Mikä on oudoin asia, jolla ihmiset yrittävät keulia?
Minua jaksaa hämmästyttää, miten moni aikuinen nainen ajattelee, että on maailman hienointa olla mahdollisimman pienikokoinen. Ja että esim. ainoa syy liikunnan harrastamiseen on painon pudotus.
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
Koulutus ja omaisuus
Miksi oudoin? Tuohan on melko yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Työllä päteminen ja saavutusten esittely.
Oudointa?
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi rumalle liskolle että pienet vaan on kauniimpia ja parempia.
Oletan että tarkoitat naisia (tai homosuhteen "naisoletettua"). Miehet harvemmin ylpeilevät pienellä koollaan.
Amerikassa jotkut miehet kuulemma pitävät tavoiteltavana lyhyttä naista, jolla on tasainen päälaki, jolla lepuuttaa oluttuoppia suuseksi aikana.
Vierailija kirjoitti:
Naispuolinen ystäväni ylpeilee sillä, että hänestä on, mistä ottaa.
Ja haukkuu päälle hoikat "ei luuviuluista tykkää kuin koirat"?
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä pienuuden korostusta. Erityisesti sitä tekee ylipainoiset ("isokokoiset") ja nimittelee, vaikka olisi normaalikokoinen. Sanon joskus itseäni pieneksi, etten häpäise muita. Tosiasiassa olen keskimittainen ja normaalipainoinen. Muut vaan ovat niin saatanallisen lihavia.
Mua joskus tutut/kaverit sanoo "langanlaihaksi" mitä en todellakaan ole, ihan normaali pömppömaha. Ehkä se oma peilikuva sitten saa näkemään muut "pieninä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs esittelee itsensä uusille tyypeille: Minä olen opiskellut humanistiksi ja osaan mandariinikiina
No ei esittele.
Mutta miten opiskellaan humanistiksi?
Ihmisiä jotka ovat opiskelleet humanistisia tieteitä (yliopistossa) kutsutaan joskus humanisteiksi erotuksena esimerkiki teknisempiä aineita opiskelleista. Pohjimmiltaan lienee kyse maailmankuvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä kommenteista tulee mieleen vain kuulijoiden kateus ja se, että siitä asialla "kehujasta" ei vain pidetä. Ihan sama mitä joku juttelee, se halutaan tulkita kehumiseksi, koska totuus on, että koko ihminen vaan ärsyttää.
Enemmänkin ärsyyntyminen toisen puheista, oli juttelua tai keulimista, kertoo siitä, että henkilöllä ei ole omat asiat ihan okei. Yllättävän monet suomalaiset vihaavat tai kadehtivat muita ihmisiä joidenkin omien kompleksiensa takia.
Varsinkaan naiselle ei ole sallittua kertoa mitä on opiskellut, miten menestynyt, kuinka montaa kieltä puhuu, missä on asunut ulkomailla, jne. Muualla maailmassa tuo on ihan normaalia keskustelua, mutta Suomessa tämä on ehdottomasti kiellettyä, ettei vaan joku herkkähipiäinen saa slaagia.
Naisten kai kuuluis keskustella vain lapsistaan, mutta kun nykyään on niin paljon lapsettomia niin mistäs sitten puhuttais?
Kouluaikainen tuttavani toistaa sitä, kuinka köyhiä heidän perhe on. Iloisella naamalla tämän kertoo kerta toisensa jälkeen. Samanlainen talo kuin muilla, elävät samalla tavalla kuin naapuritkin. Joskus tämä henkilö on sanonut eräästä monilapsisesta perheestä, että nuo on köyhiä.
Sillä että "osaa" vaihtaa itse autonsa renkaat. Useimmilla varmaan ei ole kyse osaamattomuudesta, vaan mukavuudenhalusta.
Ja "mä nyt oon tällanen ADHD, heheh, mä voin käyttäytyä tälleen hassusti". Ihan kuin joku neurodiagnoosi olis tavoiteltava asia.
Lastensa koulumenestyksellä, saavutuksilla facessa kirjoittavat.
Työpaikalla kertapalkkion ( useamman satasen)hyvästä työtä saaneet. Itsekin olen palkkion muutaman kerran saanut, mutten näe mitään syytä, miksi siitä työkavereille pitäisi mainita. On vain esihenkilön ja työntekijän välinen asia. Läheisille kertominen asia erikseen.
