Ovatko kaikki vanhat naiset kateellisia nuorille naisille?
Kommentit (312)
Ei kaikki naiset sido omaa arvoaan ulkoisiin määreisiin. Itse asiassa moni jopa ajattelee olevansa ihan oikea ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kateus on sairaus. Normaali ihminen ei ole koskaan katellinen kenellekään eikä mistään. Ja päinvastoin. Jos joku on katellinen toisille jo jostain, on se luonnevikaa ja tämmöinen on katellinen aina, kaikkialla, kaikille ja kaikelle.
Suomessa on siis paljon sairaita.
Ei ole, nuoret naiset ovat sisällöttömiä, tyhjiä.Nättejä kyllä eli pinnallisille jotain .
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, nuoret naiset ovat sisällöttömiä, tyhjiä.Nättejä kyllä eli pinnallisille jotain .
Useat ovat, mutta eivät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt kaikki mutta jotkut ovat kateellisia lapsivapaille naisille, koska ovat nuorekkaita eivätkä ole tehneet lapsia sosiaalisen paineen vuoksi.
Hassua, että joku kokee näin. Omasta mielestäni asia on juuri toisin päin. Niitä naisia kadehditaan, joilla on sopivasti, noin pari lasta. Kukaan ei kadehdi suurperhettä ison työmäärän ja rahanmenon vuoksi eikä siksi, koska kaikille lapsille on vaikea saada riittämään aikaa ja huomiota. Mutta jos on pari lasta, hyvä taloustilanne ja muutenkin ok elämä, niin silloin kadehditaan. Lapsettomia, yksinäisiä säälitään usein minun kokemukseni mukaan.
Pätee ainakin minuun. Olen itse salaa todella kateellinen ystävilleni, joilla vakaa parisuhde ja kaksi tai kolme lasta. Ja minua, lapsetonta sinkkua, kyllä säälitään tuttavapiirissäni.
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
En ole kateellinen, mutta sen olen huomannut että en enää viihdy nuorten seurassa. Poikkeuksiakin toki on. Kuvittelin pitkään olevani jotenkin nuorekas ikäisekseni, mutta lapsettomana en ilmeisesti vaan ollut pitkiin aikoihin viettänyt aikaa kovin useiden nuorten seurassa, joten en ollut tajunnut miten iso kuilu meidän välissä jo onkaan. Viime talvena päädyin viettämään iltaa isossa, 20-30 vuotiaista nuorista koostuvassa joukossa. Mulla oli ihan järjettömän tylsää. Jutut tuntuivat typeriltä ja yhdentekeviltä. Älyllisempiäkin aiheita käsiteltiin kliseisesti ja itsestäänselvästi. En kuullut mitään uutta, hauskaa, innostavaa tai inspiroivaa koko illan aikana, toisin kuin ikäisteni seurassa aina. Oli helpotus tavata ikäisiäni tuon jälkeen ja tajusin etten ole mitenkään nuorekas enkä haluakaan olla.
Enkä tarkoita mollata tällä nuoria. He olivat varmasti tosi hyviä tyyppejä ja heidän mielestään ihan varmasti minun ja kavereideni jutut olisivat tylsiä. Ehkä he sitten ajattelevat että olen heille kateellinen kun en toiste ole tullut heidän seuraansa, mutta viimeistään keski-ikäisinä he kyllä varmasti huomaavat että meidän näkökulmasta nuoruus ei ole mikään tavoiteltava tai kadehdittava tila.
Vierailija kirjoitti:
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Repesin tälle 😂 en edes tiedä miksi
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen, mutta sen olen huomannut että en enää viihdy nuorten seurassa. Poikkeuksiakin toki on. Kuvittelin pitkään olevani jotenkin nuorekas ikäisekseni, mutta lapsettomana en ilmeisesti vaan ollut pitkiin aikoihin viettänyt aikaa kovin useiden nuorten seurassa, joten en ollut tajunnut miten iso kuilu meidän välissä jo onkaan. Viime talvena päädyin viettämään iltaa isossa, 20-30 vuotiaista nuorista koostuvassa joukossa. Mulla oli ihan järjettömän tylsää. Jutut tuntuivat typeriltä ja yhdentekeviltä. Älyllisempiäkin aiheita käsiteltiin kliseisesti ja itsestäänselvästi. En kuullut mitään uutta, hauskaa, innostavaa tai inspiroivaa koko illan aikana, toisin kuin ikäisteni seurassa aina. Oli helpotus tavata ikäisiäni tuon jälkeen ja tajusin etten ole mitenkään nuorekas enkä haluakaan olla.
