Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut omakotitalon ostoa?
24.09.2008 |
Onko muita joita joskus kaduttaa ku tuli ostettua omakotitalo?
Me ollaan asuttu nyt kaks ja puol vuotta omassa talossa ja nyt on alkanu ihan oikeesti tuntumaan siltä että haluais asua enemmin rivitalo- tai vaikka luhtitalo-osakkeessa. Ei millään jaksais sitä työtä mitä esim. pihan hoito vaatii (tonttiki ku on yli 1600 neliötä), samoten kaikki muut pienet ja isommat talon omistajan hommat. Taloki on jo vähän iäkäs niin niitä hommia riittää vaikka koko ajan tehtäväks.
Saattaa toki johtua tää tympeily myös siitä, että meille synty keväällä kolmas lapsi niin ei muka sitä aikaa oo sitten pihan ja kodin hoitoon niin paljoa. Vaikka en mä nyt viimekään kesänä niin hirveesti touhunnu tuolla ulkona, pakolliset lähinnä ja nyt neki on jääny.
Oonko ainoo (pöljä) joilla on tämmösiä fiiliksiä?? ;) Totta kai omakotitalo asumisessa on monia monia hyviä puolia, mutta nyt tuntuu ne huonot vievän voiton ja voimat... Pah.
Kommentit (46)
Liian pitkä matka kavereille, harrastuksiin ja töihin. En oikein sopeudu asumaan kaukana lapsuuden- ja nuoruudenmaisemista. En myöskään jaksa pihatöitä niin paljon kuin haluaisin ja saan kaamean stressin huonosti hoidetusta alueesta. Meillä siis 2000m2 hoidettua aluetta. Rivari pienemmällä pihalla ja enemmällä seuralla olis parempi. Harmi, ettei helposti löydä kovinkaan isoja rivariasuntoja isomman perheen tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostettiin 6 vuotta sitten tämä 60-luvun ok-talo, alkuperäisessä kunnossaan. Pikkuhiljaa ollaan rempattu kun ei ole mitään "isoja" vikoja ts. tekniikka kunnossa eikä kosteutta tms. Piha on 1000 neliöö, sopivasti että on tilaa temmeltää ja silti jaksaa laittaa istutuksia ja pitää kunnossa. Naapureista löytyy lapsille kavereita, alue on rauhallista, kouluun ja kauppaan on kylläkin 2 km joten siitä pieni miinus. Kokonaisuudessaan plussalle jää, ei enää ikinä kerrostaloon.
Meillä mies ja lapset tykkää tästä asumismuodosta. Ja kieltämättä on tässä hyviä puolia, mutta jos mä saisin valita, niin sitten se olis se kerrostaloasunto isolla terassilla ja näkymä tietty merelle :)
Meilläkin iso tontti, puoli hehtaaria, mutta pääosin luonnontilassa: metsää ja kalliota. Samankokoista puutarhatonttia en kyllä jaksaisikaan. Pihatöitä teemme varsin harvoin, 1-2 kertaa kuussa.
Remontit teetämme ulkopuolisilla, luotamme tässä ammattilaisiin enemmän kuin omiin näperryksiin. Ei myöskään mene vapaa-aikaa hukkaan sellaisessa. Eri juttu tietty toki, jos itse sattuisi tykkäämään remonttitöiden tekemisestä,
Niin katumista kuin ei-katumista. =)
Meillä on pihassa hilittömän isoja puita ja paljon + tietty piiiiitkä pensasaita. Arvatkaa vaan miltä meidän piha näyttää tällä hetkelle!! :/ Eikä yhtään kiinnostais haravoida vaikka nytkään ei näy nurtsia ku paikka paikoin ja yli puolet lehdistä vielä puissa... Hoh-hoijaa!!
Sitten ärsyttää ku näyttää että kaikki ois rempallaan (siis ei oo, mutta itestä vaan tuntuu siltä) ku ei mitään viitti tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulle ole tullut mieleenkään katua tätä ostosta. Mies on kyllä hyvä käsistään ja tykkää remontista, enkä tietysti ilman miestäni voisi edes asua tässä, mutta meille koko perhe nauttii tästä OMASTA kodista. Ei tarvitse välittää metelistä ja kesällä ovi on auki kaikki päivät, kun pihalla on kiva touhuta. Vanhempi poika rakastaa erityisesti omaa pihaa ja kaikki koulukaverit asuu joko omakotitalossa tai rivareissa kävelymatkan päässä. Ihana alue on tietysti iso osa meidän viihtymistä, vaikka remppaa on tehty koko ajan yli 10 vuotta.
ajattelen tätä asumismuotoa myös elämäntapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vaan tässä kyselen että, miten paljon te remontoitte? Me tehtiin iso remotti 2 vuotta sitten ja nyt ei ole ollut mitään mitä laittaa. Ei paikat repsota eikä ole rikki menneet, meillä ei ole mitään remontoitavaa.
