Se on jännä miten eron jälkeen voi tuntea itsensä ihan eri ihmiseksi

Vierailija kirjoitti:

Uskon hyvin, onnittelut! Hieno juttu.

Itse olen ollut jo pitkään masentunut, enkä tiedä johtuuko se parisuhteesta jossa en voi luottaa toiseen ja välillä ahdistaa tosi paljon. Toisaalta, minulla oli masennusaikoja jo nuorena, ennen kuin tapasin miehen, joten voi olla vaan perusluonteessani. 

Olen pahoillani puolestasi. Onko sinulla ketään ystäviä, keiltä saisit tukea? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon hyvin, onnittelut! Hieno juttu.

Itse olen ollut jo pitkään masentunut, enkä tiedä johtuuko se parisuhteesta jossa en voi luottaa toiseen ja välillä ahdistaa tosi paljon. Toisaalta, minulla oli masennusaikoja jo nuorena, ennen kuin tapasin miehen, joten voi olla vaan perusluonteessani. 

Olen pahoillani puolestasi. Onko sinulla ketään ystäviä, keiltä saisit tukea? 

On yksi joka tietää parisuhteen ongelmista, mutten hänellekään masennuksestani ole kertonut. 

Vierailija kirjoitti:

Erosin 3 vuotta sitten 10 vuoden suhteesta. Vaiheita on ollut monenlaisia sen 3 vuoden aikana. Tällä hetkellä on kuitenkin sellainen olo, etten tiedä enää kuka olen. Tämä on oikeasti aika ahdistavaa. Olen muuttunut parempaan suuntaan ja asiat ovat tavallaan hyvin. Se vain tarkoittaa sitä, että vanha minäni on kuollut, enkä tiedä kuka tämä uusi on. Jotkin ystävyyssuhteetkin tuntuvat vain raskailta. Ehkä aika korjaa. 

Itse hukkasin minuuden yksin asuessa ja juuri kun löysin sen löytyi uusi suhdekin jossa tietyn ajanjakson jälkeen kadotin itseni jälleen. Eli olisi se voinut käydä yksin asuessakin. Totuttelua ja työtä vaatii enemmän yksin asuessa löytää itsensä mutta kun niin käy on kaikki paremmin kuin koskaan aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama paska olet edelleen, vaikka tuntuisi hetken miltä. 

 

Niinhän se on. Hetkellinen muutos, kunnes löytyy uusi syntipukki, oli se sitten kuka tahansa

Kannattaakin valita sellainen puoliso josta ei voi tehdä syntipukkia.

Se millaisena sinä näet muut kertoo enemmän sinusta itsestäsi ja pysäyttämättömästä katkeruuden kierteestä.

Olen suhteessa masentunut ja usein ahdistunut, mutta toisaalta mistä sen tietää onko eronneena vielä pahemmin? Siksi tässä pysymässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama paska olet edelleen, vaikka tuntuisi hetken miltä. 

 

Niinhän se on. Hetkellinen muutos, kunnes löytyy uusi syntipukki, oli se sitten kuka tahansa

Ja näiden toteajat odottavat näitä asioita jokaiselta parisuhteeltanne?

Kenties sitä saa mitä tilaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen suhteessa masentunut ja usein ahdistunut, mutta toisaalta mistä sen tietää onko eronneena vielä pahemmin? Siksi tässä pysymässä. 

Selvästi tarvitset omaa yksinäistä aikaa ja tilaa, ehkä aika-ajoin jossa voit kerätä itsesi ja ajatuksesi, olit sitten  suhteessa tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suhteessa masentunut ja usein ahdistunut, mutta toisaalta mistä sen tietää onko eronneena vielä pahemmin? Siksi tässä pysymässä. 

Selvästi tarvitset omaa yksinäistä aikaa ja tilaa, ehkä aika-ajoin jossa voit kerätä itsesi ja ajatuksesi, olit sitten  suhteessa tai ilman.

Olen vähintään puolet viikosta ypöyksin, joten omaa aikaa kyllä on. Eipä se mitään muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen suhteessa masentunut ja usein ahdistunut, mutta toisaalta mistä sen tietää onko eronneena vielä pahemmin? Siksi tässä pysymässä. 

Sinun pitäisi selvittää ammattilaisen kanssa, johtuuko masennuksesi suhteestasi vai ihan muista asioista. 

