Lue keskustelun säännöt.
Miesten yksinäisyyden syy on naisten aliarvostaminen
31.10.2025 |
Etenkin duunarimiesten ongelmaa hyvin pitkälle. Naisille miehen tavoiteltavuus ei ole pelkkä ulkonäkökysymys. Itse asiassa kauniita kasvoja tärkeämpää on miehen muu kokonaisuus. Mitä mies tekee työkseen, miten koulutettu mies on, millaisia urahaaveita miehellä on, millaisia arvoja miehellä on esim. perheen suhteen, poliittisesti, mitä mies arvostaa, arvostaako mies naisia jne. Duunarimiehet olettavat yleensä aina, että ulkonäkö riittää. Ei se riitä. Toinen duunarimiesten väärä kuvitelma on, että kaikki miehet ovat samanlaisia kuin he. Eivät ne ole. Akateemisella miehellä on eri kriteerit kuin duunarimiehellä. Siksi duunarin mielestä kehno nainen saa helpostikin toivomansa akateemisen, varakkaan miehen. Se duunarin halveksima pullukka voi hyvin olla akateeminen ja samalla tasolla kuin se akateeminen mieskin. Siksi ne naiset eivät kiinnostu duunareista.
Kommentit (6)
Aamulla, kun aurinko paistaa suurista ikkunoista ja talo tuntuu vielä hiljaiselta, maailma pysähtyy hetkeksi. DI-mies venyttelee kädet ylös ja minä juoksen kevyesti käytävien poikki, ehkä vähän leikisti yrittäen päästä ensimmäisenä sänkyyn takaisin yhteissuihkusta. Pieni kosketus, hiljainen nauru ja tunne, että talo on hetken vain meidän, ennen lapsia 💕 siinä hetkessä arki, seikkailu ja läheisyys kietoutuvat yhteen, ja isot neliöt muuttuvatkin ihanaksi leikkinäyttämöksi hedelmöitykselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko täällä muita, jotka elää vähän perinteisempään malliin, mutta pakko sanoa että mä viihdyn siinä ihan älyttömän hyvin. Oon kotona, hoidan perhettä ja kodin asioita, ja musta se tuntuu oikeasti merkitykselliseltä. DI-mies hoitaa laskut. Monet ihmettelee, miksen halua "tehdä uraa", mut en mä kaipaa sitä. Mulle tää on vapautta, saan elää omien arvojen mukaan, ilman jatkuvaa kiirettä ja stressiä. Koti on rauhallinen, perhe onnellinen ja mä itse tasapainossa. Onko muilla samoja kokemuksia? Musta tuntuu, että tästä puhutaan liian usein negatiiviseen sävyyn, vaikka monelle tää voi olla ihan paras tapa elää.
Ja höpö höpö, lopeta tuo DI länkytys
Kyllä se miesten yksinäisyys monasti taitaa juontaa juurensa lapsuusaikoihin jolloin syystä tai toisesta pojalle kehittyi huono itsetunto. Syy voi olla perhe-elämässä, asuinympäristössä, perheen taloudellisessa asemassa, kaveriporukassa tai vaikka epäonnistumisissa harrastetoiminnoissa ja jne. Pojilta vaaditaan paljon, poikien keskuudessa kilpailu on kovaa eikä heikkouksia ja epäonnistumisia tai edes keskinkertaisuutta aina hyväksytä. Sitten, kun ei tunne kuuluvansa joukkoon alkaa usein tapahtua eristäymistä mikä voi johtaa yksinäisyyteen ja jopa jonkin asteiseen erakoitumiseen.
En tiedä onko täällä muita, jotka elää vähän perinteisempään malliin, mutta pakko sanoa että mä viihdyn siinä ihan älyttömän hyvin. Oon kotona, hoidan perhettä ja kodin asioita, ja musta se tuntuu oikeasti merkitykselliseltä. DI-mies hoitaa laskut. Monet ihmettelee, miksen halua "tehdä uraa", mut en mä kaipaa sitä. Mulle tää on vapautta, saan elää omien arvojen mukaan, ilman jatkuvaa kiirettä ja stressiä. Koti on rauhallinen, perhe onnellinen ja mä itse tasapainossa. Onko muilla samoja kokemuksia? Musta tuntuu, että tästä puhutaan liian usein negatiiviseen sävyyn, vaikka monelle tää voi olla ihan paras tapa elää.