Päiväkodissa " saa syödä" kiviä ja hiekkaa, kommentteja?
Tässä yksi päivä kun hain yksivuotiastani päiväkodista niin siellä se maassa pikkuinen istui ja söi kiviä! Siinä vieressä hoitaja tyynesti haravoi hiekkaa... Minä päivittelin että täälläkö sitä maassa istut ja syöt kiviä! Hoitaja ei tähän mitään virkannut. Hyväksytävää siis että lapset syö kiviä? Mun mielestä pitäisi säännönmukaisesti lapsille opettaa ettei ulkona voi kaikkea suuhun laittaa. Voihan maasta löytyä lasinsiruja, kaljapullon korkkeja, kortsuja ja ties mitä ei suuhun sopivaa. Mites teillä muilla? Kommentteja kaipaan!
Kommentit (27)
Missään tämän pinon viestissä ei ole kirjoitettu että riski olisi suuri, vaan pikemminkin on painotettu että riski on pieni, mutta kun se tulee niin ei ole leikinlaskun paikka. Ja kuten itsekin sanoit niin ideana on minimoida tätä riskiä edes yrittämällä kieltää riskiä.
Ja mitä toisekseen tulee neuvolan ja tuttavapiirin ohjeisiin: oma terveydenhoitajani ei ole ikinä puhunut minulle esim. vauvan ravistelun riskeistä, silti se ei tarkoita sitä etteikö niin tehdessäni lapseni voisi kuolla tai vammautua.
Lily:
Tottakai lasta voi ja pitää kieltää syömästä hiekkaa. En soisi kuitenkaan kenenkään menettävän yöuniaan muutaman syödyn murusen vuoksi.
Tottakai kaikkia vaaroja voi yrittää minimoida, mutta järki käteen. Jos riski todella on niin suuri, kun tässä keskustelussa on annettu ymmärtää, ihmettelen suuresti etten IKINÄ ole kuullut neuvolan henkilökunnan puhuvan asiasta. En ole ikinä lukenut yhdestäkään lapsenhoito-oppaasta aiheesta. En ole ikinä kuullut kenenkään ystäväni/sukulaisen tai tuttavan puhuvan näistä tappavista bakteereista.
Esikoinen söi aina silmän välttäessä kourakaupalla hiekkaa (n. parisen vuotta). Kakkaa pestessä lavuaarissa kirjaimellisesti kilisi sepeli.
Todellakin piti vieressä herkeämättä tuijottaa joka sekunti, jottei olisi koko laatikkoa syönyt. Kuopus taasen ei ole osoittanut mitään mielenkiintoa hiekan syömiseen. Tuskin päiväkodissa edes mahdollista täysin estää jokaisen hiekan mussutus.
Varmaan osa lisääntyneistä yliherkkyyksistä johtuu liiasta hygieniasta ja siitä, että on menetetty kosketus luontoon. Ennen sai lappaa rauhassa kuraa suuhun, oli lehmiä,sikoja ym. mummolassa. Nyt on vain desinfiointiaineita joka ovella vastassa.
Puolukanvarpu, oletko seurannut mediaa lähivuosina. Vauvan ravistelusta ja sen seuraamuksista on puhuttu TODELLA paljon. Vauva-, terveys- ja naistenlehdet ovat siitä kirjoittaneet, keskustelua on ollut uutisissa, netissä, yleisöpalstoilla.......
Ja kuitenkin, eikö nyt mennä hiiiieman saivartelun puolelle. Kyllä kai jokaisen ihmisen maalaisjärki sanoo, että vauvaa ei kuulu ravistella. Terveyshaittojen, jopa mahdollisen kuoleman lisäksi jokainen kai ymmärtää ettei se kuulu hellävaraiseen ja turvalliseen lapsenhoitoon. Ei siis mielestäni verrattavissa luokkaa hiekan syönti. Huoh.
En ole niin naivi, että ajattelisin neuvolan varoittavan äitejä joka ikisisestä vaaran paikasta tyyliin " jos syötät lapselle syanidia, se kuolee..." . Kuitenkin, jos maaperä kuhisee tappavia bakteeraja, olen aivan tyrmistynyt että kuulen siitä ensi kertaa täällä.
