Minkä ikäisinä naisia ei enää häiritse se, jos potentiaalinen kumppanikandidaatti on puoliksi kalju?
Siis omaa sellainen täysin kaljun päälaen, nk. kumikaljun, jota ympäröi hiuksista muodostuva kranssi tai hevosenkenkä.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Aika usein tulee vastaan lihava tanttara ja kalju/puolikalju pikkumies, joka on jopa lyhyempi kuin nainen. Monikaan nainen ei halua kaljua tai puolikaljua miestä, ja se teidän on hyväksyttävä.
Mutta kuinka paljon syynä kelpaamattomuutteen on juuri kaljuus? - Omasta rajoittuneesta ja siten hyvin subjektiivisesta kokemuksestani alle 166cm pituisena ja varhain (nuorena) kaljuuntuneena miehenä on kokemus, että enempi muut miehet ovat kokeneet tarvetta huomautella ja sanoa jotain -esimerkiksi jotain muka hauskaa) tai sivaltaa jotain typerää ulkoisesta olemuksestani. Toki tiedostan, että ei ulkoinen olemukseni vastaa kulttuurissamme sitä, mitä yleisesti pidetään sellaisena, mistä naiset saattaisivat kiinnostua ja kokea puoleensa vetävänä. Erinomaisen tylsää on ollut myös kuulla, että koska olen niin pitkä kuin olen tai koska päässäni hiukset ovat harventuneet, niin asian sysäämistä minulle (tai yleisemmin vastaavantapaisen kohtalon kokeneille miehille),
Esimerkiks hurkastelemalla, että kyllä minä hyvin voisin olla ja elää tuollaisen miehen kanssa parisuhteessa mutta sitten tulee raju yleistys- en voi koska hän -siis aivan kaikki- lyhytkasvuiset ja tai kaljuuntuneet sekä erityisesti he, jotka ovat näitä molempia ovat vain kusipäitä, joilta puuttuu täysin itsetunto, eivätkä kestäisi sitä, että nainen (tai yleisemmin kumppani) olisi heitä lyhyempi tai yhtä lailla kaljuuntunut/ tai omaisi -yksinkertaitaen- karsean hiustyylin (naislla kun tuo kaljuutumien on lähes tabu, jota ei sovi mainita ja jonka olemassaolon mahdollsiuuden moni kieltää kokonaan).
No minua ei haittaisi lainkaan, jos kumppanini olisi minua esimerkiksi pidempi, Mutta en käy valehtelemaan ja väittämään, etteikö yleisemmin hänen ulkonäöllä olsi yhtään mitään vaikutusta. - Onha se -hänen mahd. ulkonäkönsä varmasti sellainen johon, kuten muissakin ihmisissä useimmiten toisessa ihmisessä ensimmäisten asioiden joukosta kiinnittää huomiota tai on kiinnittämättä.
Väitän myös, että itsetuntoni on ihan kunnossa. Mutta en käy väittämään, että kommentit ulkosiesta olemuksestani eivät olisi koskaan tuntuneet yhtään missään. Kyllä ne ovat tuntuneet. Ja tuntuu vieläkin. Mutta yritän keskittyä enempi niihin asioihin ja puuhiin joille uskon ja luulen voivani tehdä jotain kun siinähän se aikani menisikin jos uhriutuisin ja tai alkaisin syytellä muita, ikään kuin heiltä puuttuisi sama oikeus kuin minulla on; oikeus valita itse omat ihmissuhteensa ja se kenen kanssa haluaa enimmäkseen viettää aikaansa tai olla viettämättä. - Kaikkien kanssa ei tarvits olla läheinen tai kaveri mutta ainakin itse yritän kohdata ja olla ja ns. käyttäytyä asiallisesti kaikkia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on Suomen paksuimmat hiukset. Minusta on mukavaa, kun jälkeläisillämme on hyvä hiustenkasvu.
Luulisi, että ainakin naispuolisille olisi hyvä saada hyvät hiusgeenit?
Onko jossain ollut joku kilpailu tästä?
Kannattaa muistaa, että jälkeläisesi saa myös geenivaikutuksen sinulta.
