Hyvää isänpäivää isälle sinne perhe vol. 2 pariin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ottaisit isääsi yhteyttä. Asia selkeästi vaivaa sinua.

Apn mukaan eivät ole tavanneet isänsä tahdosta. Joku itsearvostus on hyvä olla hylätylläkin.

Toki kannattaa varmistaa, että kyseessä on isän tahto eikä äidin kertoma "totuus".

Aloittajan katkeruus kertoo ettei hänen äitinsä ole ollut psyykkisesti saatavilla. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, jos tämä pystyy vastaamaan lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhden vanhemman perheitä.

Lapsi oppii esimerkistä ja kun hän avaa suunsa hän puhuu kodistaan. 

Heh, aloitus oli kuin suoraan äitini suusta. Siellä nyt sen uuden perheen kanssa sitä ja tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ottaisit isääsi yhteyttä. Asia selkeästi vaivaa sinua.

Apn mukaan eivät ole tavanneet isänsä tahdosta. Joku itsearvostus on hyvä olla hylätylläkin.

en minäkään haluaisi tavata AP:n kaltaista lävistettyä lesboahuoraa

Miksi pitää olla noin ilkeä ihmiselle jolla on rankka hylkäämiskokemus, joka selvästi vieläkin vaivaa?

Ap, myötätuntoa täältä! Kivun keskellä muista, että isäsi päätös kertoo hänestä kaiken olennaisen, sinusta ei mitään.

Paitsi että Ap:tä eivät kestä edes omat biologiset vanhemmatkaan.

Näin puhuu nainen, joka asuu yhdessä miehen kanssa, joka on hylännyt OMAT lapsensa elättääkseen toisen lapsia.

Sanoistasi paistaa katkeruus. Huolimatta että valheilla veit toisen puolison, ja isän lapsilta, et ole onnellinen! Lapsesi eivät ole menestyneet varakakkaasta "uudesta" isästään huolimatta, vaan ovat onnettomia, työttömiä Ja säälittävä elätettäviksi! Itse elät alistettuna ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ottaisit isääsi yhteyttä. Asia selkeästi vaivaa sinua.

Apn mukaan eivät ole tavanneet isänsä tahdosta. Joku itsearvostus on hyvä olla hylätylläkin.

Toki kannattaa varmistaa, että kyseessä on isän tahto eikä äidin kertoma "totuus".

Aloittajan katkeruus kertoo ettei hänen äitinsä ole ollut psyykkisesti saatavilla. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, jos tämä pystyy vastaamaan lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhden vanhemman perheitä.

Lapsi oppii esimerkistä ja kun hän avaa suunsa hän puhuu kodistaan. 

Jaa äidinkö syytä se onkin, kun isä ei kanna vastuutaan? Milloin naiset tajuavat sen, että miesten täytyy ihan itse hoitaa asiansa kunnialla, se ei ole naisten vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ottaisit isääsi yhteyttä. Asia selkeästi vaivaa sinua.

Apn mukaan eivät ole tavanneet isänsä tahdosta. Joku itsearvostus on hyvä olla hylätylläkin.

en minäkään haluaisi tavata AP:n kaltaista lävistettyä lesboahuoraa

Miksi pitää olla noin ilkeä ihmiselle jolla on rankka hylkäämiskokemus, joka selvästi vieläkin vaivaa?

Ap, myötätuntoa täältä! Kivun keskellä muista, että isäsi päätös kertoo hänestä kaiken olennaisen, sinusta ei mitään.

Paitsi että Ap:tä eivät kestä edes omat biologiset vanhemmatkaan.

Näin puhuu nainen, joka asuu yhdessä miehen ka

joka on hylännyt OMAT lapsensa elättääkseen toisen lapsia? Kyllä nää on ihan sen omia lapsia. 

Sellaisiakin isähahmoja on, jotka eivät muuten vain välitä lapsistaan millään tavalla. Oma nyt jo kuollut isäni oli tällainen. Yhtään kertaa ei neuvonut, osallistunut, onnitellut, ollut millään tavalla osallisena mihinkään tapahtumiin elämässäni. Aggressiivinen alkoholisti, joka ajoi pois lapsuudenkodista, että pääsi ryyppäämään. Yhtään kyyneltä en vuodattanut, kun kuoli. Enkä kaipaa häntä koskaan ja haudalla en luonnollisestikaan käy.

