Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???

Vierailija kirjoitti:

70-luvun työtä tehtiin usein lihasvoimin ja/tai urakkatyönä. Metsänistutusta, tehdastyöt ja muuta sellaista, eli ei kovin kevyttä. Siihen aikaan en vielä ehtinyt kouluttautua työnjohtoon ja asiantuntijaksi, joka oli varmaan silloinkin kevyempää.

Ainakin hoitoala oli  jollakin tavalla kevyempää vuorotyön osalta. Oli selkeät vuorot ja hoitajana ollut tätini odotti aina niitä yökkövapaita, kun yövuorojen jälkeen oli useampi vapaapäivä.

Höpön pöpön! Keskussairaalan vuodeoastolla aamuvuoro klo 13.30 asti ja siihen samana iltana yövuoro klo 21. Iltavuorot loppuivat klo 22 ja seuraavana aamuna aamuvuoro alkoi klo 7. Jos asuit kauempana ja kuljit bussilla niin eipä siinä kovin kevyt olo ollut kun et ehtinyt nukkua kuin muutaman tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Urbaania legendaa ja itse asiassa tuokin harhainen ajatusmaailma on amerikasta lähtöisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Ennen se talokin rakennettiin useasti talkoo voimilla, kukaan ei tee sitä nykyään.Kun aletaan heti kyselemään saatko siitä palkkaa taikka muita etuja.

Hiukan ohis, mutta nykyään nuoret eivät tee yhtään mitään ilmaiseksi. Kaikesta pitää saada rahaa. En ihmettele yhtään vaikka joku olisi pyytänyt rahaa siitä kun mummeli on kaupassa pyytänyt nuorta antamaan jotain mihin itse ei yletä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni oli 70 -luvun alussa nuorena miehenä töissä Lokomolla. Hän kertoo, että sinä lähes kahden vuoden aikana, jonka hän oli siellä töissä, hän ei saanut kertaakaan täyttä palkkaa. Syy: jatkuva lakkoilu. Lakkoiluun riitti syyksi silloin mikä tahansa. Se, että johtoryhmään kuuluva henkilö oli kirjoittanut lehteen mielipidekirjoituksen, joka ei AY -liikettä / luottamusmiestä miellyttänyt. Tai se, että oli kaunis, aurinkoinen päivä.

Ystäväni sai tarpeekseen, ja muutti Ruotsiin töihin. Palasi myöhemmin takaisin Suomeen, mutta ei enää työntekijäksi -perusti oman yrityksen alalleen.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siinä työtä sihteeriköille ja muille konttorirotille piisasi, kun kaikki laskut kirjoitettiin yksitellen kirjoituskoneilla, reskontrat olivat pahvikorteilla ja piti saada täsmäämän kirjanpitoonkin joka sekin tehtiin käsipeliillä niin kuin laskettiin palkatkin. Juoksutyttöjäkin tarvittiin nuolemaan postimerkkejä, kuljettamaan postit postitoimistoon, laskujen maksupankkisiirrot pankkiin maksettavaksi ja hoitamaan muutkin juoksevat asiat. Isommissa firmoissa oli myös sentraalisantroja puhelinliikennettä hoitamassa ja jos käsiteltiin käteistä rahaa saattoi olla erikseen kassaneitikin. Pankeissa ja posteissakin riitti virkailijoilla puuhaa, kun kaikki tehtiin käsin ja muita koneita ei  tainnut olla kuin telefax ja laskukoneet ja taisivat paperinauhalliset laskukoneetkin yleistyä vasta 1960-luvun loppupuolella tai 1970-kuvun alussa. Oikeastaan entinen työelämä oli monessa suhteessa parempi  kuin nykyinen ja silloin ainakin riitti työtä pa

Näin se hyvinvointi silloin jakautui ihan luonnostaan kohtuullisella tavalla. Toista se on nyt, kun koneet tekevät lähes tuon kaiken, ihmiset ovat työttöminä ja kaikki raha menee omistajille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Ennen se talokin rakennettiin useasti talkoo voimilla, kukaan ei tee sitä nykyään.Kun aletaan heti kyselemään saatko siitä palkkaa taikka muita etuja.

Hiukan ohis, mutta nykyään nuoret eivät tee yhtään mitään ilmaiseksi. Kaikesta pitää saada rahaa. En ihmettele yhtään vaikka joku olisi pyytänyt rahaa siitä kun mummeli on kaupassa pyytänyt nuorta antamaan jotain mihin itse ei yletä.

Auttaisiko se mummo vastavuoroisesti jotain nuorta, jos sillä nuorella olisi hätä?