Ja miettikääpä naiset kun haukutte miehiä pienen varustuksen vuoksi, jälkikasvullasi voi olla sellainen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on Suomen paksuimmat hiukset. Minusta on mukavaa, kun jälkeläisillämme on hyvä hiustenkasvu.
Luulisi, että ainakin naispuolisille olisi hyvä saada hyvät hiusgeenit?
Muista kuitenkin, että kaljuuntumisen geeni tulee äidin puolelta. Isän paksut hiukset eivät siis ole tae mistään.
Ei ole tosiaan tae. Tyttärillemme se geeni on kuitenkin näyttänyt tulevan isältään. Poikia meillä ei olekaan, mikä onkin onni, kun minulla on tämä hento, vaalea hiuslaatu. Mieheni äidillä onkin aivan järkyttävän paksu pehko.
Mutta periaatteessa jokaisella on omat mieltymyksensä. Ehkä paksuhiuksinen nainen haluaakin kaljun miehen tai sitten sillä ei ole väliä.
Mies, jolla on hiukset päässä näyttää nuoremmalta, kunhan ei harmaannu 4-kymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kranssipää on muuten upea, ei tukkamallilla ole väliä. Tätä mieltä olin 30-vuotiaana. Nyt naimisissa tuuheatukkaisen miehen kanssa. Ei oo heleppoo.
Oon ihmetellyt sitä "pitkä, tumma,komea mies" ihannetta, joka toki onkin stereotyyppinen, mutta kuitenkin. Oma ihanne on pienempi, persoonallisen näköinen, vaaleampi mies ja tällaisiin aina ihastunut. Nyt sitten kuitenkin naimisissa tumman, pitkän, raamikkaan, komean miehen kanssa, joka on ihan poikkeus miesmaussani :D lapsikin tehtiin ja rakkautta riittää. Että ei se kolahdus katso omia ihanteita välttämättä
Mulle ei hiusten värillä ole ollut väliä, kunhan niitä on. Minulla on mies, jolla on punaruskeat hiukset ja hän on vielä sitä tyyppiä, joka ei harmaannu hevillä.
Minkä ikäisenä se lakkaa häiritsemästä miestä itseään? Minä olen yli 30, ja komein tapailemani mies oli just tuollainen kranssipää. En tiennyt sitä kun aloimme jutella viestein, joten vitsailin tykkääväni pitkätukkaisista hippipojista. Miehelle jäi siitä joku juttu, eikä ekoilla treffeillä halunnut ottaa hattua pois päästä, muuten kuin tökätäkseen kepillä jäätä että kelpaako neidolle myös tällainen pää.
En enää ikinä kommentoi miehille mitään hiuksista, kun sillä ei itselleni ole oikeasti yhtään väliä, jos kokonaisuus toimii muuten. Hänen kanssaan tajusin että se voi näennäisen itsevarmallekin kaverille olla ihan oikeasti harmin ja murheen paikka kun tukka lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on Suomen paksuimmat hiukset. Minusta on mukavaa, kun jälkeläisillämme on hyvä hiustenkasvu.
Luulisi, että ainakin naispuolisille olisi hyvä saada hyvät hiusgeenit?
Onko jossain ollut joku kilpailu tästä?
Kannattaa muistaa, että jälkeläisesi saa myös geenivaikutuksen sinulta.
Ja miettikääpä naiset kun haukutte miehiä pienen varustuksen vuoksi, jälkikasvullasi voi olla sellainen myös.
Ei kenenkään varustuta pidä haukkua, mutta naiset ehkä haluavat jälkikasvulleen paremman varustuksen? Siinä ei varmaan ole mitään väärää? Sekin geeni voi toki tulla äidiltä.
Jos kranssi alkaisi muodostumaan yhdessä vanhetessamme, niin varmaan suhtautuisin hellyydellä. Deittailussa se kuitenkin tuntuu yhä esteeltä, enkä osaa perustella asiaa mitenkään kauniisti.
Se taas on ihan ok, jos kevyt kranssinsänki kuultaa ajellusta päästä. N50
Ehkä 300-vuotiaana.
Kalju on iljettävän tuntuinen ja säälittävän näköinen.
