Aikuinen lapsi ja miesystävä-kriisi

Tyttäreni soitti vuosi sitten ja kysyi, että saisiko hän muuttaa takaisin kotiin. Oli tullut ero poikaystävästä ja oli valmistunut koulusta, ilman töitä. Sanoin, että saa tietenkin. Hän ei pysty maksamaan asumisesta, mutta yrittää osallistua kyllä ruokamenoihin. Hän tekee kotitöitä ja auttaa asioissa. Hän myös kuljettaa teini-ikäisiä sisaruksiaan harrastuksiin. Hän hakee koko ajan töitä ja välillä tekee työkeikkoja, kun niitä vaan saa. On yritteliäs, ei sellainen minun silmiini lusmuilija. 

Minulla on miesystävä, joka muutti luokseni samoihin aikoihin kun tyttäreni. He eivät tule toimeen. Miesystävä on sitä mieltä, että tyttäreni on täysi luuseri ja pitäisi jo liki 20v muuttaa pois. Teinejen kanssa hän tulee kyllä juttuun. Tilanne on kärjistynyt ja ei riitä, että sanon asioista ja yritän sovitella. Miesystävä on sitä mieltä, että tyttäreni on ihan kultalusikka lapsi. Lainaan tyttärelle bensarahaa, että hän pääsee mm töihin. Tyttärelläni on myös koira, joka syö minun koiran ruokaa ja siitä myös miesystävä näkee vaivaa. Heidän kommunikointi on hyvin vähäistä keskenään. Mies käskyttää tekemään asioita ja aukoo päätä tyttärelle asioista. Mitään tämä ei miehen mukaan tee oikein ja hyvin. Tytär tuntee vahvasti, että mies vihaa häntä. 

Minun mielestä se, että tulee täysi-ikäiskesi, ei poista huoltajan vastuuta. Tytär voisi muuttaa omaan asuntoon, saisi siihen tukia, mutta hänellä on täällä oma huone, joka ei ole keneltäkään pois, enkä näe tässä ongelmaa. Miesystävä on nyt itse ollut lomautettuna, eikä maksa vuokraa, että mielelstäni hänellä on aika sama tilanne tyttäreni kanssa ja aika turha russuttaa. Hänen lapsi käy meillä myös täällä ja siinäkin on omat ongelmat. 

Kyllä nyt taitaa mennä tämä homma niin, että miesystävän on ennemminkin lähdettävä kun tyttären, jos eivät tule toimeen.. Vai molempien?