Näetkö naamasta, jos luonne on ilkeä?
Hölmö otsikko mutta. Huomaatteko ihmisestä, jo ennen kuin tuntee kunnolla että kyseessä on varmasti v-mäinen tyyppi?
Itse pistänyt merkille että tietynlaiset silmät, niin varmasti on sellainen "nokkija" ja muita tarvittaessa kyykyttävä. Päsmäri, v-lija. Kotkankatse on mun mielestä sellainen kuvaava. Katseessa ei ole oikeasti lempeyttä, vaikka katse kohdistuisi koiranpentuun. Hymy ei ylety silmiin oikeastaan ikinä.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei nyt ole aikaa vastata tällaisiin tyhmiin kyselyihin, koska keskityn itseeni ja omaan hyvinvointiini välillä.
Ja teit sen silti. Jaoit aikaasi meidän kanssa 🤗
Se oli sarkasmia. Aloituksessa puhutaan mistä tunnistaa v-mäisen ihmisen. Ja yksi tulee sitten nonchalantisti kommentoimaan, ollen juurikin se "puheena ollut v-mäinen ihminen"
-- vai onko sarkasmi oikea sana tässä? Vitsi kuitenkin.
Kyllä sen suoraan naamasta näkee, jos ihmisessä on ilkeyttä. Eihän jatkuvasti pahaa toisista ihmisistä ajatteleva, pahantuulinen, pahansisuinen ja omasta halustaan huonosti käyttäytyvä voi mitenkään omia karvojaan piilottaa. Valo näkyy kauas. Niin myös pimeys.
Vierailija kirjoitti:
Multa tullaan usein kysymään neuvoa julkisilla paikoilla, lapset, pultsarit ja mummot lähestyy. Musta ei siis ilmeisesti ainakaan huomaa, että lähes koko ajan vituttaa ja olen muutenkin aika kaamea tyyppi pääni sisällä.
Mutta niihin, jotka sulta kysyy neuvoa, suhtaudut hyvin, koska he tulevat sinulta kysymään neuvoa. Sama minulla on. Tietyt ihmiset v*taa koko ajan, mutta mm. mummojen kanssa olen sujut ja he lähestyvät minua. Ne taas, joita pidän lähinnä mulkkuina, pysyvät kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Ei näy.
Just mietin tätä. Exälläni on tavattoman ystävälliset kasvot. Hänellä on lämmin hymy ja ystävälliset ruskeat silmät.
Tekonsa ovat pahimmillaan ihan kamalia. Tuhoisia ja itsekkäitä.
Olen aina jotenkin luottanut tähän visuaaliseen harhaan, että ystävälliseltä näyttävä ihminen on pohjimmiltaan ystävällinen. Ei ole.
Yritän olla luokittelematta ihmisiä, vaan annan toiselle mahdollisuuden. Mutta olen huomannut, että olen lähtökohtaisesti varovainen ihmisten kanssa, joilla on tietyn tyyppiset silmät. Silmät ovat jotenkin piilossa, ei avoimet, niitä vähän siristellään ja sibeliusrypyt löytyy.
Toinen on ylähuulen nostaminen, joka kielii yleisestä halveksunnasta.
Vmäiset tyypit työelämässä ovat usein lyhyitä miehiä oman kokemuksen mukaan. Se on sitä kompensaatiota lyhyydestä.
Ensivaikutelmani ihmisestä on aina pitänyt paikkansa, myös se, onko ihminen v-mäinen. Joko sitten omaan yliaistillisia kykyjä lukea toisia tai sitten se v-mäisyys yksinkertaisesti vain paistaa ihmisestä. Vaikka ihminen ensi alkuun vaikuttaisi ihan kivalta, niin myöhemmin se totuus on kuitenkin aina paljastunut siksi, minkä ensivaikutelman olen saanut.
Tissien koosta näkee heti onko mukava ja antoisa luonne.
Mä olen kiltti ja empaattinen ihminen, mutta musta saa huonon ensivaikutelman. Ei ole koiraa karvoihin katsominen, sanoo yksi suomalainen sananlasku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näy.
Mutta kyllä sen jotenkin huomaa. Ei ensiksi pidä jostain henkilöstä, mutta koittaa tsempata kun sille ei ole varsinaista syytä. Kyllä ne on ksipäiksi aina varmistunut myöhemmin.
Kyllä näin on!
on muuten niiiin totta. just silmistä,joku pistävyys, naamakin,mutta silmät, että on esim ns vaikea luonne. totta.
Ja teit sen silti. Jaoit aikaasi meidän kanssa 🤗