Miksi jotkut miettivät perintöä kun perittävä on vasta jotain 60?

Minun vanhempani ovat kuusikymppisiä, ja molemmat ovat niin raihnaisia, että väkisinkin tulee välillä mietittyä heidän poismenoaan ja perintöä. Suurin osa ei elä kahdeksankymppiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meistä kukaan tiedä jäljellä olevien päivien määrää. Hyvä ystävä kuoli onnettomuudessa yllättäen n. 50-vuotiaana. Työkaveri nopeasti edenneeseen syöpään n. 55 vuotaana.

Kokemuksesta tiedän, että testamentin laatiminen on vaikeaa, mutta omien ja tuttujen läheisten kuoleman jälkeiset selvitykset ja perintöriidat ovat olleet niin vaikeita ja monimutkaisia, että suosittelen kaikille selkeän testamentin laatimista ja selkeitä ohjeita jälkeläisille siitä miten toimia.

Jos perinnönjako joskus omalle kohdalle tulee ja useamman hengen kesken jaettavaa on yli 200 000e kannattaa ottaa juristi hoitamaan perukirja-asiaa ja perinnönjakoa. Ja opiskella asiat hyvissä ajoin jotta välttyy turhalta sotkulta.

Olen laatinut testamentin tietyistä omaisuuteni osista. Ei ollut vaativaa. En ole saanut lakialan koulutusta, mutta olen fiksu ja korkasälyonen sekä osaan ottaa s

Itse koen hankalimmaksi määritellä mitä omaisuudelle tapahtuu tilanteessa että koko perheemme menehtyy esim. onnettomuudessa. Lapselle tietysti jätämme kaiken, mutta kuka olisi seuraava perillinen ?

Ja sitten kaikki näiden edunvalvojien ym nimeäminen tilanteessa jossa itse makaan sairaalassa aivottomana ja jonkun pitäisi asiani hoitaa.

Jos jotain jaettavaa tosiaan on, niin sen kuusikymppisen olisi hyvä alkaa miettimään, miten sitä voi perillisille jakaa ilman veroseuraamuksia, mahdollisesti jo elinaikana. Samoin, jos on hankalasti realisoitavia omaisuuseriä, kuten kiinteistö muuttotappioalueella tai lomaosakkeita, niistä olisi hyvä päästä eroon jo ennenkuin perinnönjako tulee ajankohtaiseksi, etteivät jää kuolinpesän osakkaiden riesaksi.