Miksi jotkut miettivät perintöä kun perittävä on vasta jotain 60?

Minun vanhempani ovat kuusikymppisiä, ja molemmat ovat niin raihnaisia, että väkisinkin tulee välillä mietittyä heidän poismenoaan ja perintöä. Suurin osa ei elä kahdeksankymppiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan tiedä jäljellä olevien päivien määrää. Hyvä ystävä kuoli onnettomuudessa yllättäen n. 50-vuotiaana. Työkaveri nopeasti edenneeseen syöpään n. 55 vuotaana.

Kokemuksesta tiedän, että testamentin laatiminen on vaikeaa, mutta omien ja tuttujen läheisten kuoleman jälkeiset selvitykset ja perintöriidat ovat olleet niin vaikeita ja monimutkaisia, että suosittelen kaikille selkeän testamentin laatimista ja selkeitä ohjeita jälkeläisille siitä miten toimia.

Jos perinnönjako joskus omalle kohdalle tulee ja useamman hengen kesken jaettavaa on yli 200 000e kannattaa ottaa juristi hoitamaan perukirja-asiaa ja perinnönjakoa. Ja opiskella asiat hyvissä ajoin jotta välttyy turhalta sotkulta.

Olen laatinut testamentin tietyistä omaisuuteni osista. Ei ollut vaativaa. En ole saanut lakialan koulutusta, mutta olen fiksu ja korkasälyonen sekä osaan ottaa s

Itse koen hankalimmaksi määritellä mitä omaisuudelle tapahtuu tilanteessa että koko perheemme menehtyy esim. onnettomuudessa. Lapselle tietysti jätämme kaiken, mutta kuka olisi seuraava perillinen ?

Ja sitten kaikki näiden edunvalvojien ym nimeäminen tilanteessa jossa itse makaan sairaalassa aivottomana ja jonkun pitäisi asiani hoitaa.

Jos jotain jaettavaa tosiaan on, niin sen kuusikymppisen olisi hyvä alkaa miettimään, miten sitä voi perillisille jakaa ilman veroseuraamuksia, mahdollisesti jo elinaikana. Samoin, jos on hankalasti realisoitavia omaisuuseriä, kuten kiinteistö muuttotappioalueella tai lomaosakkeita, niistä olisi hyvä päästä eroon jo ennenkuin perinnönjako tulee ajankohtaiseksi, etteivät jää kuolinpesän osakkaiden riesaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 60vuotiaana olen jo jakamassa perintöä lapsilleni ja mietin keinoja perintöveron välttelyyn ja jos hoivapaikka kutsuu niin eipä pääse hoivapaikat tiliä putsaamaan kun tyhjä se on, ottakoon eläkkeestä mitä saavat irti koska siinä vaiheessa en sitä itse tarvitse.

Siis olet vielä työelämässä vuosia ja jaat jo omaisuuttasi. Entä jos jäät työttömäksi.

Olen ollut jo pari vuotta TK_eläkkeellä, velaton ihminen ja kohtuu eläke, en näe enään tarvetta omistamiselle joten voisin taloni myydä ja asustellaa vaikka vuokralla, vaikkapa etelänmailla.

Mikä olisi hyvä kohde testamentata jälkeeni jäävä omaisuus ja pankkitilit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen päivä ja hetki voi olla viimeinen.

Se pitäisi jokaisen muistaa.

 

Mutta mitä sillä tiedolla tekee? Pitääkö nyyhkyttää sikiö-asennossa omaa kurjuuttaan? Vai tuhlata kaikki ja elää kuin viimeistä päivää?

Tuhlata kuin viimeistä päivää. Se voi olla viimeinen. Huomista ei takaa kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi hyvä kohde testamentata jälkeeni jäävä omaisuus ja pankkitilit?

 

Sairauksien tutkimuksiin, joihin ei ole vielä keksitty lääkettä.

En mieti. Toivon, että vanhempani käyttävät rahansa omaan vanhuuden hoivaansa. Itse en valitettavasti ehdi siihen osallistua millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

En mieti. Toivon, että vanhempani käyttävät rahansa omaan vanhuuden hoivaansa. Itse en valitettavasti ehdi siihen osallistua millään tavalla.

Oletpa sinä kiireinen. Toivottavasti ei karma kopauta, ja saat itse aivoinfarktin maaten paskat vaipoissa. Kukaan ei *ehdi*. Silloin muistat mitä ansaitset. Ajatuskin on teko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mieti. Toivon, että vanhempani käyttävät rahansa omaan vanhuuden hoivaansa. Itse en valitettavasti ehdi siihen osallistua millään tavalla.

Oletpa sinä kiireinen. Toivottavasti ei karma kopauta, ja saat itse aivoinfarktin maaten paskat vaipoissa. Kukaan ei *ehdi*. Silloin muistat mitä ansaitset. Ajatuskin on teko.