Tavaralla/omaisuudella jota esitellään Instassa. Kello, korut, uudet kengät, moottoripyörä, huonekalut jne. Mikä on motiivi esitellä omia ostoksiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi rumalle liskolle että pienet vaan on kauniimpia ja parempia.
Oletan että tarkoitat naisia (tai homosuhteen "naisoletettua"). Miehet harvemmin ylpeilevät pienellä koollaan.
Amerikassa jotkut miehet kuulemma pitävät tavoiteltavana lyhyttä naista, jolla on tasainen päälaki, jolla lepuuttaa oluttuoppia suuseksi aikana.
Sinähän sen tiedät, kun et kelvannut edes siihen.
Yksi Elisan myyjä keuli sillä, miten hyvin oli tehnyt tulosta myymällä jollekin papalle liudan turhia palveluja, joista joku oli ollut tuplana. Kaikenlaista paskaa sitä on kuultu, mutta tuo veti kyllä pohjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa etten koskaan tajua jos joku haluaa keulia.Pidän ihmisten tarinoita small talkina.Kun ystäväni kertovat lastensa menestyksestä ei käy pienessä mielessäni että siinä olis mitään muuta kuin halu jakaa kanssani ilo.
Johtuu siitä, että olet normaaliälyinen. Tässä ketjussa mainituista "keulimisista" 99% ei ole mitään keulimista vaan normaalia keskustelua.
Normaaliälyinen ja ennen kaikkea normaalilla itsetunnolla varustettu.
Täytyy todella alemmuudentuntoinen olla, jos toteamuksen Stubbin lapsuudenkodistakin ottaa "keulimisena".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa etten koskaan tajua jos joku haluaa keulia.Pidän ihmisten tarinoita small talkina.Kun ystäväni kertovat lastensa menestyksestä ei käy pienessä mielessäni että siinä olis mitään muuta kuin halu jakaa kanssani ilo.
Johtuu siitä, että olet normaaliälyinen. Tässä ketjussa mainituista "keulimisista" 99% ei ole mitään keulimista vaan normaalia keskustelua.
Normaaliälyinen ja ennen kaikkea normaalilla itsetunnolla varustettu.
Täytyy todella alemmuudentuntoinen olla, jos toteamuksen Stubbin lapsuudenkodistakin ottaa "keulimisena".
Suuri osa tilanteista on toki aivan normaalia keskustelua ja tyytyväisyyttä asian laitaan. Jos on terve itsetunto, niin nämä keskustelut ei tunnu keulimiselta. Mutta muistanpa nuoruudestani ikuisesti sen akan, joka katsoi aiheelliseksi haukkua minut prinsessaksi ja ilmoittaa, ettei ikinä hyväksyisi lapseltaan samaa mitä olin tehnyt, eli lopetin yhden koulun kesken ja pidin välivuotta. Luetteli perään, mitä kaikkea hänen lapsensa oli opiskellut. Se ei ollut mikään normaali keskustelu, vaan täysi hyökkäys aivan puolituntemattomalta ihmiseltä. Eli kyllä tätä keulimistakin tapahtuu, ei vähätellä ihmisten kokemuksia kun ei olla oltu mukana tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa etten koskaan tajua jos joku haluaa keulia.Pidän ihmisten tarinoita small talkina.Kun ystäväni kertovat lastensa menestyksestä ei käy pienessä mielessäni että siinä olis mitään muuta kuin halu jakaa kanssani ilo.
Johtuu siitä, että olet normaaliälyinen. Tässä ketjussa mainituista "keulimisista" 99% ei ole mitään keulimista vaan normaalia keskustelua.
Normaaliälyinen ja ennen kaikkea normaalilla itsetunnolla varustettu.
Täytyy todella alemmuudentuntoinen olla, jos toteamuksen Stubbin lapsuudenkodistakin ottaa "keulimisena".
Ei täällä kukaan kirjoittajaa lukuunottamatta voi tietää onko vain todennut vai oikein keulinut asialla.
Tästä kaikesta tulee mieleen; missä menee ero, mikä on leuhkimista, mikä taas on aitoa iloa siitä että on jotain kivaa, vaikka mukava koti tai on saanut esim ponnisteltua ja opiskeltua... Tai esim hauskana asiana kertoo että tapasi jonkin julkkiksen...
Ei kyllä ole miehillä.