Mieheni ei huomioi sairauttani!

Olen kroonisesti sairas, nyt joitain vuosia takana tätä helvettiä. Ennen sairastumistani olin päättänyt hankkia lapsen mieheni kanssa, joten hankalasta tilanteesta huolimatta lapsi syntyi kaksi vuotta sitten. Tuon jälkeen sairauteni on mennyt vaikeammaksi - lääkitys, jatkuva väsymys, kivut, unettomuus, epätoivo ovat kaikki läsnä arjessa ja juhlassa. Lapsi vaatii huomiota jatkuvasti, mutta niin vaatii sairautenikin. Mieheni ei ymmärrä, tai ei halua ymmärtää tilannetta. Hän nalkuttaa, syyllistää ja valittaa kaikesta. Pyykit, tiskit, siivous, ulkohommat. Aivan kaikki on tehty aina väärin, jos minä olen ne tehnyt. Milloin on matto vinossa, milloin tahra ikkunassa. En kestä enää tilannetta ja olenkin päättänyt lopettaa tämän kaiken pysyvästi, kunhan aika on sopiva. Viimeisin ongelma miehelle on seksi. Aiemmin häntä ei se juurikaan kiinnostanut, mutta nyt pitäisi yhtäkkiä olla halukas. Minua vaan ei kiinnosta maata sen valaan alla hien tippuessa naamalleni. Ajatuskin kuvottaa!

Tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan raivoa ja katkeraa valitusta, mutta kysyn silti. Mitä te tekisitte minun asemassani? Elämän päättäminen on pitkien pohdintojen jälkeen ainoa pakotie.