Tunnen erään tapauksen, jossa isä ei halua olla missään tekemisissä lapsensa kanssa. Hän ei ole sentään kiistänyt isyyttään, mutta ei ole missään tekemisissä. Lapsella on hyvä äiti, mutta silti on surullista seurata miten lapsi kärsii kun isä ei halua häntä nähdä. Varsinkin nyt kun ei ole enää ihan lapsi ja alkaa tajuta asioita. Lapsi on muutenkin herkkä ja kiltti. En käsitä mikä sitä ukkoa vaivaa. Ei sen tarvitsisi olla sen äidin kanssa tekemisissä jos se ahdistaa. Miten voi oman lapsensa jättää tuolla tavalla, sitä en käsitä.

Olen muuten mies itsekin. Vaikea käsittää tällaista toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ottaisit isääsi yhteyttä. Asia selkeästi vaivaa sinua.

Apn mukaan eivät ole tavanneet isänsä tahdosta. Joku itsearvostus on hyvä olla hylätylläkin.

Toki kannattaa varmistaa, että kyseessä on isän tahto eikä äidin kertoma "totuus".

Aloittajan katkeruus kertoo ettei hänen äitinsä ole ollut psyykkisesti saatavilla. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, jos tämä pystyy vastaamaan lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhden vanhemman perheitä.

Lapsi oppii esimerkistä ja kun hän avaa suunsa hän puhuu kodistaan. 

Jaa äidinkö syytä se onkin, kun isä ei kanna

Ketä se palvelee että aina pitää löytää se syyllinen? Kun katsoo kokonaiskuvaa ei ole yhtä syytä tai syyllistä. Ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ottaisit isääsi yhteyttä. Asia selkeästi vaivaa sinua.

 

Tai äiti vierraannattnnut, sekin on yleistä.

Kyllä ne isät vieraannuttavat ihan itse itsensä lapsistaan. Valitettavasti. Siinä punnitaan miehen selkäranka, kun pitäisi huolehtia jälkikasvusta vaikkei yhteiselämä lasten äidin kanssa onnistunutkaan. Moni miehenkuvatus osoittautuu tuossa kohtaa selkärangattomaksi luuseriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ottaisit isääsi yhteyttä. Asia selkeästi vaivaa sinua.

Apn mukaan eivät ole tavanneet isänsä tahdosta. Joku itsearvostus on hyvä olla hylätylläkin.

Toki kannattaa varmistaa, että kyseessä on isän tahto eikä äidin kertoma "totuus".

Aloittajan katkeruus kertoo ettei hänen äitinsä ole ollut psyykkisesti saatavilla. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, jos tämä pystyy vastaamaan lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhden vanhemman perheitä.

Lapsi oppii esimerkistä ja kun hän avaa suunsa hän puhuu kodistaan. 

Ketä se palvelee että aina pitää löytää se syyllinen? Kun katsoo kokonaiskuvaa ei ole yhtä syytä tai syyllistä. Ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Oleellisinta nyt kuitenkin on se, että lapsella on turvallisia aikuisia ympärillään. Ja meidän pitäisi lopettaa höpöttäminen siitä, että juuri sillä on väliä, jakavatko ihmiset saman DNA:n. Mun elämässä ei ole sitä isän mentävää aukkoa kun mun ympärillä olevat aikuiset teki hiton hyvää duunia. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaisiakin isähahmoja on, jotka eivät muuten vain välitä lapsistaan millään tavalla. Oma nyt jo kuollut isäni oli tällainen. Yhtään kertaa ei neuvonut, osallistunut, onnitellut, ollut millään tavalla osallisena mihinkään tapahtumiin elämässäni. Aggressiivinen alkoholisti, joka ajoi pois lapsuudenkodista, että pääsi ryyppäämään. Yhtään kyyneltä en vuodattanut, kun kuoli. Enkä kaipaa häntä koskaan ja haudalla en luonnollisestikaan käy.

