Oliko aiemmilla vuosikymmenillä näin ankea tunnelma ?

Täytyy sanoa, ettei minulla ainakaan ole mitään ankeaa tunnelmaa eikä lähipiirissäni muillakaan. Eletään niinkuin ennenkin edelleen vaikka uutiset mättävät paskainfoa kaiket päivät niskaamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla oli yhteisöllisyyttä, empatiaa, ystävällisyyttä ja rakkautta ihmisten välillä. Nyt ne kaikki puuttuu.

Olen nyös miettinyt, että miksi ihmiset ovat niin kylmiä tänä päivänä. 

Ihmisiä aivopestään ja yritetään saada toisiaan vastaan. Pahat työttömät loiset, pahat maahanmuuttajat, pahat eläkeläiset, pahat nuoret, pahat naiset, pahat miehet jne. jne.Todennäköisesti useiden eri tahojen toimesta. Pelottavan hyvin vaikuttaa onnistuneen.

Tuo ilmastovouhotuksella rahastaminen on turhaa, ilmasto-olot ei rahalla muutu miksikään vaan teoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nyt ei ole yhtään ankeaa. Nuo luetellut asiat eivät vaikuta minuun mitenkään. Olen eläkkeellä ja hyvässä taloudellisessa tilanteessa. Tk:sta olen saanut heti hoitoa kun olen sitä tarvinnut. Ilmastonmuutos on pelkkää isoa huijausta ja itänaapuri ei ole uhka Suomelle.

Laput silmillä. Varo ettet kaadu.

Jonnet ja veetit ei tiedä. Kvg

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut toivoa paremmasta. Nyt vain tuntuu että olemme ajamassa täysillä päin seinää, ja katsellaan avuttomana kyydissä. Lisäksi meiltä yritetään viedä viimeisetkin sentit, että rikkaat voisivat olla vieläkin rikkaampia.

Jotain tarttis tehdä.

Apu ei tule ulkoa, siis päättäjiltä. On autettava itse itseään.

Kannustan etsimään jonkin aktivismin muodon. Voi olla vain hengessä mukana jos syystä tai toisesta ei pääse (uskalla?) osallistua tempauksiin mutta aina parempi jos pystyy menemään mukaan. Tuohon ei tarvita mitään erityisempiä ominaisuuksia, riittää kun on kypsynyt johonkin asiaan/ilmiöön ja haluaa tuoda sitä esille. Avuttomuus nimittäin vahvistuu sekä ulkopuolisuudesta että neuvottomuudesta, tietämättömyydestä. Itse toivon hartaasti että saisimme rakennettu kansalaisaktivismin verkoston joka olisi elinvoimainen ja jota kautta voisi syntyä myös auttamista, tukemista vaikeaan elämäntilanteeseen sitä myötä kun tutustumista ja luottamuksen rakentumista tapahtuu.

Ansaitsemme kelvollisen tulevaisuuden, ja itse uskon että sen eteen on alettava taistelemaan. Noustava ainakin välillä ruudun äärestä, hieman viitsimään ja uskaltamaan. Menkäähän johonkin porukkaan jos keksitte vähänkään sellaista, mihin haluaisitte vaikuttaa. Ei meitä ole luotu odottamaan avuttomina ja passiivisina että tilanne vain huononee. Ja voit itsekin perustaa vaikka paikallisen solun jonkin asian tiimoille.

Miljardipellejunalla ollaan menossa jyrkänteeltä alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla oli yhteisöllisyyttä, empatiaa, ystävällisyyttä ja rakkautta ihmisten välillä. Nyt ne kaikki puuttuu.

Olen nyös miettinyt, että miksi ihmiset ovat niin kylmiä tänä päivänä. 

Ihmisiä aivopestään ja yritetään saada toisiaan vastaan. Pahat työttömät loiset, pahat maahanmuuttajat, pahat eläkeläiset, pahat nuoret, pahat naiset, pahat miehet jne. jne.Todennäköisesti useiden eri tahojen toimesta. Pelottavan hyvin vaikuttaa onnistuneen.

