Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut omakotitalon ostoa?
24.09.2008 |
Onko muita joita joskus kaduttaa ku tuli ostettua omakotitalo?
Me ollaan asuttu nyt kaks ja puol vuotta omassa talossa ja nyt on alkanu ihan oikeesti tuntumaan siltä että haluais asua enemmin rivitalo- tai vaikka luhtitalo-osakkeessa. Ei millään jaksais sitä työtä mitä esim. pihan hoito vaatii (tonttiki ku on yli 1600 neliötä), samoten kaikki muut pienet ja isommat talon omistajan hommat. Taloki on jo vähän iäkäs niin niitä hommia riittää vaikka koko ajan tehtäväks.
Saattaa toki johtua tää tympeily myös siitä, että meille synty keväällä kolmas lapsi niin ei muka sitä aikaa oo sitten pihan ja kodin hoitoon niin paljoa. Vaikka en mä nyt viimekään kesänä niin hirveesti touhunnu tuolla ulkona, pakolliset lähinnä ja nyt neki on jääny.
Oonko ainoo (pöljä) joilla on tämmösiä fiiliksiä?? ;) Totta kai omakotitalo asumisessa on monia monia hyviä puolia, mutta nyt tuntuu ne huonot vievän voiton ja voimat... Pah.
Kommentit (46)
kerrostalossa. Ei ison perheen pakko ole asua omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meistä lähtee paljon meteliä ja tykätään että on edes joillain lapsilla oma huone. Toivoisin ettei niillä ainakaan oman tilan puutteen vuoksi olisi kiire muuttaa nuorena kotoa.
Sitä vaan tässä kyselen että, miten paljon te remontoitte? Me tehtiin iso remotti 2 vuotta sitten ja nyt ei ole ollut mitään mitä laittaa. Ei paikat repsota eikä ole rikki menneet, meillä ei ole mitään remontoitavaa.
Tuntuu vaan että kaikki muut tekee sitä jatkuvasti.
Iso talo, jossa meni uusiksi kaikki pinnat, vedet, sähköt jne. Huonejärjestyskin muuttuu yläkerrassa täysin... työn ohessa tehdään (mies tekee, lapset kaksi alle 5 v...) ja homa venyy moneksi vuodeksi. Kulma kerrallaan, kun samalla asutaan.
En kyllä kadu, sitten ehkä, jos mies kuolee tai vammautuu, koska itse en tälle mitään voi eikä tällaista saa myytyä.
Me ollaan rempattu itse (lähinnä mies töitten ohessa) nyt noin kaksi vuotta ja enää pari huonetta jäljellä. On vaihdettu huonejakoa ja lisätty eristyksiä. Meillä kaksi alle 3 vuotiasta joten onhan tämä aika yksinhuoltajan elämää mutta osataan me pitää vapaa päiviäkin. Itse nautin suunnattomasti kun pääsen kolaamaan lumia taikka tonkimaan kukkapenkkejä. Koko viime kesän ajoin n1000m2 nurmikonkin lapsi rintarepussa itsekseni kerran viikossa kun mies teki remppaa. Yritän ajatella että se on todella hyvä hikijumppa ja eipähän tartte lähteä mihinkään ohjattuun jumppaan :) En enää ikinä halua mihinkään lähiöön missä koko ajan kauhea meteli ja melske. Nautin tästä rauhasta...varsinkin silloin kun lapset nukkuu ja saan touhuta omiani tuolla pihalla.
tuli harkittua pitkään ja lähiöstä omk 600 neliön pihalla metsän reunasta ja puistot, koulut, palvelut lähellä ja pihakaan ei ole liian iso hoidettavaksi. :)
ja talo niin uusi ettei ole remonttia paitsi tapetointia/maalia aina välillä sisustuksen muuttuessa
Mäkään en oo ennen asunu omakotitalossa ku nyt vasta. Ikäni asunu joko kerros- tai rivitalossa niin liekö vähän siinäki vikaa, että ärsyttää nää hommat sun muut väliin.
Onhan tää oma rauha aivan mahtava yms. ja meilläki on kauppaan ja kouluun vaan kivenheittämä. Iso tontti eikä naapurit heti seinässä kiinni.
Mutta kyllä mulle riittäis rivarin piha ihan vallan mainiosti. Ois oma tila ja vähän pihaa sekä lapsille leikkipiha (yks suuri ehto jos rivarista asunnon ostais).
No, tää on tätä tää elämä. =) Onpahan nyt ainaki koettu okt-asuminen. ;)
ap