On väärin, että Suomessa lääkäri voi määrätä elvytyskiellon
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Öööööööööö rynkäytys ryskäytys rynkytys!!
Rytkäytys
Oikeasti se ihminen on jo kertaalleen kuollut ja elvyttäminen on sanan mukaisesti elvyttämistä takaisin henkiin. Aika luonnotonta, en ottais riskiä jäädä aivovammaiseksi.
Pitäishän siitä voida neuvotella esim. perheen kanssa. Mutta jos ei ole toivoa paranemisesta, niin miksi?
Silloin on luultavasti potilas todella palasina jos ei elvytetä enää. Murskana tai aivokuollut.
Kuvitellaan tilanne. Hyvin hauras pieni mummo. Sydän pysähtyy ja täytyy aloittaa elvytys. Se mummo kuolee viimeistään siihen elvytykseen kun runtataan rintalasta kasaan.
Tätä ei monikaan tajua. Ja vaikka se mummo siintä elvytyksestä selviytyisi, saisi ehkä 1-2kk lisäaikaa jotka viettäisi täysin tiedottomassa tilassa
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti se ihminen on jo kertaalleen kuollut ja elvyttäminen on sanan mukaisesti elvyttämistä takaisin henkiin. Aika luonnotonta, en ottais riskiä jäädä aivovammaiseksi.
Mun lapsella oli dnr, elänyt sen määräämisen jälkeen 15 vuotta ja on nyt aikuinen. Missä vaiheessa hän kuoli, en tiennyt että näin on käynyt?
On väärin pitää hengissä parantumattomia, vaikeasti sairaita ihmisiä kärsimässä. Jouduin itse hyväksymään oman mieheni saattohoitopäätöksen ja tein oikean ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan tilanne. Hyvin hauras pieni mummo. Sydän pysähtyy ja täytyy aloittaa elvytys. Se mummo kuolee viimeistään siihen elvytykseen kun runtataan rintalasta kasaan.
Tätä ei monikaan tajua. Ja vaikka se mummo siintä elvytyksestä selviytyisi, saisi ehkä 1-2kk lisäaikaa jotka viettäisi täysin tiedottomassa tilassa
Tai sitten hyvin tietoisena murtumien aiheuttamasta kivusta.
Kuka sen päätöksen muka tekisi? Valitettavasti hoitaja ei sitä saa tehdä. Omaiset? Ei hyvä aina. Menevät liian tunne edellä, kun pitäisi ajatella järjellä. Nyky systeemi on hyvä
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen päätöksen muka tekisi? Valitettavasti hoitaja ei sitä saa tehdä. Omaiset? Ei hyvä aina. Menevät liian tunne edellä, kun pitäisi ajatella järjellä. Nyky systeemi on hyvä
Potilas itse tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan tilanne. Hyvin hauras pieni mummo. Sydän pysähtyy ja täytyy aloittaa elvytys. Se mummo kuolee viimeistään siihen elvytykseen kun runtataan rintalasta kasaan.
Tätä ei monikaan tajua. Ja vaikka se mummo siintä elvytyksestä selviytyisi, saisi ehkä 1-2kk lisäaikaa jotka viettäisi täysin tiedottomassa tilassa
Tai sitten hyvin tietoisena murtumien aiheuttamasta kivusta.
Juuri tämä. Todella suurien kipujen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen päätöksen muka tekisi? Valitettavasti hoitaja ei sitä saa tehdä. Omaiset? Ei hyvä aina. Menevät liian tunne edellä, kun pitäisi ajatella järjellä. Nyky systeemi on hyvä
Potilas itse tietysti.
Potilas saa itse päättää. Käy omakannassa ruksimassa kohdan dnr. Silloin ei elvytetä. Vain jos sattuu onnettomuus ja elvytys alkaa esim ambulanssissa. Heillä ei ole aikaa tutkia potilaan hoitotahtoa
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti se ihminen on jo kertaalleen kuollut ja elvyttäminen on sanan mukaisesti elvyttämistä takaisin henkiin. Aika luonnotonta, en ottais riskiä jäädä aivovammaiseksi.
Lääketiede on luonnotonta.
Rokotteet, sytostaatit, kantasoluhoidot, sydämentahdistimet. Kaikki erittäin luonnotonta.
Ei lääkäri näitäkään voi keneltäkään kieltää oman mielensä mukaan. Miksi elvytyksen voi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen päätöksen muka tekisi? Valitettavasti hoitaja ei sitä saa tehdä. Omaiset? Ei hyvä aina. Menevät liian tunne edellä, kun pitäisi ajatella järjellä. Nyky systeemi on hyvä
Potilas itse tietysti.
No entä jos potilas ei ymmärrä asian merkitystä esim. Muistisairauden takia?
Dnar lääketieteellisin perustein tehdään silloin, kun potilas EI HYÖDY elvytystoimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen päätöksen muka tekisi? Valitettavasti hoitaja ei sitä saa tehdä. Omaiset? Ei hyvä aina. Menevät liian tunne edellä, kun pitäisi ajatella järjellä. Nyky systeemi on hyvä
Potilas itse tietysti.
Potilas saa itse päättää. Käy omakannassa ruksimassa kohdan dnr. Silloin ei elvytetä. Vain jos sattuu onnettomuus ja elvytys alkaa esim ambulanssissa. Heillä ei ole aikaa tutkia potilaan hoitotahtoa
Mutta jos haluan, että minut elvytetään, lääkäri voi silti määrätä elvytyskiellon tahtoni vastaisesti.
Miten tämä voi olla jonkun mielestä oikein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen päätöksen muka tekisi? Valitettavasti hoitaja ei sitä saa tehdä. Omaiset? Ei hyvä aina. Menevät liian tunne edellä, kun pitäisi ajatella järjellä. Nyky systeemi on hyvä
Potilas itse tietysti.
No entä jos potilas ei ymmärrä asian merkitystä esim. Muistisairauden takia?
Dnar lääketieteellisin perustein tehdään silloin, kun potilas EI HYÖDY elvytystoimista.
Lääkäri päättää, kuka hyötyy ja kuka ei.
Yksittäisen lääkärin mielipide ratkaisee, kuka saa elää ja kenen annetaan kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen päätöksen muka tekisi? Valitettavasti hoitaja ei sitä saa tehdä. Omaiset? Ei hyvä aina. Menevät liian tunne edellä, kun pitäisi ajatella järjellä. Nyky systeemi on hyvä
Potilas itse tietysti.
Potilas saa itse päättää. Käy omakannassa ruksimassa kohdan dnr. Silloin ei elvytetä. Vain jos sattuu onnettomuus ja elvytys alkaa esim ambulanssissa. Heillä ei ole aikaa tutkia potilaan hoitotahtoa
Mutta jos haluan, että minut elvytetään, lääkäri voi silti määrätä elvytyskiellon tahtoni vastaisesti.
Miten tämä voi olla jonkun mielestä oikein?
Koska todennäköisesti kuolisit siihen elvytykseen ja/tai hyvin pian sen jälkeen. Eli se ei muuttaisi mitään
Öööööööööö rynkäytys ryskäytys rynkytys!!