Enkä tarkoita mollata tällä nuoria. He olivat varmasti tosi hyviä tyyppejä ja heidän mielestään ihan varmasti minun ja kavereideni jutut
parikymppiset kuuntelee pappojen JVG:tä, sekin kuvaa jo älykkyyden puutetta!
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen, mutta sen olen huomannut että en enää viihdy nuorten seurassa. Poikkeuksiakin toki on. Kuvittelin pitkään olevani jotenkin nuorekas ikäisekseni, mutta lapsettomana en ilmeisesti vaan ollut pitkiin aikoihin viettänyt aikaa kovin useiden nuorten seurassa, joten en ollut tajunnut miten iso kuilu meidän välissä jo onkaan. Viime talvena päädyin viettämään iltaa isossa, 20-30 vuotiaista nuorista koostuvassa joukossa. Mulla oli ihan järjettömän tylsää. Jutut tuntuivat typeriltä ja yhdentekeviltä. Älyllisempiäkin aiheita käsiteltiin kliseisesti ja itsestäänselvästi. En kuullut mitään uutta, hauskaa, innostavaa tai inspiroivaa koko illan aikana, toisin kuin ikäisteni seurassa aina. Oli helpotus tavata ikäisiäni tuon jälkeen ja tajusin etten ole mitenkään nuorekas enkä haluakaan olla.
Enkä tarkoita mollata tällä nuoria. He olivat varmasti tosi hyviä tyyppejä ja heidän mielestään ihan varmasti minun ja kavereideni jutut
Osallistun satunnaisesti tuon ikäluokan (20-30v) illanistujaisiin yms ajanviettoihin. Ehkä kerran vuodessa.
Se on aina kahtiajakoinen kokemus: toisaalta se nuorten energia ja elämänilo on kaltaiselleni keski-ikäiselle tosi miellyttävää ja inspiroivaa. Mutta samaan aikaan on kuten sanoit: on tosi vaikeaa päästä keskusteluissa samalle aaltopituudelle, tai saada niistä keskusteluista jotain älyllistä stimulaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen, mutta sen olen huomannut että en enää viihdy nuorten seurassa. Poikkeuksiakin toki on. Kuvittelin pitkään olevani jotenkin nuorekas ikäisekseni, mutta lapsettomana en ilmeisesti vaan ollut pitkiin aikoihin viettänyt aikaa kovin useiden nuorten seurassa, joten en ollut tajunnut miten iso kuilu meidän välissä jo onkaan. Viime talvena päädyin viettämään iltaa isossa, 20-30 vuotiaista nuorista koostuvassa joukossa. Mulla oli ihan järjettömän tylsää. Jutut tuntuivat typeriltä ja yhdentekeviltä. Älyllisempiäkin aiheita käsiteltiin kliseisesti ja itsestäänselvästi. En kuullut mitään uutta, hauskaa, innostavaa tai inspiroivaa koko illan aikana, toisin kuin ikäisteni seurassa aina. Oli helpotus tavata ikäisiäni tuon jälkeen ja tajusin etten ole mitenkään nuorekas enkä haluakaan olla.
Enkä tarkoita mollata tällä nuoria. He olivat varmasti tosi hyviä tyyppejä ja heidän m
Tuo porukka on maailmanhistorian ensimmäinen edellistä tyhmempi sukupolvi ja sen kyllä huomaa.
Kateus on sairaus. Normaali ihminen ei ole koskaan katellinen kenellekään eikä mistään. Ja päinvastoin. Jos joku on katellinen toisille jo jostain, on se luonnevikaa ja tämmöinen on katellinen aina, kaikkialla, kaikille ja kaikelle.