Really?! 

Vierailija kirjoitti:

Oletpa katkera

aiheellistakin- siittäjä tuntekoon vastuunsa

Se on monesti äitipuolista kiinni. He eivät anna tavata edellisen liiton lapsia. Itse olin tällainen äitipuoli.

Kyllä on olemassa paljon isiä, jotka eivät ole halunneet isäksi ja näin eivät myöskään pidä lapseensa yhteyttä. Myöhemmin saattaa sitten haluta perheen perustaa, mutta on aika myöhäistä alkaa luoda suhdetta aiempaan lapseen. Itse en ainakaan halua olla missään tekemisissä minut hylänneen "isän" kanssa. Turha 20v myöhemmin alkaa anteeksi pyytelemään. Se lapsuus, jolloin isää olisin tarvinnut meni jo. Nyt on ihan oma elämä omien lasten kanssa menossa 

N33

Miksi se itsensä inhoaminen on niin mukavaa, että jäädään siiheen kaunaan kiinni? Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Vierailija kirjoitti:

Minkäänlaista on olla naimisissa miehen kanssa,joka ei välitä biologisesta lapsestaan?

Exän nyxä itse ajoi tilanteen siiihen eli lienee tyytyväinen. Muikkeli oli 40+ ja kauhea hätä ottaa kuka vaan mieheksi ja hankkia perhe. Vainosivat yhdessä minua vuosikaudet. Oikea match made in hell. Sittemmin ex itki vieraannuttamista vaikka itse tahallaan  aiheuttivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ottaisit isääsi yhteyttä. Asia selkeästi vaivaa sinua.

Apn mukaan eivät ole tavanneet isänsä tahdosta. Joku itsearvostus on hyvä olla hylätylläkin.

Toki kannattaa varmistaa, että kyseessä on isän tahto eikä äidin kertoma "totuus".

Aloittajan katkeruus kertoo ettei hänen äitinsä ole ollut psyykkisesti saatavilla. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, jos tämä pystyy vastaamaan lapsen tunteisiin ja tarpeisiin. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhden vanhemman perheitä.

Lapsi oppii esimerkistä ja kun hän avaa suunsa hän puhuu kodistaan. 

Heh, aloitus oli kuin suoraan äitini suusta. Siellä nyt sen uuden perheen ka

kyllä lapsi  aikuinenkin voi kokea pahaa oloa jos isä ei välitä, ei siihen tarvii äidin sanoja. näkee ja kuulee se lapsi muiden perheiden isät, vaikka ero toimii vanhemmuus, eli kyllä se lapsi osaa itsekin päätellä-ihmetekllä.

ja toi niin totta uusi perhe on se oikea perhe.   jos isä elää, sopisi olla mukana elämässä, olkoon vaikka koko vastuu sälytetty sille sun luomalle vain 1 vahva aikuinen riittää, toki hyvä,että on edes se, mutta kantakoon siittäjäkin jotain vastuuta ja mielenkiintoa  mitä on saattanut maailmaan.  lapsella oikeus -molempiin vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Se on monesti äitipuolista kiinni. He eivät anna tavata edellisen liiton lapsia. Itse olin tällainen äitipuoli.

Millainen mies alistuu tuollaiseen sekopäiseen käytökseen? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se itsensä inhoaminen on niin mukavaa, että jäädään siiheen kaunaan kiinni? Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa. Saa  hyvän syyn surkutella itseään. Silloin voi viimeinkin saada osakseen myötätuntoa. 

Tunteet pitää tuntea. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu etten riitä. Ja sitten päästää irti. Hyväksyä itsensä ja epätäydellisyytensä. Loputon omassa surkeudessa vellominen ei vie eteenpäin vaan itsensä ja asioiden hyväksyminen.

Eikö siis molempien vanhempien tarvitse kantaa vastuuta lapsestaan? Jos isä häipyy, niin äidin on vaan jaksettava, kaikissa olosuhteissa, olla sekä isä että äiti.