Sisko lähetti eilen tekstiviestin

Jännittävä tää sun blogi, milloin tulee seuraava päivitys?

Minä tiesin sen vatsallani jo ennakkoon.

Tässä on jo neljättä päivää vaivannut todella löysät ulosteet tai oikeastaan ehkäpä jo ripuli olisi oikea termi.

Outoa tässä on se, että aamuisin kun herään, niin pitää juosta vessaan ja suoli tyhjenee todella ärhäkästi - miltei kerralla. Aamuisin vessassa tarvitsee rampata noin 2-4 kertaa. Ja tämän ripuloinnin jälkeen joskus tulee melko heikko olo.

Kuitenkin kun suoli on jo ihan täysin tyhjä, niin pystyn kuitenkin syömään ja juomaan ihan normaalisti, eikä vatsa tunnu siihen reakoivan mitenkaan huonosti, mutta kuitenkin sitten päivän mittaan ei tarvitse käydä lainkaan vessassa, vaan sitten taas seuraavana aamuna ja kaikki sitten tyhjeneekin taas ripulina ulos. Housuihinkin olen paskonut muutamaan kertaan ja sitä ei ole tapahtunut aiemmin kuin joskus työporukan kanssa saunaillassa kun join sahtia, vatsa meni sekaisin ja paskoin terassilla kylpypyyhkeeseen.

Minun lähipiirissä juhlat ovat vähentyneet rajusti nyt 2020-luvulla, kun lähipiirissäni ei ole kovin innokkaita naimisiin menijöitä eikä ripillekään ole kukaan lähisukulaisista viime aikoina päässyt, korkeintaan on ollut vain hautajaisia nyt lähiaikoina, viimeksi saateltiin hautaan isäni Paulin serkku Antti Mäntsälässä. Enkä lakkiausjuhlissakaan pahemmin ole ollut elämäni (53 vuotta) aikana. Synttäreitäni on vietetty vuosittain maaliskuussa, isäni on leiponut kinuskikakun synttäreilleni, mutta tänäkin vuonna vietin synttäreitäni vain isäni kanssa kahdestaan, kun ei lähisukulaisia näkyillyt mestoilla, ja kun äitini Eija (s. 1951) kuoli 70-vuotiaana 7.8.2021 (olisi täyttänyt 71 vuotta joulukuussa 2021) sairastettuaan sydämen vajaatoiminnasta sekä kärsittyään aivoinfarktin (jonka sai mökillämme Puuppolassa 22.1.2014) jälkiseuraamuksista ja liikalihavuudesta ja äidilläni oli vielä tupakointi riippuvuutena (isäni toimi äitini omaishoitajana 7 vuoden ajan vuosina 2015 - 2022). Vielä 2010-luvun alussa oli perinteenä että keräännyimme aina Tapaninpäivän aikaan 26. joulukuuta äitini sisarusten luona vuorotellen, välillä oli lössiä meillä kotona Tapaninpäivänä yksinä vuosina, lapsuudessani 1-vuotiaasta lähtien (v. 1973) vuoteen 1991 kun täytin 18 vuotta, oli aina iso lössi äitini sisaruksia lapsineen viettämässä synttäreitä meillä. En tiedä kaipaanko tällä hetkellä isoja juhlia ja sitä hälinää ja huisketta, kun minulla on synnynnäisen sydänvian (diagnosoitu v. 1986, leikkaushoidettu v. 1988 Lastenklinikalla, Helsingissä) lisäksi vuonna 2004 diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä. 

Olen parastaikaa ammattiin kouluttautumaton sairaseläkeläinen. Tämän asian mieltäminen ei ole kovin helppoa itselleni, kun haluisin olla parisuhteessa elävä palkkatyöläinen ja olisihan se kivaa jos olisi Alexander Stubbin tulotaso voisi reissata ulkomailla, varsinkin suosikkimaassani Kreikassa ilman että tarvitsisi joka kerta miettiä riittääkö rahat vaiko ei reissaamista varten. Eniten miehenä (minä) siinä parisuhteessa naisen kanssa sen yhdessäolon ja yhdessätekemisen lisäksi kaikkein eniten kutkuttaa se alasti oleilu, suuteleminen, fyysinen hyväily ja seksi (yhdyntä) joka on parisuhteen "suola", vaikka ajoittain varsinkin netistä ylitse pursuava naisten alusvaate-, uimapuku- ja bikinikuvasto sekä alastomien naisten kuvat ja pornokuvat ja -videot tympäisee ajoittain (liika on liikaa tässäkin suhteessa) vaikka sitten aina palaan takaisin näiden pariin nettisivuilla viettämään omaa kivaa ja asiaan kuuluu jos on erittäin kiihottava kuvamateriaali netissä niin pakkohan asialle on jotain tehdä, mutta siltikin liika on liikaa.