Tätä on yksinäisyys

Minulla on aina ollut paljon ystäviä ihan lapsesta saakka. Olen 63-vuotias nainen. Ihmetellyt, miksi tunnen niin suurta yksinäisyyttä, vaikka on avopuoliso, tytär ja n 10 ystävää. Tajusin, että yksinäisyyden tunne tulee siitä, kun ystävä ei ole läsnä ja kysy mitä sinulle kuuluu? aidosti kiinnostuneena ja myös että jaksaisi myös oikeasti kuunnella. Että tulisi kuulluksi, nähdyksi. Itse teen tätä aina muille, olen kiinnostunut, kuuntelen tuntikausiakin, tuen, välitän. Syvin haaveeni olisi ystävyyssuhteissa tämä: istumme rauhallisessa paikassa, rauhallisessa tyynessä ilmapiirissä, ystävä kysyisi mitä kuuluu ja kuuntelisi, kyselisi, välittäisi. Siitä tulisi olo, että minäkin olen tärkeä. Vaikea on mennä väkisin vaatimaan tällaista keltään. Tulee jotenkin syvästi arvoton olo, että minun tunteilla ja tarpeilla ei ole väliä. Onko kellään muulla samanlaista?