Tuntuu vaan että kaikki muut tekee sitä jatkuvasti.
Kun kaiken joutuu tekemään moneen kertaan ennen kuin onnistuu, esim nurmikon perustaminen. Ja pensaat ja kukkasetkin on vielä laittamatta, kun en mikään viherpeukalo ole.
Ja sisustuskin meni pieleen, alussa olin tyytyväinen, mutta nyt on tapetit alkaneet ahdistaa. Koko ajan saa olla jynssäämässä tai lämmittämässä taloa, nurmikon leikkuu, kolaaminen..
Tässä kuitenkin asutaan, kolmatta vuotta ja saapahan olla rauhassa, kun ei seinän takana kukaan möykkää, paitsi oma mies, joka huuattaa telkkaria :)
Saipahan purkaantua, olen kuitenkin muuten ihan tyytyväinen elämään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt asutaan onnellisesti kerrostalossa, jonka pihat on täynnä ipanoita, seuraa ja kavereita. Myytiin toinen auto ja palvelut on 400 metrin päässä.
Ihanaa!
Me muutettiin rivarista kerrostaloon paikkakunnan vaihdon yhteydessä. Yhdellä autolla pärjää, palvelut on vieressä ja asunto ihana, mutta ipanat puuttuu :-( Asumme pikkukaupungissa, missä kaikki lapsiperheet asuu okt-alueilla. Lapsilla ei ole kavereita naapurissa.
Syitä:
- sijainti liian syrjässä
- asumiskulut liian isot
- lainaa joutui ottamaan liian paljon
- liian iso talo ja tontti, liikaa siivoamista ja pihatöitä
Muutimme rivitaloon ja ollaan tyytyväisiä! Sitä tosin eivät monet ymmärrä vaan jaksavat ihmetellä miten vaihdoimme "unelmatalon" lähiörivariin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä:
- sijainti liian syrjässä
- asumiskulut liian isot
- lainaa joutui ottamaan liian paljon
- liian iso talo ja tontti, liikaa siivoamista ja pihatöitäMuutimme rivitaloon ja ollaan tyytyväisiä! Sitä tosin eivät monet ymmärrä vaan jaksavat ihmetellä miten vaihdoimme "unelmatalon" lähiörivariin!
tai sitä harkitessaan.
Mä itse kadun vain silloin kun joudun lunta kolaamaan monena peräkkäisenä päivänä. Harvoin niin tapahtuu, mutta joskus kuitenkin. Joskus se kolaaminen taas on ihan terapeuttista.
Ihmettelen kun nykyään pitää olla niin hienoja kaikkien uusien talojenkin kuituvaloineen, hälytysjärjestelmineen ja merbaulattioineen. PIhakin pitää olla vimpan päälle puutarha-arkkitehdin suunnittelema, että kehtaa pihaksi kutsua.
On käyty kattelemassa omakotitaloja ja joka toista myydään avioeron vuoksi. Onko se sitten se unelman hinta, perhe äärimmäisen lujilla ensin rakennusvaiheessa ja sitten hirvittävää lainaa maksellessa, täälläkin joku itki 350 000 asuntolainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että moni varmaan pitäis pöljänä jos tästä rivariin muutettais.
Paljon ehkä tekee tästä okt-asumisesta tympeää, että ukko tekee oma-aloitteisesti aika vähän koti- ja pihahommia. Sitä ne ei vaivaa jos nyt ei ihan joku paikka oo hajalla ja sit tuntuu että mä nalkutan ku huomaan ne kaikki pienimmätki viat ja puutteet ja tekemiset.
Tämmöstä se on kyllä ollu aina, tää reilu kymmenen vuotta mitä ollaan yhdessä oltu, mutta nyt ku sitä tekemistä ON enemmän niin nalkutuksen määrä vaan kasvaa ;)
Kyllä mua helpottais muuttaa pois. Paikkakunnan vaihdosta tässä mietitään ja tasan tarkkaan en seuraavaan viiteen vuoteen ainakaan harkitse okt:on muuttamista.
