Miksi villejä/ riehakkaita ja pelottomia lapsia ihannoidaan?

Vierailija:

Onko se joku hyve olla kokoajan suunapäänä jokapaikassa? Itselläni melko arka taapero ja usein saa kuulla kommentteja siitä tyyliin, että " ettekö käy lapsen kanssa missään kun se on noin arka" . Naapurin täti kyseli lapselta, kun tämä oli 1v5kk, että " veikö kissa kielesi kun et puhu mitään" . Onko arkuus jotenkin paha piirre ihmisessä?

ja sanottiin muuten just noin, että " veikö kissa kielesi" . Se tuntui todella pahalta minusta pienestä lapsesta =( tuollaisten kommenttien takia minusta tuli vain sulkeutunut. Sitten jos uskaltauduinkin sanomaan jotain niin tuli ihan ilkeää kommenttia tyyliin " Wau kattokaa nyt se puhuu!!"

Jos lapsi on arka niin ei häntä pitäisi silloin lannistaa tuollaisilla typerillä kommenteilla. Kannustaa ennemminkin. Paras kannustus on varmasti se että hyväksyy lapsen sellaisena, kuin on eikä kiinnitä tarpeetonta huomiota siihen ettei hän puhu. Silti voi kiinnittää häneen huomiota, eikä jättää omiin oloihinsa. Toiset ihmiset, aikuisetkin on hitaampia tutustumaan, kuin toiset.

Arkuus ei ole paha piirre. Se on paha, että arimpia kohdellaan tympeästi. MIKSI?

Esim Japanissa suositaan rauhallisia ja ujoja lapsia ;-) Ja Jenkeissä taaspäinvastaisia ominaispiirteitä. Siis juuri noita temperamenttipiirteitä mille ei kukaan voi itse tehdä mitään.

saamaan koulussa:/

HAHHAHHAAAHAAHAHAAAA!!!



Kyllä ne vilkaatkin lapset menee aika puihin kun joku vieras änkee paikalle.

Vierailija:

uskoisin että silläkin on vaikutusta että lapset ovat kotihoidossa niin pitkään suomessa

Tyttäreni on ollut kotihoidossa 2 vuotiaaksi, ja hän on silti todella rohkea ja reipas tekemään tuttavuutta ihan ennestään tuntemattomienkin kanssa. Ja puhetta tulee niinkuin ruuneberiltä.

Eiköhän ole ihan luonteenpiirteistä nyt kysymys.

Vierailija:

Esim Japanissa suositaan rauhallisia ja ujoja lapsia ;-) Ja Jenkeissä taaspäinvastaisia ominaispiirteitä. Siis juuri noita temperamenttipiirteitä mille ei kukaan voi itse tehdä mitään.

...häntä on aina ihasteltu. Hyvätapainen ja reipas.



Keskimmäinen on rohkea, mutta myös vilkas, kovaääninen ja levoton. Häntä harvoin ihastellaan. Ihmetellään lähinnä, miten hän voi olla esikoisemme pikkuveli.



Kuopuksemme on arka, hänellä on iso reviiri, tyttö on myös hiljainen. Erona kahteen isompaan ja paljon rohkeampaan sisarukseen voidaan myös kirjata tietty fiksuus. En tiedä olisiko se peräti älykkyyttä. Hän pohtii aina pienessä päässään asioiden seurauksia ja arkuus ja varautuneisuus syntyy paljolti tällaisesta pohdiskelutaipumuksesta. Tyttö on kohta 2,5 vuotias ja on paljon terävämpi kuin rohkeat sisaruksensa aikoinaan.

Roikkuvat vanhemmissaan kun aikuiset koittavat kommunikoida, eivät uskalla olla muiden lasten kanssa eri huoneessa vanhempiensa kanssa, niihin ei oikein saa kontaktia kun eivät uskalla edes silmiin katsoa. Reippaat ja sosiaaliset lapset on paljon helpompia ja pidän helpoista lapsista paljon enemmän kuin vaikeista.

ei puhu mitään, murjottaa ja vääntelee naamaansa. Ei suostu sanomaan hei eikä vastaamaan, jos puhutellaan. Onhan se sosiaalisessa mielessä hankalaa.

