Lue keskustelun säännöt.
Jelppivätkö vanhempanne teidän perhettä
18.04.2007 |
taloudellisesti ja muutoinkin? Meillä ei, ja eilen taas meinasi itku päästä, isä myynyt metsää yli 50 tuhannella eurolla ja narisee vain kuinka kaikki on kallista ja höpisee vaan itsekseen että jääpipä sitten lapsille perintöä, mä en ymmärrä miksi ei voi jelppiä silloin kun on vielä ite elossa ja meilläkin lapset pieniä joten rahalle olisi kyllä käyttöä. Ja äiti kyselee iskältä antasko minkä verran lapsille jätskirahaa.
Olen kyllä ite päättänyt että kun omat muksut on isoja autan kaikin mahdollisin keinoin mihin rahkeet riittää jos apua tarvitsevat!
Kommentit (32)
Äiti kuljettaa lasta päiväkodissa (minulla ei autoa ja pitkä tarha-matka)
ja iskän kanssa käyn kerran viikossa ruokaostoksilla, jolloin maksaa myös ruoat. Olen molemmista hyvin kiitollinen.
Niin ja olen opiskeleva yh-äiti, eli omat rahat todella tiukilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taloudellista tukea en kaipaisikaan vaikka meillä ei paljoa rahaa olekaan. olen oppinut pärjäämään itse jo lapsesta saakka. mielestäni vanhempien tehtävä ei ole enää rahoittaa aikuisten lasten elämää.
sen sijaan henkistä tukea ja esimerkiksi apua lasten kanssa kaipaisin välillä. lapsillani ei ole kovin läheisiä isovanhempia, ja se välillä surettaa. kuten myös omasta puolestani on vähän paha mieli, ettei tällaista tukea ole saatavilla, vaan kaikessa on pärjättävä itse ja omillaan. ns. tukiverkosto puuttuu.
Ihanaa minusta, että lapsilla on tiivis ryhmä läheisiä aikuisia, joiden puoleen voi kääntyä asiassa kuin asiassa ja jotka ovat käytännössä aina saatavilla.
Mitä taloudelliseen puoleen tulee, niin olen itse paremmin toimeentuleva kuin yksin asuva äitini, joten avustus menee toisin päin. Appivanhemmat sen sijaan ovat auttaneet kaikkia lapsiaan alkuun elämän suurissa hankinnoissa, kuten asunnoissa. Myös me saimme heiltä aikanaan alkurahoituksen asuntoomme, enkä näe siinä mitään moraalitonta. Heillä on satojen tuhansien säästöt, jotka tulevat lapsille ja verottajalle jakoon, kun heistä aika jättää. Käytännöllisenä ihmisenä siirtäisin varoja jälkikasvulle jo nyt, kun he lapsiperheinä niistä eniten hyötyisivät, mutta asiahan on tietysti heidän omansa, enkä kävisi heitä neuvomaan unissanikaan.
Joskus saatetaan käydä syömässä yhdessä jossain ja vanhempani maksavat kaikkien ruoat tms. Mutta aika harvoin tuollaista tapahtuu. Hoitoapukin on niin ja näin. Siskoni enemmän innostunut siitä.
" Ei ole mitään kummallista" . Kuule on, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
" Ei ole mitään kummallista" . Kuule on, oikeasti.
Nuorilla perheillä on usein lainaa ja talous tiukilla. Jos vanhemmilla on varaa auttaa, miksi eivät auttaisi. Onko sitten järkevämpää jättää iso perintö 60-70 vuotiaalle lapselle. Silloin on useimmilla varmasti talous kunnossa ja lainat maksettu.
Niin, voihan sitä sitten ostaa vaikka sijoitusasunnon tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä, että tällä palstalla nyt kun joku olisi apua vailla parjataan, että " elä omillasi, ole aikuinen" , mutta muistanpa tapauksen jossa joku kyseli, että mitä mieltä ollaan siitä, että hänen vanhempansa ostelevat kalliita lahjoja perheellensä. Silloin kirjoitin, että en osaa sanoa mitä ajattelisin kun olen tottunut tulemaan omillani toimeen ja että minulle rahalahjoituksen vastaanottaminen on vaikeaa. Silloin valtaosa oli sitä mieltä, että tottakai vanhemmat saavat ja jopa KUULUUKIN auttaa lapsensa perhettä ja että kaikki ottaisivat ilman mutinoita apua ja rahaa vastaan...
Niinpä niin.
Joskus harmittavankin paljon, tai siis tarkoitan että minusta olisi tietenkin mukavampaa jos pärjäisimme ilman taloudellista apua. Mutta toisaalta kun jos omaisuutta kerran on, ja he haluavat auttaa, niin minä näen asian niinkuin muutama muukin että olisi järjetöntä pitää kiinni jotain turhasta ylpeydestä. Eivät isovanhemmat sitä omaisuutta mukaansa täältä saa, ka ja heillä on toki oikeus käyttää rahaansa niinkuin itse haluavat. En ymmärrä joidenkin hyökkäävää asennoitumista tähän. Nämä ovat perheiden sisäisiä asioita. Meillä perhe koetaan laajemmin kuin vain nämä neljä ihmistä jotka asuvat näiden neljän seinän sisällä. Eikä perhekäsitykseni laajene vain raha-asiassa, vaan olemme paljon tekemisissä vanhempiemme kanssa, vietämme lomia yhteisesti, soittelemme lähes päivittäin, lapsenhoitoapuakin saamme tarvittaessa vaikka sitä ei enää usein tarvitakaan kun lapset ovat nyt päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ostavat kaupasta karkkia ja vaatteita ja ostavat ruokaa.
Siis oikeesti.
Sen ymmärrän, että antavat lapsenlapsille tai ennakkoperintöä, mutta tuo että auttavat suorastaan kaupassakäymisessä on kyllä jo liikaa. Siis miten lapsia ne lapset edelleen ovat?
maksan kaiken takaisin sovitulla aikataululla, mutta laina on kuitenkin korotonta. Se on iso apu.
Esim. täällä päin käydessään ostavat jääkaapin ja pakastimen täyteen ruokaa. Jos käymme yhdessä kaupoissa, vanhempani maksavat kaiken euron karkkipussista parin sadan toppatakkiin. Kun käyn kotona, vanhemmat tankkaavat auton lähtiessä. Eli saan kaikea tavaraa, mutta en suoranaista rahaa. Minusta tässä ei ole mitään kummallista. Jos olen yksin ostoksilla, tietenkin maksan omat ostokseni, enkä soittele äitille, että täällä ois ihana 100 euron kevättakki jne... Niin, ja olen suht köyhä yh = osa-aikatyössä + opiskelen.
Mummi lähettää kirjekuoressa noin 50 e kuussa / joka toinen kuukausi.
Itse auttaisin ehdottomasti ja ehkä vielä enemmänkin, jos rahkeet riittäisi. Esim. asunnon oston yhteydessä antaisin pesämunaa. Minä en saanut asuntoa ostaessa vanhemmilta rahaa, mutta takasivat 12 000 e, jolle säästöt + asunnontakaus ei riittänyt.