Kun olet suhteessa miehen kanssa joka ei hyväksy sinua..
..omana itsenäsi.
Tarkoitan jotain suunnilleen tällaista:
Ette monestikaan jaa samoja poliittisia arvoja,mutta kaikenkaikkiaan olet miestäsi tietoisempi monista yhteiskunnallisista asioista, etkä ole arvoiltasi perinteinen "kotiäiti" joka nauttii vain lasten hoitamisesta elämäntehtävänään kun taas miehesi on kasvanut ympäristössä,jossa nainen hoitaa kodin ja passaa miestä (eli hoitaa oikeastaan kaiken muun,paitsi mieslapsen autoa). Tästä huolimatta mies katsoo olevansa se älykkäämpi ja tietävämpi osapuoli,jonka mielipiteitä tulee kunnioittaa ja kuunnella-sinun näkemyksesi ja mielenkiinnonkohteesi ovat tylsää ajanhukkaa ja pelkkää jaarittelua, "akkojen horinaa".
Oletko ollut suhteessa,jossa miehelle naisessa kiinnostavinta on hyvä ulkonäkö tai hyvä kroppa tai tietynlainen "olen kova muija " -asenne ympättynä esim.kamppailulajien harrastamiseen tai metsästykseen jne. ja hyvä bonus on,jos löytyy kova viinapää ja hoita lasten/talouden/miehen seksuaalisten tarpeiden lisäksi myös omat vanhempansa,raha-asiat,lääkärit,koulut,pärjää työelämässä jne?
Miten tällaisen miehen asennoituminen naisiin,perhe-elämään, maailmankatsomukseen tms. on naisena vaikuttanut itsetuuntoosi,käytökseesi,valintoihisi tai persoonallisuuteesi yleensä?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Ex oli tuollainen mies, että naisen piti tehdä kaikki kotona ja häntä pitää kuunnella. Minä korkeakoulutettu ihminen sitten en ansainnut tulla kuunnelluksi. Vanhempansa olivat samoilla linjoilla, että nainen/äiti hoitaa kodin, miehen ei tarvi tulla kuin valmiiseen pöytään. Heillä tosin appiukko elätti, eli toi sen ruoan sinne valmiiseen pöytään. Ex ei tuonut, itse tienasin enemmän. Vanhempainvapailla ja hoitovapaalla ollessa piti silti maksaa kaikki puoliksi, vaikka tein kaiken, koska "olin vapaalla".
Tämähän vaikutti sitten niin, että mikään ei riitä, paljon traumoja ja aivan jäätävä inttäminen, etten suostu kellekään kynnysmatoksi ja siksi varmaan olen joko töykeä tai pelkään älyttömästi, ettei kukaan hyväksy minua jos en ole aina täydellinen - ja en tosiaankaan ole.
Nyt olen tapaillut täysin kouluttamatonta, vähän syrjäytynyttäkin mt-ongelmaista miestä kevyessä mielessä ja vaikka mielipiteet ja
Eihän teidän tarvitse tulla parina tai ystävinä muuta kuin hyvin toimeen. Sitä voi ajatella sellaisena vanhanaikaisena naisen ja miehen välisenä "ystävyytenä". Olette mitä olette omilla ehdoillanne.
Auttaisiko puhuminen miehen kanssa? Meillä mies on kodista, jossa naisen asema oli todella kurja. Naiset palvelivat miehiä ja miehet huusivat ja haukkuivat kurkku suorana.
Miehen kanssa olen avoimesti puhunut näistä asioista ja kun meillä itsellämme on tyttöjä ja poikia, on mies ymmärtänyt, ettei hän halua kohdella lapsiaan huonosti ja epätasa-arvoisesti. Mies siivoaa, hoitaa lapsia, pesee pyykkiä ja tekee ruokaa siinä missä minäkin. Hän kohtelee lapsiaan tasa-arvoisesti. Enkä hyväksy häneltä epäkunnioittavaa käytöstä. Ja kyllä mies varmasti on huomannut myös ihan käytännössäkin, että en ole tyhmempi, enkä millään tavalla huonompi kuin hän.
Hänen lapsuudenkodissaan meininki onkin sitten toinen ja sinne meidän on ollut pakko ottaa etäisyyttä. Onneksi miehen omastakin tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että miehesi on jostain lähempää päiväntasaajaa. Somalimaa?
Kuten jo ketjussa kerroin,tämä juntti on ollut legioonassa vuosia ja sen myötä myös Afrikan mantereella/Lähi-idässä sotatoimialueilla todella kauan. Eli siis ihan täysin etnisesti suomalainen mies ainakin geeneiltäään.Varmasti on mukaan tarttunut monenmoista "mukavaa" asennetta naisia kohtaan tuolta ja kun palasi Suomeen,varmasti oli jälleen melkoinen kulttuurishokki,ettei suominainen alakaan kynnysmatoksi,vaan haistattaa vit ut tuollaiselle asenteelle,joka tuolla miehellä on. Kiitos sosiaaliturvajärjestelmämme, köyhälläkin naisella on täällä vielä mahdollisuus valita seuransa,toisin kuin monissa monissa muissa maissa. Äänestäkää naiset siten,ettei tarvitse katua.