Mielenkiintoista että näihin ketjuihin ilmaantuu aina näitä katkeria ex(-miehiä usein), jotka eivät kestä sitä, kun naiset kertovat voivansa hyvin eron jälkeen. Nämä kertomukset luetaan aina niin, että niissä muka haukutaan ja syytetään suhteen toista osapuolta. Jos katsoo tämänkin ketjun alkupuolen kirjoituksia, ei siellä ole ketään syytetty, vaan kerrottu omasta muutoksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suhteessa masentunut ja usein ahdistunut, mutta toisaalta mistä sen tietää onko eronneena vielä pahemmin? Siksi tässä pysymässä. 

Sinun pitäisi selvittää ammattilaisen kanssa, johtuuko masennuksesi suhteestasi vai ihan muista asioista. 

On sitä yritetty. Enää en taida viitsiä aloittaa uudelleen. Suhde on joka tapauksessa huono, kun mies valehtelee ja touhuaa muiden naisten kanssa, eli uskon siitä johtuvan ainakin suureksi osaksi. 

Mutta ei ketju ollut minun tilanteestani, palataan aiheeseen. Aloittajan puolesta ole aidosti iloinen, hieno juttu!

Vierailija kirjoitti:

Kohta kaksi vuotta erosta. Nyt alkaa olla ihanan vapautunut ja itsenäinen olo.

Olen päässyt liiasta alkoholinkäytöstä (harrastettiin suhteessa yhdessä), olen päässyt liikuntaharrastuksiin kiinni, saan syödä mitä haluan ja terveellisesti, voin nukkua rauhassa ilman lääkkeitä ja ennen kaikkea saan olla kotonani rauhassa ilman ahdistusta (ei tarvitse pakoilla töissä tai autoajeluilla). 

Elämä on monin tavoin ihanaa! 

TOmmi L?

Joo kyllä olen kokenut saman. Oikeastaan monta vuotta ahdisti mennä kotiin, kun tiesi että vaimo on siellä. Vasta kun uskalsin myöntää itselleni, että olimme ihan väärät ihmiset toisillemme, tuli muutos. Ilmoitin että parisuhde oli nyt tässä, ja lähdin saman tien kakkosasunnolle. Ai että mikä rentous ja energian määrä siinä vapautui! Kun aiemmin olin ollut jatkuvasti väsynyt, sulkeutunut ja epämääräisen huolestunut, sukeutui minusta nauravainen ekstrovertti. Työkaveritkin ihmettelivät, mitä minulle oikein oli tapahtunut. Tästä on nyt yli 10 vuotta aikaa, eikä ole mitään haluja ollut uuteen parisuhteeseen.

Yksin on hyvä. Elämä on tasaista ilman ahdistusta, vaatimuksia, säätöä, unettomuutta ja muita vaivoja. Voi olla oma itsensä. 

Kyllä. 

Voin eroni jälkeen paremmin kuin koskaan. Kolmatta vuotta mennään ilman mitään suhteita tai säätöjä. Olen löytänyt omat juttuni. Miehet eivät kuulu niihin. 

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä olen kokenut saman. Oikeastaan monta vuotta ahdisti mennä kotiin, kun tiesi että vaimo on siellä. Vasta kun uskalsin myöntää itselleni, että olimme ihan väärät ihmiset toisillemme, tuli muutos. Ilmoitin että parisuhde oli nyt tässä, ja lähdin saman tien kakkosasunnolle. Ai että mikä rentous ja energian määrä siinä vapautui! Kun aiemmin olin ollut jatkuvasti väsynyt, sulkeutunut ja epämääräisen huolestunut, sukeutui minusta nauravainen ekstrovertti. Työkaveritkin ihmettelivät, mitä minulle oikein oli tapahtunut. Tästä on nyt yli 10 vuotta aikaa, eikä ole mitään haluja ollut uuteen parisuhteeseen.

Minulla oli avoliiton loppuaikoina sama tunne mennessäni töistä tai ystäviltä kotiin. Ainut viikonpäivä jota odotin innolla, oli sunnuntai, kun mies oli harrastuksissasn useita tunteja. Nautin tuolloin yksinolosta. Kun mies tuli kotiin ja kuulin että avain kääntyy lukossa, harmitti joka kerta että nytkö se jo tuli takaisin. Onneksi erosin ajoissa. Olen taas oma iloinen itseni, suhde ei ehtinyt kyynistää minua. Muistan vieläkin sen tunteen kun otin kihlasormuksen pois ja nukuin ensimmäisen yön yksin omassa kodissa. En ikinä enää muuta yhteen miehen kanssa eikä todellakaan mitään sormustouhuja.

Kuulostaa tutulta, itse etsin lohtua elämääni kuin hädässä oleva. Oli vaan niin paha olla. Eron jälkeen ei enää ollut hätää, ja pärjään mukavasti itsekseni.