Mutta aivan mahtava kuulla, että en tosiaan oo ainoo näiden ajatusten kanssa. Oon aina kuvitellu olevani omituinen kun en nautikaan niin paljoo tästä suomalaisten unelmasta - ja omastaki sillon joskus. Toki, onhan tää myös unelmaa, mutta työtaakkaa tuntuu välillä liian uuvuttavalta.
Meillä on pihassa hilittömän isoja puita ja paljon + tietty piiiiitkä pensasaita. Arvatkaa vaan miltä meidän piha näyttää tällä hetkelle!! :/ Eikä yhtään kiinnostais haravoida vaikka nytkään ei näy nurtsia ku paikka paikoin ja yli puolet lehdistä vielä puissa... Hoh-hoijaa!!
Sitten ärsyttää ku näyttää että kaikki ois rempallaan (siis ei oo, mutta itestä vaan tuntuu siltä) ku ei mitään viitti tehdä.
Yrität liian vaikeasti. haravoinnin sijasta PAREMPI vaihtoehto on, että ajat niiden lehtien yli ruohonleikkurilla. Leikkuri silppuaa lehdet ja ne painunvat ruohon juureen. siitä madot vievät ne maan sisään ja ne palautuvat sinne lannoitusaineeksi. Ei tarvi niin paljon keinolannoitetta ensi keväänä. Lisäksi ne madot samalla ilmastoivat maapohjaa, niin ettei se painu kovaksi jankoksi joka ei enää kasva kuin sammalta, vaan pysyy viljavana ja kuohkeana. Ja näkykin on ihan siisti. Näin et siis jätä asioita "rempalleen" vaan hoidat pihaa uudenaikaisemman käytännön mukaan ja pääset paljon helpommalla parempaan lopputulokseen!
Kerro vähän, mikä sua stressaa, jospa niissä muissakin jutuissa on turhaa tarpeettoman vaikeasti tekemistä!
Pihatöitä teen silloin jos jaksaa huvittaa. Mies kolaa ja ajaa nurmikon, mä joskus huvikseni autan haravoimisessa. Paikat ei ole rempallaan kun mies korjaa heti jos joku on, sekun niin pitää siitä.
Lapset tykkää kun saa omalla pihalla touhuta. On tramppaa ja leikkimökkiä yms.
Koti on kaunis ja ihana. Ei asuta syrjässä ja viereisissä taloissa on lapsille kavereita. Kouluun ei ole pitkä matka ja kauppa on lähellä.
Mä en vaan siltikäään ole oikein omakotitalo-ihmisiä. Mieluiten asuisin kerrostalossa. En tiedä miksi?
Oisko sen takia kun olen lapsuuteni viettänyt kerrostalossa?
kun on niin iso perhe. Löytyispä kivoja rivareita, joissa on 5 makkaria.
kaikista mahdollisista virheistä ja vioista joita talossa saattaa olla. Kun emme ole sitä itse rakentaneet.
Omakotitalossa silti asun.
Ja en menis omia rahojani taloon laittamaan.
Paljon on hyviä puolia, mutta sitten on niitä huonoja myös.
remontti oli hauskaa. Ei stressattu vaan tehtiin vauhdilla, ja 9kk myöhemmin oli viimeinen uusittu lista seinässä. Käytiin siis kaikki pinnat läpi (myös kylpyhune ja keittiö), mutta perusrakenteisiin ei koskettu, kun talo on vasta vajaa 30 vuotta vanha. Lisäksi myörittiin pihan modernimmaksi ja laitettiin uudet laitoitukset yms. Siinä mielessä päästiin helpolla, kun ei sentään ihan kaikkea jouduttu purkamaan alkutekijöihin. Talossa asuminenkin on kivaa, mutta kadutaan tämän talon ostamista silti. Omakotitaloista on kummallakin kokemusta koko lapsuus- ja nuoruusajalta eli suunnilleen tiedettiin, mihin ryhdyttiin.
Katumus tulee siitä, että typeryyksissä unohdettiin asuntokaupan tärkein kriteeri: sijainti. Asutaan väärällä puolen kaupunkia, naapurustossa ei ole yhtään lasta, alue on ankeaa jne. Siksi kadumme tämän talon ostamista. Ja hirvittää laittaa myyntiinkin tässä markkinatilanteessa.