Ap, Tekstin perusteella mies ei kunnioita sinua, etkä sinä miestä.
Itse en lähtisi tuollaiseen kelkkaan, vaikka miehellä olisi kuinka hyvä ulkonäkö ja/tai rahaa kuin roskaa.
Toista ei saa lytätä ja pitää kyetä keskustelemaan kaikesta.
... lopetan sen pian, kun asia selviää minulle. Näin olen toiminut.
Vierailija kirjoitti:
No en ole ollut tuollaisessa suhteessa, enkä keksi, miksi kukaan olisi.
Tämä. Jos joku on tuollaisessa suhteessa, niin hankkikaa herranjestas ammattiapua. Itsekunnioitus puuttuu silloin täysin.
Vierailija kirjoitti:
Ex oli tuollainen mies, että naisen piti tehdä kaikki kotona ja häntä pitää kuunnella. Minä korkeakoulutettu ihminen sitten en ansainnut tulla kuunnelluksi. Vanhempansa olivat samoilla linjoilla, että nainen/äiti hoitaa kodin, miehen ei tarvi tulla kuin valmiiseen pöytään. Heillä tosin appiukko elätti, eli toi sen ruoan sinne valmiiseen pöytään. Ex ei tuonut, itse tienasin enemmän. Vanhempainvapailla ja hoitovapaalla ollessa piti silti maksaa kaikki puoliksi, vaikka tein kaiken, koska "olin vapaalla".
Tämähän vaikutti sitten niin, että mikään ei riitä, paljon traumoja ja aivan jäätävä inttäminen, etten suostu kellekään kynnysmatoksi ja siksi varmaan olen joko töykeä tai pelkään älyttömästi, ettei kukaan hyväksy minua jos en ole aina täydellinen - ja en tosiaankaan ole.
Nyt olen tapaillut täysin kouluttamatonta, vähän syrjäytynyttäkin mt-ongelmaista miestä kevyessä mielessä ja vaikka mielipiteet ja
Kuule, sun ei kannattaisi kyllä tapailla yhtään ketään. Hoidata itsesi kuntoon ennen kuin rikot itsesi pahemmin.
Niin. Kukas sen tuollaisen miehen on itselleen valinnut. Kannattaisi siirtyä eteenpäin ja lopettaa ruikutus.
Ei kannata tapailla maalaisjuntteja, joiden asenteet on jämähtäneet sadan vuoden taakse.
Mun ymmärrys ei nyt riitä. Miksi kukaan nainen jäisi suhteeseen, sen jälkeen kun miehestä paljastuu tuollaisia piirteitä? Aina on vaihtoehto lähteä. Miljoona kertaa mieluummin yksin kuin huonon äijän kanssa. Tuollainenhan pilaa elämän.
Muistakaa nyt, että niitä miehiä ei ole pakko sietää. Jos ei löydy hyvää, niin yksin on turvallisempaa ja mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa suvussani näen noita miehiä valitettavasti. Heidän puolisonsa ja lapsensa eivät juuri puhu, yrittävät maastoutua seinätapettiin.
Aattelen aika usein et miten näiden naisten elämä eroaa jonkun fundamentalistimuslimin puolisona elämisestä. Ei juuri mitenkään ainakaan tunnetasolla jos kerran kaikki mistä nainen - äiti ja vaimo - on kiinnostunut, on vain "akkojen horinaa".
Aattelepa ap jos olisitkin yksin. Saisit tehdä mitä ikinä haluat.
Niin..olen kyllä ollut ylläkuvattua suhdetta pahemmissakin suhteissa(hengenlähtö ollut lähellä monesti pelkän verbaalisen ja käytännöntason sovinismin sijaan). Olen tässä paskasuhteessa siis vain osittain-erilliset asunnot,minulla yksinhuoltajuus,mutta mies on minulle velkaa noin 10 000 euroa eli saatavia ja lapsen aikustumista odotellessa mennään. Enkä kyllä ole saanut elämäni aikana miehista nii
No, peri mieheltä se velka. Ei sun sen takia tarvitse suhteessa olla, hyvä nainen. Hankit lakimiehen, joka hoitaa asian.
Mä maksoin kylmän viileesti asianajajalle 8 tonnia siitä, että sain talouteni erilleen exästä. Ex onnistui silti kuppaamaan jonkin verran mun osuudesta pesästä, mutta pääsin mielestäni halvalla eroon - se on vain rahaa. Sulla on vieläpä yksinhuoltajuuskin eli mies ei voi pelata lapsellakaan.
Jotenkin tuntuu, että toi kymppitonni on sun tekosyy roikkua saamassa tottumuksesta turpiisi koko ajan. Sä voisit heti halutessasi saada paremman elämän.
Perinteinen suomalainen mies.Siitä ei oo pitkä aika lopulta, kun Suomi oli köyhä agraarinen maa... kehitysmaa siis.Jäänteitä siitä on kulttuurissamme edelleen.