minuun ihastunut

n yrittää antaa minusta lesbon kuvan

lukijakuntaan? En ole sateenkaarelainen.

Vain miehet minun petiini. 

 

 

#51/53.

Trollaaja huomasi että julkkismiehet kyselee sun perään ------->alkoi urakalla lepakkotarinoita laittaa?🤣

Yrititkö edetä reittiä pitkin? Riippuen miten pahasti olisit ahdistellut työkaveriasi, niin itse vain nauraisin paskaisesti ja pitäisin parhaana viihteenä sitä sähköpostia. Ehkä jonkun aikaa pyydeltäisiin kainosti,  ettet täysin heterona liikaa innostu anatavista kaula-aukoista tai käännyt selin pukkarissa ja muuta vastaavaa. 

Bi-nainen

Onhan näitä ollut vaikka ja kuinka silloin vielä kun dokasi. Vallankin kaikki tappelut hävettää ja vtuttaa. Mutta tällä menneisyydellä mennään ja yritetään luovia.