Oikea vastaus on 75v, kukaan muu ei näköjään osannut tätä laskea oikein.
Mun mies alkoi kaljuuntua reilu kolmekymppisenä. Aloimme seurustella noihin aikoihin. Mieheni on aivan älyttömän hyvännäköinen kaljuna parran kera. Toki se vaatii hyvän kallonmuodon ja kasvonpiirteet sekä kivat korvat, kuten hänellä onkin. Kaikilla miehillä kalju ei näytä hyvältä.
Mua kyllä häiritsee enemmän puolikalju kuin täyskalju. Jos tukka lähtee niin vedä pois loputkin. Se karvakranssi on nolo.
N60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on Suomen paksuimmat hiukset. Minusta on mukavaa, kun jälkeläisillämme on hyvä hiustenkasvu.
Luulisi, että ainakin naispuolisille olisi hyvä saada hyvät hiusgeenit?
Onko jossain ollut joku kilpailu tästä?
Kannattaa muistaa, että jälkeläisesi saa myös geenivaikutuksen sinulta.
Ja miettikääpä naiset kun haukutte miehiä pienen varustuksen vuoksi, jälkikasvullasi voi olla sellainen myös.
Ei tule olemaan, koska sehän on perinnöllistä. Miksi helvetissä tekisin minimunan kanssa lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi ajaa kokonaan kaljuksi kuin olla puolikalju.
Jep. Tyylittömyys häiritsee. Puolikalju on aina tyylitön, täysin kalju mies voi olla tyylikäs, jos putkeutuu hyvin. Leikkaa siis kokonaan pois tukka ja pidä muuten huolta ulkonäöstäsi.
Mun miesystävä osaa peittää mm. sivuheitolla kaljun päälaen. En huomannut sitä laikkua pitkään aikaan. Jäljellä olevat hiukset on tuuheat ja hyvännäköiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on Suomen paksuimmat hiukset. Minusta on mukavaa, kun jälkeläisillämme on hyvä hiustenkasvu.
Luulisi, että ainakin naispuolisille olisi hyvä saada hyvät hiusgeenit?
Onko jossain ollut joku kilpailu tästä?
Kannattaa muistaa, että jälkeläisesi saa myös geenivaikutuksen sinulta.
Ja miettikääpä naiset kun haukutte miehiä pienen varustuksen vuoksi, jälkikasvullasi voi olla sellainen myös.
Ei kenenkään varustuta pidä haukkua, mutta naiset ehkä haluavat jälkikasvulleen paremman varustuksen? Siinä ei varmaan ole mitään väärää? Sekin geeni voi toki tulla äidiltä.
Enpä usko, koska sukupuoliominaisuudet periytyvät miehelle Y-kromosomissa. Jokainen poika saa Y:n isältään ja X:n äidiltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on Suomen paksuimmat hiukset. Minusta on mukavaa, kun jälkeläisillämme on hyvä hiustenkasvu.
Luulisi, että ainakin naispuolisille olisi hyvä saada hyvät hiusgeenit?
Muista kuitenkin, että kaljuuntumisen geeni tulee äidin puolelta. Isän paksut hiukset eivät siis ole tae mistään.
Ei ole tosiaan tae. Tyttärillemme se geeni on kuitenkin näyttänyt tulevan isältään. Poikia meillä ei olekaan, mikä onkin onni, kun minulla on tämä hento, vaalea hiuslaatu. Mieheni äidillä onkin aivan järkyttävän paksu pehko....
Vain joku ohuttukka voi haukkua paksua tukkaa.
Sen saa leikattua millaiseksi vain, mutta ohutta liurua ei pelasta kuin peruukki.
Ei ole koskaan kaljuuntuminen häirinnyt. Eikä se pituuskaan miehessä tärkeätä minulle ole. Älykkyys, luonne, arvot, tavat, niillä on merkitystä. Mutta meitä on moneksi.
N52
46, en ole vielä päässyt tuohon pisteeseen. Aviomies jää viimeiseksi, on pitkätukka.
Mutta jos on kalju hyvin toimeentuleva DI, joita myöskin on, niin kannattaisiko kiinnittää jonninjoutavuuksiin kovin suurta huomiota?