Apua?

Tavallaan tiedän, että mies puhuu totta. Järjen ääneni sanoo niin. En kuitenkaan pysty todellisuudessa luottamaan. En ennen reagoinut näin tuon miehen kanssa, vaan hän on aina ollut se epäilijä, kyselijä ja jankkaaja. Pikku hiljaa tuosta minun epäilystäni on tullut sellainen tunne, että mitä hän itse tekee tai on tehnyt. Olen myös suoraan sanonut, että alan epäilemään miestä itseään samoista asioista, joista hän toistuvasti epäilee minua. Tämä ei ole muuttanut mitään. Minulla on vuosikausien kokemus deittailusta ja parisuhdeyrityksistä, mutta ikinä mikään ei ole ollut samanlaista kuin tämä. Yhteytemme ja se miten asiat toimivat. En löytäisi koskaan mitään samanlaista yhteyttä kenenkään muun kanssa. Tiedän sen sisimmässäni, olen kokenut aivan tarpeeksi tietääkseni. Eli tiivistettynä: en ennen ollut tällainen. Ennen mies kyseli ja kyseli ja minä vastasin, mutten läheskään aina kysynyt häneltä mitään vastakysymyksiä. En vain kokenut mitään tarvetta.

Jossain vaiheessa minuun alkoi hiipimään epäilys, että hän epäilee minua asioista, joita itse tekee. Järkeni sanoo, että näin ei ole. Järkeni sanoo, että hän kertoo totuuden. Että hän vihaa pettämistä ja pettäjiä juuri niin paljon kuin sanookin. Ettei hän ikinä tekisi niin, ELLEN minä jäisi kiinni jostain. Tiedän, että silloin hän antaisi takaisin samalla mitalla. Tiedän tämän siksi, että hän kertoi jostain menneisyyden jutustaan, jossa toinen oli jäänyt kiinni pettämisestä ja hän meni tekemään jotain kostona. Totta kai väkisinkin tulee mieleen, että mitä jos hän tulkitsee asiat oman mielensä mukaan myös silloin, kun en ole jäänyt kiinni mistään (koska en tee mitään hämärää, josta voisi jäädä kiinni), ja kostaisi minulle. Samaan aikaan, jälleen, järkeni sanoo: jos kirjaimellisesti JÄISIN KIINNI. SILLOIN hän voisi tehdä jotain.

Tällä palstalla ratkaisu kaikkeen on ero, mutta jos se olisi itselleni toimiva ratkaisu, olisin tehnyt sen jo. Meillä on ollut jo välirikko, joten tiedämme hyvin miltä se tuntuu (erittäin väärältä.) Rakastan kyllä sitä miten mies puhuu tunteistaan ja on lopettanut erouhkailut. Selkeästi se välirikko myös opetti häntä ymmärtämään asioita eri tavalla. Harmikseni minä olen nyt ottanut tavakseni erouhkailut, koska suutun välillä niin paljon, että hetken aikaa uskon oikeasti haluavani eroon miehestä. Koskaan en kuitenkaan oikeasti halua. Enkä myöskään halua olla ihminen, joka uhkailee erolla. Pariterapiaan olemme molemmat myöntyväisiä, mutta ajankohtaa ei ole päätetty. Se oli minun ideani, mutta todellisuudessa ahdistun kaikista terapiaistunnoista sun muista. Kuitenkin ymmärrän, ettei näin valtavista asioista tulla ikinä pääsemään yli ilman ammattilaisen apua. Siksi olen valmis uhrautumaan oman vaatimuksena edessä.