Runo isälle

Isän silmät punertaa, nauru kieroon kaartaa,

pullonpohja välkkyy, ja juttu vaan saartaa.

Höyry nousee päästä, ja jalat ei tottele,

kohta jo lattialla kuorsaa, suu avoin onnellinen.

Aamulla kahvi tärisee kädessä,

housut pestyinä pihalla ei kai se sattunut edes?

Mut sitten se ojentaa paketin, vähän häpeillen vaan:

tää on sulle, rakas vaikka taas nukahdin lattiaan.

Ja vaikka se mokaa, ja maailma nauraa,

mun isä on paras aina sydämessään saunaa.