Vähänkin erilaisella on vaikeaa. Varsinkin pojilta jopa odotetaan ja hiljaa hyväksytään riehakas käytös ja villiys. Kun taas villiä tyttöä yritetään vaientaa ja jopa sanotaan, ettei tuommoinen käytös sovi tytölle. Ja pojilta se kuitenkin hyväksytään, sanotaan että pojat on poikia jne. Niin vahvassa elää vieläkin käsitykset siitä mikä on sopivaa millekkin sukupuolelle. Ja tämähän on ihan p:stä. Rohkaise poikaasi, että on aivan yhtä hyvä kuin muutkin juuri sellaisena kun on. Tietysti voi myös rohkaista olemaan avoimempi, toisen luonnetta ei kuitenkaan voi yrittää muuttaa.

Ujot ei usein uskalla edes toimia hyvien käytöstapojen mukaisesti.

vaikka ei oma-aloitteisesti juuri mitään vieraille juttelekaan. Jos ollaan jossain vieraassa paikassa tai tilanteessa, istuu mieluummin paikallaan sillä välin kun toiset riehuvat hiki päässä ja koskevat joka paikkaan mihin ei saisi. Meillä ainakin näyttää ujon kanssa sujuvat nämä sosiaaliset tilanteet aikalailla vähemmällä tuskan hiellä ja haavereiden paikkaamisella kuin monella muulla äidillä.

ne kaikkein " sosiaalisimmat" ja rämäpäisimmät lapset ovat usein niiden vähemmänkoulutettujen ja ehkä hitusen vähälahjaisten amisvanhempien jälkeläisiä.. Ja näin ei tietenkään ole AINA, mutta mun tuttaviin on osunut juuri erityisen paljon tällaisia tapauksia.

Tässä ketjussa on kyllä joitakin kommentteja, joita en oikein kestä. Miten joku voi haukkua lasta jostain asiasta johon lapsi ei voi itse vaikuttaa.

tuntuu, että kilttejä ja rauhallisia arvostetaan.



Keltinkangas-Järvisen mukaan 40 % lapsista on ns. helppoja ja heidän vanhemmiltaan saa aina parhaat kasvatusneuvot -- vanhemmat kun luulevat osaavansa kasvattaa paremmin kuin muut. Viimeksi tänään eräs vuotta vanhemman äiti arvosteli lastani ja minua kasvattajana kun puolitoistavuotiaani otti hänen kaksi ja puolivuotiaalta lapseltaan lelun kädestä. En kuulemma osaa pitää rajoja lapselleni, pitäisi olla paljon tiukempi. Oma lapsensa seisoi ja huusi eikä ottanut lapseni tarjoamaa lelua enää vastaan vaan odotti aikuisten jakamatonta huomiota. Lohduttelua jatkui pitkään, ja pitkään sain hyviä kasvatusvinkkejä. Lapsenikin olisi kuulemma voinut pyytää anteeksi -- vilkas puolitoistavuotias! Joka oli jo kauan sitten siirtynyt seuraavaan leikkiin, kiipeilemään ja juoksentelemaan... Toisen äiti vain pyöritteli silmiään, hänen pienensä kun on niin hyvin kasvatettu ettei ole koskaan ottanut keneltään kädestä yhtään mitään....

kaikkeen aina vetää ne erilaiset koulutustasot mukaan? Mä en moista korrelaatiota ole huomannut: oma lapseni on reipas ja sosiaalinen, ei kuitenkaan mikään varsinainen rämäpää ja molemmilla vanhemmilla on ylempi akateeminen loppututkinto. Ystäväni lapset ovat molemmat todellisia rämäpäitä, toisella adhd-epäily ja hekin ovat molemmat akateemisesti koulutettuja. Minä en usko että vanhempien koulutustasolla on asian kanssa mitään tekemistä, vanhempien tempperamentti sen sijaan saattaa vaikuttaa.

tosi on että poikien pitäisi suunnilleen hajottaa paikkoja tai ne on " nyhveröitä" . No katotaan sitten kun pitää koulukin selvitä läpi.

Juroilla vanhemmilla niitä arkoja hissukoita usein näkee..

Täällä ketjussa kyllä menee tosi pahasti sekaisin juuri luonteenpiirteet ja käytöstavat. Sekä ujoissa että rohkeissa lapsissa on sekä villejä että kilttejä lapsia.

Nyhveröt vain istuvat paikoillaan, ilme ei värähdäkään ja et tiedä, ovatko tyytyväisiä, vai ei. Pienintäkään asiaa ei saa kysyttyä, eikä minkäänlaista kontaktia muodostettua.

Todella turhauttavaa!