Lue keskustelun säännöt.
Itsestä huolehtimisen priorisointi on parasta lähimmäisenrakkautta, todistan:
14.11.2025 |
Ilmeisimmin tietysti siitä syystä, että jokainen meistä on itsensä lähimmäinen - tai pahin vihollinen. Ihan Raamatunkin mukaan meillä on velvollisuus rakastaa kumpaakin.
Leikki leikkinä, ihan nykytieteen näkökulmasta on parasta lähimmäisenrakkautta huolehtia siitä, että itsellä on mahdollisimman hyvä olla.
Miksi?
Koska nykyään tiedetään sydänkoherenssista: siitä, että ihmisten sykevälivaihtelut synkronoituu. Mitä rennompi ja onnellisempi ihminen on, sen terveemmällä tolalla sen sykevälivaihtelu on. On siis suoranaista väkivaltaa muita kohtaan olla kireänä, stressaantuneena jne. sosiaalisessa tilanteessa, koska huononnat niidenkin hyvinvointia, ihan vaan sydänaalloillasi.
Toisekseen, me ihmiset aistimme toistemme stressihormonit ja reagoimme niihin. Taas siis näemme, että parasta lähimmäisenrakkautta on toimia niin, että voi olla mahdollisimman rento ja hyväntuulinen, jolloin pelkkä läsnäolosi parantaa muiden oloa, tai ei ainakaan huononna sitä!
Sekä sydänkoherenssi että stressihormoneihin reagoiminen on muuten todistettu myös ihmisen ja koiran välisessä vuorovaikutuksessa.
Kun mietit omaa elämääsi, huomaat kyllä, miten erilainen olosi on jos olet seurustellut stressikimpun tai levollisen ihmisen kanssa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien uhrautuvaisten marttyyriäitien pitäisi lukea tämä. Ei ihmisille tule hyvä olla siitä että niiden puolesta uhraudutaan ja tehdään hampaat irvessä, elä omaa elämääsi niin kaikilla on parempi olla. C. S. Lewis, kristinuskon apologeetta, on monessa kirjassaan sivunnut juuri tuollaista näennäistä lähimmäisenrakkautta, joka on pelkkää itsetehostusta.
Tieteestä en tiedä, mutta ihan arkijärki sanoo, että jos ihminen antaa itse itselleen, mitä se tarvitsee, se ei ole niin kauhean tarvitseva suhteessa muihin, jolloin kaikilla on tietysti kevyempi olla. Muille pitäisi antaa vaan ylijäämästään. Ymmärtääkseni siinä sitten päätyy antamaan lopulta enemmän, kuin jos antaisi vähästään. Vähästä kun antaa, kaikki loppuu lopulta, rakkaus, jaksaminen, energia ja rahakin. Mutta jos ensin huolehtii siitä, että oma kuppi on ääriään myöten täynnä, siitä läikkyy huomaamatta yli enemmän kuin vähästä voisi koskaan antaa.
Osa ihmisistä tietysti saa kicksejä, marttyyrikicksejä, siitä että antavat ja antavat kun annettavaa ei edes ole. Mutta sillä antamisella ei ole mitään arvoa, koska siitä tulee muille vaan paha olla.