Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten pärjätä lähipiirissänne olevien kanssa, jotka ovat ahneita menestyksen suhteen ja luulevat kilpailevan siitä myös sinun kanssasi?
01.11.2025 |
Minulla on yksi ihmissuhde, jossa toisella osapuolella on tosi kilpailullisia piirteitä, ja aika moni isompi draama saattaa liittyä tähän asiaan. Toisaalta hän haluaa, yrittää ja joskus onnistuukin työntämään niitä taka-alalle (usein ehkä silloin jos menee jotenkin huonosti, töissä yt:t tms) mutta sitten kun hän taas onnistuu niin aika nopeasti rupeaa puhumaan itsestään kovin erinomaisena ja muista sitten vähän huonompina. Huippuhetkinä henkilö menee pahimmillaan vähän koomiseksi, pieni ylennys tarkoittaa hänestä en hän on tiellä toimitusjohtajaksi tai omistajaksi, kun on niin erinomainen. Kiusallisia hetkiä.. Olen tulkinnut että kyseessä on huonoa itsetuntoa jonka ko. ihminen tunnistaa osin itsekin.
Mutta jotenkin on tosi vaikeaa ja sietämätöntä kun ei tiedä mikä vaihe on menossa.. en viitsi kertoa matkoistani tai työjutuistani kun ihminen saattaa kimpaantua niistä pahasti, reaktiot on sitten jotain vähättelyn, välttelyn ja avoimen vihan, tai itsensä korostamisen (minä en lennä koska se on ilmastolle pahaksi ai olenkin käynyt siellä minullahan on töissä ihan samanlaisia tai isompia vastuita jne jne). Se kilpailuhenkisyys ja ahneus tulee sieltä rumasti esiin, ja kun en itse kyseistä peliä pelaa niin tulee aina vähän. No en tiedä likainen olo.
Kuvaan nyt vain näitä epävarmoja ja negatiivisia piirteitä ja kaikki ymmärtää että ihminen on aina kokonaisuus. Mutta kun muuten lähipiirini on aika normaalia, kiinnostunutta ja keskustelevaa, omaan elämäänsä ja tavoitteisiinsa tyytyväisiä ihmisiä, niin jotenkin tuntuu että pienikin annos tällaista pistää pasmat sekaisin kun ei tiedä että pitäisikö sitä avoimesti sanoa, että onkohan tuo ihan tervettä, antaa takaisin vai antaa olla?
Jokuhan tulee sanomaan että miksi vietät aikaasi tuollaisen kanssa, mutta olisin kiinnostunut teistä joilla on samanlainen tilanne tai ollut, mitä ajatuksia, neuvoa?
Kommentit (29)
"Eikä sellaista jaksa. Paitsi kun on pakko, vaikka sitten kun on sukua tai muuten kytköksissä."
Ei ole pakko jaksaa, vaikka olisi sukua. En ole tekemisissä tervehtimistä enempää ja oli todella hyvä päätös, vaikka ensimmäiset vuodet oli vähän ihmettelyä mitä on tapahtunut. Nyt kukaan ei enää ihmettele. Ja iso taakka on poissa, kun ei tarvitse raahata tuollaista ihmistä elämässään väkisin.
Itse asiassa luulen, että monikin ymmärtää miksi halusin katkaista välit kokonaan, koska kyllähän hekin näkevät millainen tuo ihminen on. Ei tarvinnut yhtään pahaa puhua toisin kuin hän teki :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on näitä jotka kilpailee siitä kenellä on kauneimmat lapset, kenen lapsilla on parhaat vaatteet, koulut, harrastukset, arvosanat, työpaikat jne. Yhtä glooriaa vain kuinka fantastisia omat lapset ovat verrattuna muiden lapsiin.
Toksistahan tuo on, kun ihmiset ovat niin riippuvaisia ulkoisen menestyksen merkeistä. Elävät lapsiensa kautta kun omaa persoonallisuutta ei ole.