Olen 47-vuotias, minulla on kolme pientä lasta. Käyn töissä. Asun 120km:n päässä vanhemmistani. Vanhemmat ovat eronneet ja asuvat eri osoitteissa. Toisella on uusi puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mieti. Toivon, että vanhempani käyttävät rahansa omaan vanhuuden hoivaansa. Itse en valitettavasti ehdi siihen osallistua millään tavalla.

Oletpa sinä kiireinen. Toivottavasti ei karma kopauta, ja saat itse aivoinfarktin maaten paskat vaipoissa. Kukaan ei *ehdi*. Silloin muistat mitä ansaitset. Ajatuskin on teko.

Olen 47-vuotias, minulla on kolme pientä lasta. Käyn töissä. Asun 120km:n päässä vanhemmistani. Vanhemmat ovat eronneet ja asuvat eri osoitteissa. Toisella on uusi puoliso.

Sellaista se on meillä kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mieti. Toivon, että vanhempani käyttävät rahansa omaan vanhuuden hoivaansa. Itse en valitettavasti ehdi siihen osallistua millään tavalla.

Oletpa sinä kiireinen. Toivottavasti ei karma kopauta, ja saat itse aivoinfarktin maaten paskat vaipoissa. Kukaan ei *ehdi*. Silloin muistat mitä ansaitset. Ajatuskin on teko.

Olen 47-vuotias, minulla on kolme pientä lasta. Käyn töissä. Asun 120km:n päässä vanhemmistani. Vanhemmat ovat eronneet ja asuvat eri osoitteissa. Toisella on uusi puoliso.

Sellaista se on meillä kaikilla.

Jos joku haluaa uhrautua, se hänelle sallittakoon. Itse en halua, enkä perintöjä tarvitse.

Olen hieman yli 60 v ja tehnyt pitävän testamentin jonka ehdot ovat niin tiukat että kenenkään on turha odotella mitään. Siinäpä odottelevat kieli pitkällä ne jotka jäivät ulkopuolelle, tulevat kokemaan karvaan pettymyksen. Rintaperillistä kun ei ole, saa määrät omaisuutensa juuri niinkuin itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi hyvä kohde testamentata jälkeeni jäävä omaisuus ja pankkitilit?

Suomen Luonnonperintösäätiö

Kyse tuskin on perinnösä noissa tapauksissa. Monilla muistisairaus alkaa näkymään elämän hallinnan puutteena jo 60-vuotiaana, etenkin jos rankalla kädellä on pehmentänyt päätään viinalla vuosikausia. Totta kai holisti itse kääntää asian niin, että se huolestunut lähipiiri "on vain perintöä vailla", kun ei osaa edes ajatella muuta, kuin seuraavaa viinakauppareissua ja uutta pullosatsia.

Vierailija kirjoitti:

Saa odotella vielä 30 vuotta, se on pitkä aika.

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmaa. Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on helppoa. Jos minä kuolen ensin, puoliso saa testamentilla asunnon, mökki ja metsät ja talletukset menevät lapsille. 

Jos mies kuolee ensin, ei lapsille jää juuri  mitään perittävää. Vain ne tilillä olevat rahat.

No mutta joskushan te molemmat kuolette 😳

Kyllä se on ahneutta odotella jonkun kuolevan, että pääsee perintöihin käsiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mieti. Toivon, että vanhempani käyttävät rahansa omaan vanhuuden hoivaansa. Itse en valitettavasti ehdi siihen osallistua millään tavalla.

Oletpa sinä kiireinen. Toivottavasti ei karma kopauta, ja saat itse aivoinfarktin maaten paskat vaipoissa. Kukaan ei *ehdi*. Silloin muistat mitä ansaitset. Ajatuskin on teko.

Olen 47-vuotias, minulla on kolme pientä lasta. Käyn töissä. Asun 120km:n päässä vanhemmistani. Vanhemmat ovat eronneet ja asuvat eri osoitteissa. Toisella on uusi puoliso.

Sellaista se on meillä kaikilla.

 😳  minun vanhemmat olleet naimisissa 60 vuotta. Matkaa meiltä heille n.10km. Lapsemme asuvat omillaan. Teen 2 vuorotyötä. Käydään ja soitellaan. En odota perintöä, tulen omillani toimeen. Toisella vanhemmistani etenevä sairaus, puoliso omaishoitaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat niistä, joilla jotain perittävää on, pyrkivät jakamaan sen jo hyvissä ajoin ennen kuolemaansa. Twi ainakin tekemöön selväksi, miten se jaetaan. Välttää riitoja ja pettymyksiä myöhemmin.

No en uskalla alkaa jakaa omaisuutta, kun ei tiedä kuinka pitkään elää ja pitääkö jossain vaiheessa myydä pois elämisen kuluihin. 

Tämäpä tämä. Jos elän kuten edelliset sukupolvet, niin aikaa on vielä 25-30 vuotta. Ei voi luottaa edes siihen, millaisen eläkkeen tulee saamaan, joku hallitus voi kähveltää eläkerahat. Joten mitään en jaa etukäteen, tapelkoot jälkeen jäävät, jos jotain ylipäätään jää.