Tähän voi hyvin vaikuttaa luomalla kansalaisaktivismia jonne pääsevät kaikki kyseiseen asiaan sitoutuvat.

Aivan totta että meidän haluttaisiin vain rähisevän ja kyräilevän johon voimamme valuu. Tälle pahansuovalle hajota ja hallitse- ajan hengelle voi kuitenkin laittaa hanttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Miljardipellejunalla ollaan menossa jyrkänteeltä alas.

Ei se varakkain osa kansaa putoa. Enemmistö kyllä. Tämä on name of the game. Ja kun tietää sen ainoa millä on merkitystä on toimia jotenkin. Siis jos haluaa mahdollistaa jatkuvuutta tälle maalle. Se ei synny ilman ihmismassoja jotka välittävät valittamisen sijaan. Olisikin näytön paikka meillä itsellämme, ja pystymme jsiihen os vain haluamme.

Ei tarvitse aina edes aktivismia, kun ihan pärjäämisessä on tarpeeksi monelle näinä aikoina. Mielekäs yhteisö on toki oman lähiyhteisön, perheen, suvun, naapuruston lisäksi aina hyvä. Ensisijaista on kuitenkin pärjääminen ja jokapäiväinen ravinnon saaminen ja henkinen hyvinvointi. Sen voi aloittaa ihan naapurin kanssa juttelusta.

Mutta olenkin milleniaali ja tiedän, että nuorempi sukupolvi osaa tämän maailman tilanteeseen vaikuttamisen paremmin ja ymmärtää sen tärkeyden. Välillä hävettää millainen vellisukupolvi me ollaan, meidät vaan kasvatettiin siihen, että on hölmöä edes kuvitella että voi vaikuttaa. Pitäisi opetella nuoremmilta, että voi ja pitää.

Kuinka moni meistä oli aikuinen esim. kylmän sodan aikaan 60-luvulla? Tai vaikkapa vuonna 1939? 

Repikää siitä perspektiiviä saatana.

Kyllä minulla oli 90-luvun laman aikoihin samat fiilikset. Löysin näet juuri yhden kirjoituksen, jonka väsäsin 1993. Ero nykyiseen oli, että olin silloin nuori, terveempi ja fiksumpi ja minulla oli onni löytää vakituinen työpaikka. Lisäksi muutama sittemmin kuollut tuttava ja sukulainen oli vielä elossa ja terve. Joten siksi mielialani oli optimistisempi silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronan aikaan oli ankeaa, mutta nythän on ihan hyvä tilanne.

Miten niin hyvä? Katso millaisissa talousvaikeuksissa suurin osa maista on. Kohta rytisee. Sinulla on ehkä nyt juuri asiat hyvin, mutta kauaa ei enää voida pitää yllä tätä illuusiota.

Koko lailla kaikki maailman maat ovat aina olleet jonkun sortin talousvaikeuksissa. Miksi siis rytisisi? Silloinhan kaikkien maitten taloudet menisivat paskaksi samaan aikaan eika kukaan sellaista halua koska siina menee rahat rikkailtakin. 

Onhan nämä tapahtumat, mitä listasit huolestuttavia. Mutta näen, että asiat vielä suht hyvin. Toista se oli inkerinsuomalaisella isoäidilläni sodan aikaan, elivät vainojen alla, kodit tuhottiin, miehet tapettiin, naiset raiskattiin ja joutuivat kävelemään Inkerinmaalta tänne vain kapsäkki mukanaan, keskellä talvea, nälkäisinä, rahattomina ja vailla tietoa lämmöstä tai tulevasta yöpaikasta puhumattakaan tulevaisuudesta. Hyvin kävi kaikki silti, lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu toi ysäri. Ysärillä oli oikeesti asiat päin persettä. Työttömiä puoli miljoonaa, korot taivaissa, ja devalvaatio tais olla n13%. Silti oli jotenkin parempi meno. Ei koko ajan jauhettu ahdistuksista, järkytyksistä jne. Ei ollu mamujakaan