Ja kyllä, täällä puhuttiin riskin olevan hyvin pieni. Niin ja että sitäkin täytyy minimoida. Noh, kun ihan mietin tuota päiväkodin henkilökuntaa (itsekin entisenä työntekijänä), jos riskejä lähdetään minimoimaan, niin keinuminen, kiipeily ja juokseminen täytyisi ehdottomasti kieltää. Näissä ihan todelliset riskit. Samoin kerrossängyt, purkansyönti, veitset ruokailussa jnejne. Tiedän, minäkin osaan saivarrella.
Mutta suotavaa/välttämätöntä mielestäni on tämän tavan kieltäminen. Bakteereja varmasti löytyy kuravedestä moneen lähtöön, ja pahimmillaan tuovat erilaisia sairauksia tullessaan.
Toinen vaara on kivien terävien kulmien aiheuttamat nirhaumat suolistossa. Samoin suolen tukos on mahdollinen.
Eli vierellä ei voi koko ajan lasta vahtia, mutta aikuinen voi tehdä sen, minkä pystyy.
Onneksi lapseni söi tuttia vielä tuossa vaiheessa; oiva keino estää hiekan syönti:)
Sillä, että lapsi on käynyt metsässä leikkimässä ja sen jälkeen sairastunut ilm. meningokokkisepsikseen ei liene olevan mitään syy seurausyhteyttä. Joku täällä olikin kirjoittanut, jo miten kyseinen bakteeri tarttuu!
tuosta tilanteesta päättelisi että päiväkodin linjaus on se että lapset saavat popsia kiviä ja hiekkaa. Todennäköisesti hoitaja meni hiukan hämilleen kun tulit tilanteessa jossa hän ei ollut huomannut lapsen pistelevän kiviä suuhunsa vaikka vieressä olikin eikä osannut sanoa oikein mitään kun vielä noin piikikkäästi huomautit asiasta.
En näkisi että sinun tulisii mihinkään toimenpiteisiin asian vuoksi ryhtyä.
Kyllä se kuitenkin vain niin on että hiekansyönnin riskit ovat ihan marginaaliset verrata liikenneturmiin tai muihin tapaturmiin kotitalouksissa. Lasten yleisin kuolinsyy kotitalouksissa muuten on hukkuminen.
En IKINÄ ole kuullut lapsen kuolevan maasta saaneeseensa bakteerin. Siis ennen tätä. Sen sijaan tuttavapiirissäni yksi lapsi on kuollut käärmeen pistoon, yksi kuollut liikenneonnetomuudessa ja kolmas krooniseen sairauteen. Elämä on. Traagista. En tiedä mitä tähän keskusteluun kommentoisi. Tottakai lasta voi ja pitää kieltää syömästä hiekkaa. En soisi kuitenkaan kenenkään menettävän yöuniaan muutaman syödyn murusen vuoksi.
Liikenne on varmasti merkittävin turvallisuusriski mitä tavallisen ihmisen arkeen voi sisältyä. Ja ei, puolukanvarpu, riskit ovat muillakin kuin kaahareilla. Vaikka ajaisit kuinka maltillisesti ja sääntöjen mukaan, tosiasia on, että kaikki eivät niin tee. Ja vaikka tekisivätkin, ihminen on erehtyväinen. Ystäväni lapsi kuoli kolarissa, jossa ajattelematon/välinpitämätön/whatever kanssa-autoilija tuli kolmion takaa 100km/h ystäväni autoa päin, jolloin hänen lapsensa kuoli välittömästi. Ystäväni vammautui loppuelämäksi.
Tottakai kaikkia vaaroja voi yrittää minimoida, mutta järki käteen. Jos riski todella on niin suuri, kun tässä keskustelussa on annettu ymmärtää, ihmettelen suuresti etten IKINÄ ole kuullut neuvolan henkilökunnan puhuvan asiasta. En ole ikinä lukenut yhdestäkään lapsenhoito-oppaasta aiheesta. En ole ikinä kuullut kenenkään ystäväni/sukulaisen tai tuttavan puhuvan näistä tappavista bakteereista. Ehkä elän tynnyrissä.