Välit poikki vaan tuollaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosia tuollaisen ihmisen läheinen ystävä, ja kuten sanot, on hänessäkin paljon myös myönteisiä piirteitä ja vietimme hauskoja aikoja yhdessä. Mutta matkan varrella oli koko ajan kaikkea sellaista, minkä ohitin ja koetin katsoa sormien läpi, esimerkkinä nuoruuden ensirakkaus, josta tämä ihminen tuli jotenkin voitonriemuisena kertoilemaan, että hänellä oli miehen kanssa yhden yön suhde. Hän ei tiennyt, että olimme jo eronneet. Olen aivan varma, että hän oli mennyt iskemään tuota miestä ja ehkä mieskin halusi maksaa potut pottuina, koska olin hänet jättänyt.
Kaikenlaista kieroutta siis paljastui, hän oli kateellinen minulle ja kerran sen minulle kertoikin ihan itse. Hänen elämänsä oli aikamoista draamaa myös, aloin väsyä siihen, samoin kuin alkoholinkäyttöön. Näitä pikkujuttuja oli kertynyt jo iso määrä, samoin hänen valehtelunsa eri asioista sekä päteminen alkoi käydä yhä enemmän hermoilleni. Sain tarpeekseni ja väh
Melko lailla sama tarina täälläkin mutta 40v ja suhde jäätyi.
Vierailija kirjoitti:
Aina on näitä jotka kilpailee siitä kenellä on kauneimmat lapset, kenen lapsilla on parhaat vaatteet, koulut, harrastukset, arvosanat, työpaikat jne. Yhtä glooriaa vain kuinka fantastisia omat lapset ovat verrattuna muiden lapsiin.
Toksistahan tuo on, kun ihmiset ovat niin riippuvaisia ulkoisen menestyksen merkeistä. Elävät lapsiensa kautta kun omaa persoonallisuutta ei ole.
Välit poikki vaan tuollaisiin.
Ylipäätään ihmiset jotka haluaa tehdä ja tuoda näkyväksi asiat mitä itsellään on. Yleensä sitten on että ei muuta olekaan kuin ne ja niiden tavoittelu. Ei sisäistä rauhaa, ei hyvää oloa, ei mitään oikeaa annettavaa muille. Muista imetään omaan tyhjään itsetuntoon joka on kuin kaivo joka ei ikinä voi täyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä ihmisiä joiden elämä ei ikinä ala. Sitten se loppuukin ja käärinliinoissa on tukku tuohta mutta ei tyytyväisyyden tunnetta sydämessä ollut koskaan.
Tulikin Nelli Matulan biisin kertosäe mieleen:
"Juoskaa te, jotka juoksette
Saatte mitalit kaulaan
Mul ei oo enää kiire, eikä mua haittaa se
Jos mä pääsen hitaammin hautaan
Juoskaa te, jotka juoksette
Sitä parasta aikaa
Mä jäin seurailee pilvii, eikä mua haittaa se
Jos mä pääsen hitaammin hautaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat tuollaisia.
Ikinä heillä ei mene mikään huonosti, ja missä tahansa pikkujutussa ovat loistaneet ihan hämmästyttävästi. Hieman koomistakin. Omassa perheessäni ei ole tuollaisia ihmisiä, kavereissa ja tutuissa on muutama. Oma neuvoni, että älä liikaa mieti sen toisen sanomisia, kaikilla on oma elämänsä ja omat näkemyksensä.
Hankalin yhdistelmä omassa tuttavapiirissäni näyttää olevan kehuskelijaihminen ja alemmuudentuntoinen ihminen (joka päinvastaisesti vähättelee kaikkea itsessään ja jonka mielestä pohjimmiltaan muidenkin pitäisi). Välirikko on vääjämätön.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tuollaisia.
Ikinä heillä ei mene mikään huonosti, ja missä tahansa pikkujutussa ovat loistaneet ihan hämmästyttävästi. Hieman koomistakin. Omassa perheessäni ei ole tuollaisia ihmisiä, kavereissa ja tutuissa on muutama. Oma neuvoni, että älä liikaa mieti sen toisen sanomisia, kaikilla on oma elämänsä ja omat näkemyksensä.