Oliko silloin miehille mitään töitä kun kaikki oli neitejä, tyttöjä ja santroja?

Tehtaissa riitti miehille töitä ja silloin oli talkkareita jokaisessa talossa, yleensä miehiä. Kouluissa oli vahtimestari ja talkkari lisäksi. Miesopettajia oli paljon. Vielä oli myös paljon pienvieljelystiloja ja isompia "kartanoita", isot tilukset, sinnekin tarvittiin työvoimaa. Harva nainen oli teurastaja. Katutöitä ym. kaikkea tehtiin vielä lapiot kourissa ja hiki hatussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

 

Muistelen että 70-luvulla sai rakennutettua uuden hyvän omakotilaon noin 50000-80000 mk:lla.

 

Nykyrahassa tuo olisi  n. 58 000 euroa enintään. Asumisoikeusasunnon hinta tänään. 

 

Mitä oli palkka silloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä 90 prossaa ja konttorirottia 10 prossaa , nykyään kaikki on toisin päin, harva tekee enää fyysisesti rasittavaa hommaa.

 

Konttorityö oli silloin rasittavaa, koska paljon joutui tekemään käsin. Isoihin firmoihin tuli valtavasti postia myös paketteja, niiden lajittelu, nostelu, kantelu ja jakaminen oli jokapäiväinen iso homma. Piti olla erikseen postitusosasto tai useampi henkilö hoitamaan ruljanssia. Postin määrä myös verrattuna nykyiseen oli ihan toista; ei ollut s-posteja eikä tekstareita, eikä asiakaspalvelupuhelimia (joihin vastasi suuri määrä aspoja), joten kaikki asiat piti hoitaa postitse. 

Postin lähettäminen oli myös iso homma. Isommissa yrityksissä posti frankkeerattiin itse, sitä varten oli oma laitteensa. Koska ei ollut s-posteja, kulki talon sisällä myös sisäistä postia valtavat määrät. Näille oli ne omat kuor

Ei ollut valokopiokonetta joten jollekin vahalle kirjoitettiin koneella kun kopioita piti tehdä useita. Muistan kun aloitin Saksassa pankissa vuonna 1971 työt. Turkkilaiset Gastarbeiterit eivät osanneet kirjoittaa edes kun tulivat joka viikko lähettämään perheelleen Turkkiin 50 DM, otettiin sitten leimatyyny johon painoivat peukalonsa ja sitten painoivat sen mustan peukalonsa maksuosoitukseen. Oli maar se aikaa sekin. Joskus kiva muistella näitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Luuletko että duunaritaustaiset talonomistajat ovat lottovoitolla talonsa hankkineet?

 

Mä luulen että silloin ihmisillä oli varmat vakituiset työpaikat. Vaikka palkka ei olisi päätä huimannut, työpaikka toimii "takauksena" ja lainaa oli helpompi saada pankista. Ilmeisesti ei tarvinnut olla omia säästöjä, nythän se on edellytys sille että saa kohtuullisemman koron.

Laina-ajat olivat toki lyhyempiä 60-70 -luvuilla, että varmaan perhe oli sen ajan tiukoilla, elettiin nuukasti ja tehtiin ylitöitä. Mutta sitten olikin asunto maksettu n. 10 vuodessa.

Ilmeisesti lainan korot sai vähentää verotuksessa ja kun inflaatio iski niin se helpotti lainan maksua. 

Ihmis

Minä muistelen että tuolloin oli nk. arava-laina ja taloja joiden asuntoja nimitettiin aravaosakkeiksi. Kyllä ainakin niihin piti julmetusti ensin pienistä palkoista säästää ennenkuin aravalainaa pankista myönnettiin. Jos pystyi ostamaan vapailta markkinoilta kutsuttiin asuntoa kovan rahan asunnoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Ennen se talokin rakennettiin useasti talkoo voimilla, kukaan ei tee sitä nykyään.Kun aletaan heti kyselemään saatko siitä palkkaa taikka muita etuja.

Hiukan ohis, mutta nykyään nuoret eivät tee yhtään mitään ilmaiseksi. Kaikesta pitää saada rahaa. En ihmettele yhtään vaikka joku olisi pyytänyt rahaa siitä kun mummeli on kaupassa pyytänyt nuorta antamaan jotain mihin itse ei yletä.

