Hyvähän Kalle Päätalon oli omaan elämäänsä perustuvia romaaneja rustata, kun miehelle tapahtui vaikka mitä...

Vierailija kirjoitti:

Totta aloittajan alotukseseassa on se, että tuskin nykyaikana olisi suhteutettuna vastaavaan taustaan nousta suosikkikirjailijaksi.

Päätalon suosiolle oli 2 mahdollistavaa tekijää:

Suomalaiset lukivat paljon, monet ihan työläiset ja maajussit lukivat ainakin yhden romaanin vuodessa, usein se oli juurikin uusin Päätalo. Nykyään vastaavan taustan omaavat ihmiset eivät jaksa lukea edes yli kolmen lauseen AV-postausta.

Päätalo kirjoitti elämästä, joka oli monelle tuttua tai sinakin samaistuttavaa. Suomi oli täynnä maaltamuuttajia, lähtökohdiltaan köyhistä oloista. Päätalon tausta ei ollut poikkeava, vaan hyvin yleinen.  Tämä takasi suursuosion.

 

t: Assburger

Juri näin. Tuon ajan työläisissä ja maajusseista oli paljon fiksua väkeä, joilla ei ollut mahdollisuutta kouluttautua. Nykyoloissa monista olisi tullut akateemisia ihmisiä. Nykyisissä duunareissa ei heitä ole. Lisäksi lukeminen oli yleistä ajanvietettä aikana ennen nettiä, videopelejä ja älypuhelimia. Nyt on tullut paljon muitakin vaihtoehtoja, eikä suinkaan parempia. 

 

Päätalo kirjoitti todellakin elämästä, jollainen oli satojen tuhansien ihmisten lähtökohtana. Moni oli kiinnostunut, millaista tietä Kalle nousi menestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Meille kaikille tapahtuu yhtä sun toista. Kalle vain osasi KUVATA melko tylsääkin arkea kiinnostavasti.

Kiinnostavastiko sanot? Ovelta kaivolle 12 sivua pelkkää sontaa! En saanut kirjaa sen pitemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kaikille tapahtuu yhtä sun toista. Kalle vain osasi KUVATA melko tylsääkin arkea kiinnostavasti.

Kiinnostavastiko sanot? Ovelta kaivolle 12 sivua pelkkää sontaa! En saanut kirjaa sen pitemmälle.

Kerropa vielä, missä kirjassa? Volter Kilpi kertoo kävelystä pirtin lattian poikki ja piipun valinnasta yli 70 sivua.

Iijoki -sarja jäi aikoinaan luettuna pariin ensimmäiseen kirjaan mutta on nyt äänikirjoina julkaistuna imaissut mukaansa ihan eri tavalla. Päätalon teksti toimii mainiosti ääneen kerrottuna tarinana. Edes runsaat yksityiskohtaukset kuvaukset asioista eivät tunnu pitkäveteisiltä.

Väittäisin että monelle Stadin jonnelle tapahtuu nykyisin vuodessa se mitä Päätalo vatkasi 20v.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin että monelle Stadin jonnelle tapahtuu nykyisin vuodessa se mitä Päätalo vatkasi 20v.

ja hyvänee aika, puhutaan kirjailijasta. Ajatteleeko juku viestijä todellakin että Päätalon kirja on joku päiväkirja? Kirjailijat kirjoittaa romaaneja, novelleja jne mielikuvituksestaan. Ei siis mitään "omaelämänkertoja" ellei, ellei, sitten ole tarkoituksella elämänkerta.

Eh, eihän niissä paljoakaan tapahdu. Yhteen kirjaan, noin 600 sivua, on tungettu yksi vuosi elämää joka saattaa sisältää lähinnä töissä käymistä.  Luen siitä huolimatta. 

Kyllä minullekin on tapahtunut vaikka ja mitä. Moni, jolle kerron ei usko tarinoitani tosiksi. En pysty silti kirjoittamaan niistä, koska traumareaktiot aiheuttaa käsien lamaantumisen ja aivosumun, kun yritän.

Mielestäni Iijoki-sarjan parhaita osia ovat ensimmäiset, jotka kertovat Päätalon lapsuudesta ja nuoruudesta, kun hän asui vielä Taivalkoskella: Huonemiehen poika, Tammettu virta, Kunnan jauhot, Täysi tuntiraha, Nuoruuden savotat ja Loimujen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus nuorempana Päätalon Iijokisarjan ja en ole kyllä pahempaa itsensä toistajaa ja pitkästyttävää jaarittelijaa tavannut kirjallisuudessa.