Hankalin yhdistelmä omassa tuttavapiirissäni näyttää olevan kehuskelijaihminen ja alemmuudentuntoinen ihminen (joka päinvastaisesti vähättelee kaikkea itsessään ja jonka mielestä pohjimmiltaan muidenkin pitäisi). Välirikko on vääjämätön.
Menee itse asiassa huonosti heti jos se on ainoa tapa saada huomiota ja olla keskipisteenä. Aina ollaan joko voittajia tai uhreja, mikä nyt tilanteesta eniten antaa. Jos vaikka joku on ollut tai lähtemässä matkalle, niin siitä tulee paha olo kun ei ollakaan se keskipiste, ja sitten käydään läpi kun omassa matkustamattomuudessa on kyse huikaisevan vaikeasta sairaudesta, ennennäkemättömästä elämäntilanteesta ja epäoikeudenmukaisuudesta koko maailmalta. Ei niin että olisipa muuten itsekin kiva joskus, pitäkää hauskaa ja kertokaa miten meni. Vaan jauhetaan sitä omaa draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat tuollaisia.
Ikinä heillä ei mene mikään huonosti, ja missä tahansa pikkujutussa ovat loistaneet ihan hämmästyttävästi. Hieman koomistakin. Omassa perheessäni ei ole tuollaisia ihmisiä, kavereissa ja tutuissa on muutama. Oma neuvoni, että älä liikaa mieti sen toisen sanomisia, kaikilla on oma elämänsä ja omat näkemyksensä.
Hankalin yhdistelmä omassa tuttavapiirissäni näyttää olevan kehuskelijaihminen ja alemmuudentuntoinen ihminen (joka päinvastaisesti vähättelee kaikkea itsessään ja jonka mielestä pohjimmiltaan muidenkin pitäisi). Välirikko on vääjämätön.
Menee itse asiassa huonosti heti jos se on ainoa tapa saada huomiota ja olla keskipisteenä. Aina ollaan joko voittajia tai uhreja, mikä nyt tilanteesta eniten antaa. Jos vaikka joku on ollut tai lähtemässä matkalle, niin siitä tulee paha olo
nyt nostan tätä juttua.
Alue: Aihe vapaa
kauheinta on kateellinen myrkyllinen kumppani. Sellainen pakottaa puolisonsa aina vain pienemmäksi ja pienemmäksi kun mikään ei riitä. Aina voi näykkiä jostain. Tällaiselle ihmiselle on tärkeää aiheuttaa jatkuvaa mielipahaa puolisolle. Osa ei edes tajua ennen kuin tulee niin paha olla että on vaan repäistävä itsensä irti ja paettava.
"Kateus vie kalatkin vedestä, sanonta kuvaa puolestaan hyvin tuhoavaa kateutta. Sen kourissa kieriskelevä haluaa viedä toisen onnen ja tyytyväisyyden. Elämäänsä tyytymättömät ihmiset ovatkin tuhoavalle kateudelle alttiita. Samoin huonosta itsetunnosta kärsivät.
Jos on huono itsetunto, on herkempi vertaamaan itseään muihin. Toisen ihailtavat piirteet muistuttavat omista vajavaisuuksista. Sen vuoksi toisen ihailtavia ominaisuuksia aletaan usein vähätellä ja halveksia.
Tuhoavalla kateudella pyritään helpottamaan omaa tuskallista oloa, jota huonommuuden tai riittämättömyyden tunne tai vertailun aiheuttama häpeä tuottavat. Tällöin kateus on tuhovoimaa, joka myrkyttää parisuhdetta. Kateuden kohde alkaa herkästi piilotella onneaan tai saamiaan kehuja tai palkankorotuksia.
Kadehdittu ottaa yleensä etäisyyttä ja myös avoimuus katoaa parisuhteesta. Tuhoava kateus voi syövyttää parisuhdetta niin pahasti, että se johtaa eroon.
Pidemmän päälle kateellista ei tyydytä mikään. Hänen näkövinkkelistään toisella on aina jotain parempaa tai enemmän."