Prkl kun tuo mies ärsyttää!! Aargh!

Onpa taas viime aikoina tullut ärsyynnyttyä " muutaman" kerran mieheen. Ärsyynnyn asioista, jotka saattavat objektiivisesti ajateltuina olla pieniäkin. Mutta minulle ne ovat isoja, koska ne toistuvat viikosta ja kuukaudesta toiseen!



Perusongelma on siinä, että mies ei tunnu välittävän tunteistani. Tai ehkä hän teoriassa välittää niistä, mutta käytännössä ei osoita sitä. Kuinkahan h**vetin montaa kertaa olen puhunut hänelle esim. siitä, että kaipaisin arkista hellyyttä ja huomiointia vähän enemmän. Tunnen olevani miehelle lähestulkoon ilmaa. Itse olen kyllä koettanut häntä huomioida, mutta yksipuolinen hellittely alkaa vähitellen kyllästyttää.



Vähintään yhtä monta kertaa olen yrittänyt sanoa, että kaipaisin enemmän seksiä. Saan sitä kyllä yleensä jos pyydän, mutta en jaksaisi enää pyytää! Mies ei tee ikinä aloitetta. Vähemmästäkin tulee sellainen olo, ettei hän halua minua enää. Ja kyllä, huolehdin ulkonäöstäni - paljon enemmän kuin mies omastaan.



Nämä jutut ja niistä aiheutuva turhautumisen ja yksinäisyyden tunne vaikuttaa aika pitkälle kaiken ärsyyntymisen pohjalla. Tämän välinpitämättömyyden myötä mieheen on ilmaantunut vielä yksi ärsyttävä piirre: hän ei pyydä juuri koskaan anteeksi, vaikka olisi loukannut minua tai lapsia. Hän löytää kaikelle toiminnalleen aina oikeutuksen, ja katsoo että toinen loukkaantuu ihan turhasta. Jos tulee riitaa, mies ei tee aloitetta selvittääkseen pahan mielen. Hän kuvittelee, että se vaietaan olemattomiin ja loukkaantumisen tunteet häviävät samalla vaivalla. Olen tästäkin hänelle yrittänyt puhua - ilman tuloksia.



Viimeksi tänään suutuin ja pahoitin mieleni, kun mies ei tehnyt erästä lupaamaansa asiaa. Työkaverin tarve meni minun tarpeeni edelle. En nyt jaksa tarkemmin selittää, kyseessä oli ihan arkinen juttu. Kun hän sanoi puhelimessa ettei pysty asiaa tekemään, suutuin ihan hirveästi. Ensisijaisesti tietenkin sen takia, että omat aikatauluni sotkeutuivat ikävästi miehen pyörtäessä lupauksensa. Toisekseen suutuin jo valmiiksi siitä kun tiesin, että mies EI TULISI tätäkään asiaa pyytämään ikinä anteeksi!! Ei, hän vain selittäisi rauhallisella äänellä valintansa syyt ja minä saisin syyt niskoilleni siitä, että jälleen loukkaannun turhasta.



Kyllä ******ttaa niin maan perusteellisesti!! Mitä minä teen tuon ukon kanssa?!?!?!?!?