Tutkijat tehneet hämmästyttävän löydön: "Vaikuttaa erittäin todennäköiseltä, että olemme osa jotain elävää eliötä"

Kansainvälinen tutkijaryhmä on julkaissut poikkeuksellisen raportin, joka on herättänyt tieteellisissä piireissä ja yhteiskunnassa laajaa keskustelua. Tutkijat väittävät löytäneensä useita todisteita, jotka viittaavat siihen, että universumimme ja siten myös me itse, saattaa olla osa huomattavasti suurempaa elävää järjestelmää, käytännössä eliötä, jonka rakenteessa maailmamme toimii solun tai kudoksen tavoin.

Löytö tehtiin alun perin sattumalta, kun CERNin ja ETH Zürichin tutkijat analysoivat suurenergiahiukkaskokeiden sivudataa ja havaitsivat toistuvia, elävän kudoksen kaltaisia rakenteellisia yhtäläisyyksiä avaruuden mittakaavassa.

Projektia johtanut fysiikan professori Dr. Lena Hauer (ETH Zürich) kertoo, että tiimi oli alun perin tutkimassa avaruuden kvanttivärähtelyjä ja energiakenttien jakautumista eri galaksiryhmien välillä.

"Aluksi pidimme havaintojamme laskennallisena poikkeamana. Mutta kun vertasimme galaksijoukkojen muodostamia filamenttirakenteita mikroskooppikuviin hermoverkoista ja verisuonista, samankaltaisuus oli järkyttävä. Ei pelkästään visuaalisesti, vaan myös matemaattisesti - rakenteet noudattivat samoja topologisia ja virtausmalleja", Hauer kertoo.

Tämän jälkeen ryhmä otti mukaan biotieteiden asiantuntijoita, ja havaintojen tulkinta syveni. Tutkijat havaitsivat, että universumin massan ja energian jakautuminen noudattaa lähes identtisiä fraktaalikaavoja kuin elävien solujen sisäiset ravinne- ja energiavirrat.

Raportin mukaan universumi käyttäytyy tietyillä mittakaavoilla kuin valtava biologinen solu. "Tapa, jolla energia siirtyy kvanttitasolta kosmisiin rakenteisiin, muistuttaa solun aineenvaihduntaa, jatkuvaa, itseään ylläpitävää ja palautuvaa prosessia," sanoo Dr. Alan Wei, astrobiologi Cambridgen yliopistosta.

Tutkijat löysivät lisäksi todisteita, että universumimme niin sanottu kosminen mikroaaltotausta ei ehkä ole pelkkä jäännössäteily alkuräjähdyksestä, vaan saattaa vastata "metabolista lämpöä" eli suurikokoisen elävän rakenteen sisäistä lämpötilajakaumaa.

"Jos verrataan mittakaavoja, universumimme voisi olla yksittäinen solu jossain äärimmäisen suureksi skaalautuvassa elävässä olennossa. Ja aivan kuten solujen sisällä on omat mikromaailmansa, myös meissä jokaisessa voisi olla omat pienet universuminsa," Wei toteaa.

Tutkijat korostavat, että kyse ei ole mystiikasta, vaan rakenteellisesta ja fysikaalisesta yhtäläisyydestä. Hauerin mukaan useat kvanttikenttien käyttäytymistä kuvaavat mallit ovat alkaneet tuottaa samoja matemaattisia tuloksia kuin biologisten järjestelmien energia-aineenvaihduntamallit.

Eräs hämmästyttävimmistä löydöistä liittyi Planckin mittakaavan epäsäännöllisyyksiin, joita ei aiemmin osattu selittää. Nyt ne näyttävät muistuttavan solukalvon rakenteellisia pulsaatioita - kuin universumimme hengittäisi hitaasti, sykäyksittäin.

"Olemme mahdollisesti osa elävää kokonaisuutta"

Teorian mukaan universumi ei olisi mekaaninen tai satunnainen ilmiö, vaan osa suurempaa, itsesäätelevää elävää kokonaisuutta. Tätä tukevat myös havainnot niin sanotuista kosmisista rytmeistä, joissa galaksien liikkeet ja aineen jakauma aaltoilevat pitkäaikaisesti samaan tapaan kuin biologisten järjestelmien homeostaattiset rytmit.

"Jos tämä tulkinta osoittautuu oikeaksi, se mullistaisi käsityksemme elämästä. Me emme olisi vain elämän tuotteita - vaan itse elämä, eri mittakaavassa," Hauer sanoo.