Vauva-aika ja lapsiperhearki olivat elämäni raskainta aikaa
Vaikka lapsistani pidänkin - tietysti. Jos nyt olisin nuori, en koskaan tekisi lapsia näillä tiedoin. Meinasin oikeasti flipata ja kuolla. (Minulla on akateemiset, aikuiset lapset, joten selvisin kyllä.)
Kommentit (4)
Minusta taas oli ihanaa olla lasten kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Buologia vain ajoi mut voimakkaasti lapsiperhearkeen, mutta jälkitiedoilla olisin lykännyt vielä kymmenellä vuodella sitä ja hankkinut kolmen sijaan vain yhden. Rakastan (jo aikuisia) lapsiani, mutta väsyin ja kehoni sairastui kolmesta rankasta raskaudesta. Nyt mummoikä menee aika raihnaisena.
Biologia?
Ihmisillä on tietääkseni aivot.
Hei, samaistun. Sain ensimmäisen lapsen 22-vuotiaana. Olin todella pentu itsekin tuolloin. En yhtään ymmärtänyt, että olisi pitänyt vielä kasvaa, tutustua itseen ja hoitaa omaa rikkinäistä psyykettä ennen perheelliseksi ryhtymistä. Läpi harmaan kiven on puskettu ja vaikka on ollut useita raskaita aikoja ja fiiliksiä, ollaan kaikki elossa ja suht. tervepäisiä.
Sama täällä. Buologia vain ajoi mut voimakkaasti lapsiperhearkeen, mutta jälkitiedoilla olisin lykännyt vielä kymmenellä vuodella sitä ja hankkinut kolmen sijaan vain yhden. Rakastan (jo aikuisia) lapsiani, mutta väsyin ja kehoni sairastui kolmesta rankasta raskaudesta. Nyt mummoikä menee aika raihnaisena.