Mummeli on omalta osaltaan siirtämässä nuorten eläkeikää yhä kauemmaksi horisonttiin ja ne nuoremmat saavat sen mummelin eläkkeen maksaa, niin totta kai ne  nuoret voivat vielä jotenkin auttaa sitä mummelia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Ennen se talokin rakennettiin useasti talkoo voimilla, kukaan ei tee sitä nykyään.Kun aletaan heti kyselemään saatko siitä palkkaa taikka muita etuja.

Hiukan ohis, mutta nykyään nuoret eivät tee yhtään mitään ilmaiseksi. Kaikesta pitää saada rahaa. En ihmettele yhtään vaikka joku olisi pyytänyt rahaa siitä kun mummeli on kaupassa pyytänyt nuorta antamaan jotain mihin itse ei yletä.

Auttaisiko se mummo vastavuoroisesti jotain nuorta, jos sillä nuorella olisi hätä?

Ei toimi näin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se urbaanilegendaa, että ennen sai helpommin palkallaan ostettua auton tai talon?

Ennen se talokin rakennettiin useasti talkoo voimilla, kukaan ei tee sitä nykyään.Kun aletaan heti kyselemään saatko siitä palkkaa taikka muita etuja.

Hiukan ohis, mutta nykyään nuoret eivät tee yhtään mitään ilmaiseksi. Kaikesta pitää saada rahaa. En ihmettele yhtään vaikka joku olisi pyytänyt rahaa siitä kun mummeli on kaupassa pyytänyt nuorta antamaan jotain mihin itse ei yletä.

Auttaisiko se mummo vastavuoroisesti jotain nuorta, jos sillä nuorella olisi hätä?

Ei toimi näin päin.

Reilu peli.

T. boomerit

Oli helpompaa saada vakituinen työ kuin nykyään. Kun oltiin työpaikalla, niin tehtiin ahkerasti töitä. Se oli työnantajan aikaa, josta hän maksoi työntekijälle. Ei siis työntekijän osittaistakaan lusmuiluaikaa palkkaa nauttien. 

Työntekijöitä oli työpaikoilla enemmän kuin nykyään. Ei ollut kaikki niin koneellistettua tai digitalisoitua kuin nykyään ja porukkaa piti olla. 

Silti joillain aloilla oli aina hieman tai enemmänkin kiire, esimerkiksi keittiötöissä. Laitoskeittiötyö on ollut aina kilpajuoksua ajan kanssa.

Sen muistan, että piti olla ensin säästettynä rahaa (ellei sitten ollut saanut vaikka perintöä),  ennen kuin asuntolainaa myönnettiin. 

Samoin remonttilainat piti tarkoin neuvotella paikallisessa pankissa, yleensä itse johtajan kanssa. 

Kuitenkin ihan tavalliset duunaritkin pystyivät ehdoiltaan oikein mitoitettuja lainoja palkastaan maksamaan. Tärkeää oli se, että työ oli vakituinen, että oli mistä joka kuukausi lainaa lyhentää. 

Vierailija kirjoitti:

Oli helpompaa saada vakituinen työ kuin nykyään. Kun oltiin työpaikalla, niin tehtiin ahkerasti töitä. Se oli työnantajan aikaa, josta hän maksoi työntekijälle. Ei siis työntekijän osittaistakaan lusmuiluaikaa palkkaa nauttien. 

Työntekijöitä oli työpaikoilla enemmän kuin nykyään. Ei ollut kaikki niin koneellistettua tai digitalisoitua kuin nykyään ja porukkaa piti olla. 

Silti joillain aloilla oli aina hieman tai enemmänkin kiire, esimerkiksi keittiötöissä. Laitoskeittiötyö on ollut aina kilpajuoksua ajan kanssa.

Eikö nykyään tehdä ahkerasti töitä? Lusmuillaanko nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli helpompaa saada vakituinen työ kuin nykyään. Kun oltiin työpaikalla, niin tehtiin ahkerasti töitä. Se oli työnantajan aikaa, josta hän maksoi työntekijälle. Ei siis työntekijän osittaistakaan lusmuiluaikaa palkkaa nauttien. 

Työntekijöitä oli työpaikoilla enemmän kuin nykyään. Ei ollut kaikki niin koneellistettua tai digitalisoitua kuin nykyään ja porukkaa piti olla. 

Silti joillain aloilla oli aina hieman tai enemmänkin kiire, esimerkiksi keittiötöissä. Laitoskeittiötyö on ollut aina kilpajuoksua ajan kanssa.

Eikö nykyään tehdä ahkerasti töitä? Lusmuillaanko nykyään?

Ennen ainakin sai juoda viinaa työpaikalla, eli ei lusmuiltu ja töitä tehtiin ahkerasti.