Ja musiikki täyttä sitä itseään muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Palkkatyö karkaa yhä useammalta tavoittamattomaksi unelmaksi. Oma lapsi valmistuu kohta korkeakoulusta ja työtilanne on karmea! Ei saanut edes oman alan kesätöitä. Hakijoita joka paikkaan valtavasti. Miten valaa uskoa nuoreen aikuiseen?! 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni meistä oli aikuinen esim. kylmän sodan aikaan 60-luvulla? Tai vaikkapa vuonna 1939? 

Repikää siitä perspektiiviä saatana.

Eiköhän jokaisella sukupolvella ole omat haasteensa.

Aina voi ajatella, että ennen oli huonommin. Kun ei ollut antibiootteja eikä sosiaalihuoltoa ja 1800-luvullakin isot nälkävuodet, monesta muusta asiasta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietin millaista se arki on ollut äidin lapsuudessa maaseudulla. Pottuja syöty päivästä toiseen ja sisarusten nahisteluja varmaan kuunneltu leikkien lomassa.

Oi että, pääsisinpä tästä nykyhelvetistä vaikka tuohon aikaan. Jotain on ihmisyydestä ja maailmasta mennyt rikki. Ei tämä homma ole kiinni materiaalisesta elintasosta mitenkään, eikä potuissa ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla oli yhteisöllisyyttä, empatiaa, ystävällisyyttä ja rakkautta ihmisten välillä. Nyt ne kaikki puuttuu.

Olen nyös miettinyt, että miksi ihmiset ovat niin kylmiä tänä päivänä. 

Ihmisiä aivopestään ja yritetään saada toisiaan vastaan. Pahat työttömät loiset, pahat maahanmuuttajat, pahat eläkeläiset, pahat nuoret, pahat naiset, pahat miehet jne. jne.Todennäköisesti useiden eri tahojen toimesta. Pelottavan hyvin vaikuttaa onnistuneen.

Tähän voi hyvin vaikuttaa luomalla kansalaisaktivismia jonne pääsevät kaikki kyseiseen asiaan sitoutuvat.

Aivan totta että meidän haluttaisiin vain rähisevän ja kyräilevän johon voimamme valuu. Tälle pahansuovalle hajota ja hallitse- ajan hengelle voi kuitenkin laitta

Tuo pahansuopa ajan henki on suurten nettifirmojen lypsylehma. Eli niitten palveluista luopumisesta/suitsimisesta voipi aloittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei paljoa löydy uskoa tulevaisuuteen, vaikka Orpo kovasti yrittää kaivamalla kaivaa jotain pienen pientä merkkiä siitä että talous olisi elpymässä. Uskon sitten kun näen

Huokaisen helpotuksesta kun nykyinen hallitus laittaa työrukkaset naulaan. 

0,9 % oli bruttokansantuote pienentynyt nyt heinä-syyskuun -25 aikana verrattuna vuodentakaiseen. Ei paljon näy uutisia tästäkään HS:ssa. Tarkoitus on salata asioita ja pyrkiä suojelemaan Kokoomusta.

Salkunrakentaja.fi -sivustolla:

"Tilastokeskus julkisti myös ennakollisen arvion vuoden 2025 kolmannen neljänneksen bruttokansantuotteen kehityksestä. Tilastokeskus ennakoi bruttokansantuotteen supistuneen 0,1 prosenttia suhteessa edelliseen neljännekseen. Vuositasolla bruttokansantuote tippui peräti 0,9 prosenttia."

Juuri mietin muutama tunti sitten samaa, että mikä nykyaikaa vaivaa? Kaikki väkivaltaisuuskin on rajusti lisääntynyt, jopa lasten keskuudessa. :( Muutama vuosikymmen sitten ei olisi voinut kuvitellakaan sellaista tapahtuvan, mitä tämän päivän kouluissa on tapahtunut tänäkin vuonna jo monta kertaa.