Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni ajattelee, ja hänelle tapahtuu kaikki mitä minullekin
29.10.2025 |
Olen ollut hyvin kärsivällinen asiassa. Olen ajatellut, että se on vain vaihe joka menee ohi. Ei se mene.
Esimerkkejä on siis, että kun puhumme vaikka puhelimessa ja sanon esimerkiksi "Minulla on ollut hirveän kiireinen päivä ja nokkakin rupesi vuotamaan niin että valui pitkin naamaa kun poljin pyörällä kotiin, niin tämä ystäväni toistaa täysin saman. tyyliin; "Oho ompas hassua itselläkin niin kiire ja pyöräilin myös. Selvästi joku flunssa tulossa kun nenäni vuosi ihan niinkuin sinullakin pitkin naamaa!"
Tämä nyt siis vähän huono esimerkki, mutta asiat ovat siis sellaisia, ettei hänella nyt mitenkään VOI OLLA AINA SAMANLAINEN PÄIVÄ KUIN MINULLA. Jos sanon että olen nukkunut huonosti niin hänkin on. Jos sanon, että minua kehuttiin töissä niin tottakai häntäkin on ihan samana päivänä kehuttu kovin. Tiedän että tästä on vaikea saada kiinni mutta ne asiat ovat monesti olleet myös niin, että hän on itse möläyttänyt jo millainen esim aamu/päivä/ilta hänellä on ollut ja sitten se vaihtuukin täysin kun kerron omastani.
Olen myös sanonut hänelle joskus "mutta eikös sinulla ollut tänään pirteä aamu" Tai "mutta etkös sinä juuri sanonut ettet pidä siitä tai tuosta" Kun hän on puhunut ristiin. Hän alkaa änkyttää mutta selittää asiaa niin juurtajaksaen etten edes kehtaa sanoa että eihän nuo puheesi mene mitenkään yks yhteen. Jotenkin säälin häntä siis välillä, vaikka tiedän ettei sekään ole oikein ja esitän sitten, että nielen kaiken kertomansa.
On myös monesti jäänyt kiinni ihan valheesta että selittää tuttavistaan jotain ja sitten seuraavalla kerralla sekin tarina on mennyt ihan toisin kun kysyn "että eiköhän tehnyt sinulle näin ja noin ja viimeksi sanoit että...."
Mikä voisi olla syy tällaiseen käytöksee? Jotenkin olen ihan loppu tähän ja minua raivostuttaa myös nykyään koko asia. Olisi kiva jakaa jonkun kanssa asioita eikä kuulla että kaikki on vain peiliä omasta elämästäni, jopa sen hetkisestä tunnetiloistani.
Kommentit (3)
Minullakin on aikoinaan ollut samankaltainen ystävä. Se oli aluksi ihana tunne ja tuntui juurikin joltain "sielujen" kohtaamiselta, kun olimme kokeneet niin paljon samaa ja sattui aina samoja juttuja. Myöhemmin huomasin samoin, kuin sinä, että ne tarinat muuttuivat kun unohti mitä oli valehdellut joskus ja se alkoi ärsyttää hyvin paljon kun hän vain toisti kaikkea samaa mitä itselleni tapahtui. En kauaa jaksanut sitten ja vähensin lopulta yhteyden pitoa, tai jos vastasin joskus en kertonut kuin tyyliin mitä olin syönyt tai "ei minulle ihmeitä, perus arkea vain" . Hänellä loppui kiinnostus kun en antanut "enää elämääni" millaista voisi kertoa elävänsä.
Raskaita ystäviä, ja tiedän että se tuntuu katkeralle ja pahalta kun asian tajuaa millainen tämä "sielunystävä" olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on aikoinaan ollut samankaltainen ystävä. Se oli aluksi ihana tunne ja tuntui juurikin joltain "sielujen" kohtaamiselta, kun olimme kokeneet niin paljon samaa ja sattui aina samoja juttuja. Myöhemmin huomasin samoin, kuin sinä, että ne tarinat muuttuivat kun unohti mitä oli valehdellut joskus ja se alkoi ärsyttää hyvin paljon kun hän vain toisti kaikkea samaa mitä itselleni tapahtui. En kauaa jaksanut sitten ja vähensin lopulta yhteyden pitoa, tai jos vastasin joskus en kertonut kuin tyyliin mitä olin syönyt tai "ei minulle ihmeitä, perus arkea vain" . Hänellä loppui kiinnostus kun en antanut "enää elämääni" millaista voisi kertoa elävänsä.
Raskaita ystäviä, ja tiedän että se tuntuu katkeralle ja pahalta kun asian tajuaa millainen tämä "sielunystävä" olikaan.
No tältä se juuri aika paljolti tuntuu! En vain saa käsitystä miksi joku haluaisi elää noin? Mikä ajaa siihen? Vaikka olen turhautunut koko asiaan haluaisin myös ymmärtää sitä jotenkin. Asia hämmentää todella.
Ei kai tässä tosiaan muu auta kuin pistää välit poikki hiljalleen. Koitankin tuota sinun kikkaasi ja en kerro hänelle elämästäni enää mitään. Jospa hänkin pikkuhiljaa lipuisi pois ja ehkä löytäisi jonkun uuden ystävän jonka elämän kopioi. Mutta surullista tuo on kertakaikkiaan. Minusta tuntuisi tyhjältä elää tuollaista elämää.
Olen oikeastaan päättänyt katkaista tämän ystävyyssuhteen. En vain koe että se antaa mitään, tai olisi millään tavalla "vastavuorotteinen". Minähön vain olen kertomassa oman elämäni kautta mitä hänen elämässään tapahtuu. Mistään en edes tykkää enää kertoa, koska luurin toisesta päästä tulee vain saman toistoa mitä itse elämästäni kerroin.
Tiedän kuitenkin, että häneen on ennenkin välit katkaistu, ja puhuu hyvin rumasti näistä ihmisistä minulle. Enkä usko että suoraansanominen muuttaisi tai auttaisi häntä elämässään mitenkään. Saisin vain paskan ihmisen leiman ainakin niiltä jotka vielä uskovat tähän hänen "naamariinsa". Minäkin ensin luulin että meillä on joku ihmeellinen yhteys, kunnes tajusin että hän vain matkii asiassa kuin asiassa.
Miten pääsen hänestä eroon niin että aiheutan mahdollisimman vähän hallaa hänelle ja itselleni? Lakkaanko vain vastaamasta? Näin tiedän monen muunkin hänelle tehneen, enkä tavallaan haluaisi niin tehdä.