Legenda kertoo, että Päätalo lykkäsi kustantajalle nipun muistiinpanoja ja joku sihteerikkö ne muokkasi luettavaan kuntoon.

Tiedä sitten oliko totta mutta ei tuollaista jahkailijaa luettaisi samoja määriä missään muualla kuin omassa maassamme.

Jerry Cottoneista ja Aku Ankoista kun aloittaa lukuharrastuksen ja lopettaa Päätaloon, ei tiedä sivistyneessä maailmassa käyneensäkään :-)

Päinvastoin. Osittain tietenkin kalle vähän toistelee liikaa joitain juttuja kirjoissaan (kuten pitkissä sarjoissa on tapana, ja joka tuntuu turhalta jos lukee kirjat suoraan peräjälkeen, mutta on ymmärrettävää, koska aikoinaan ne ovat ilmestyneet jollain välillä ja jutut tuppaa unohtumaan, jos sarjaa lukee vaikkapa 10 vuoden tai pidempänäkin aikana), mutta jostain historiaan painuneista työmenetelmistä ja arkipäivän askareista olisi voinut olla vieläkin yksityiskohtaisemmat kuvaukset.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin että monelle Stadin jonnelle tapahtuu nykyisin vuodessa se mitä Päätalo vatkasi 20v.

Mitä ihmeellisen erikoista Stadin jonnelle tapahtuu? Oma kokemus on maalaisena se, että työhommissa olen ollut paljon pk-seudun porukan kanssa tekemisissä ja näillä on usein suu auki, kun kerron seikkailuistani pitkin maaseutua ja maakuntia.

Elementtiläävälässä nyt harvoin taphtuu mitään erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Meille kaikille tapahtuu yhtä sun toista. Kalle vain osasi KUVATA melko tylsääkin arkea kiinnostavasti.

Kuten häntäheikkinä olemista?

Olen kolme kirjaa lukenut Iijoki-sarjasta Kallen paluusta rakennusmestariksi Taivalkoskelle ja sitä ennen sota-ajasta. Ottakaa huomioon: kyse on sittenkin romaaneista, EI dokumenteista! Jälkikäteen on todettu, miten epäoikeudenmukaisesti tiettyjä henkilöitä kuvataan. Olisi kiinnostsva tietää, miten paljon ja keneltä Kalle sai palautetta kirjoistaan kuvauksien kohteilta? Uskalsivatko antaa edes palautetta suoraan? Itselle seutu pohjoisessa on tuttua. Elämä oli kaikilla kovaa, ei vain Päätalon taloudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Päätalo ei tehnyt yhtään elokuvaa.

Hänelle ei myöskään tapahtunut mitään sen kummempaa kuin sullekaan. 

Kunhan vain teki niistä numeron, jota harva jaksaa lukea. Maailmanhistorian pahin jaarittelija, jonka tuotannon alkupäässä mies turinoi lähinnä panemisista ja ryypiskelystä, omista ja muiden.

Moniko kirjailija on tehnyt elokuvia? Kirjoista on kyllä tehty elokuvia. Aika moni on kyllä jaksanut Päätalot lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Meille kaikille tapahtuu yhtä sun toista. Kalle vain osasi KUVATA melko tylsääkin arkea kiinnostavasti.

Ei, vaan Kalle osasi kuvata kiinnostavaa arkea järkyttävän tylsästi ja pitkäveteisesti, suurin piirtein paskalla käymiseen tarvittiin kymmenien sivujen kuvaus.

Päätalo olisi voinut elämänsä tiivistää vaikka pariin kirjaan.

Päätalon ensimmäinen vaimo (kirjoissa Laina) on kertonut, että hän ei ole lukenut juuri mitään miehen kirjoista, vaikka Iijoki-sarjassa hän on yksi tärkeimmistä henkilöistä sodan jälkeen. Vaimo on kuitenkin kertonut, että hän ei ollut se, joka haisteli miehensä hengitystä saadakseen tietää, oliko mies juonut, vaan se oli joku heidän tuttavansa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka pitkälle muu kuvaus hänen ensimmäisestä vaimostaan vastaa todellisuutta. Ainakin vaimo meni eron jälkeen naimisiin sen miehen kanssa, jota Päätalo oli epäillyt vaimon rakastajaksi.

Ei ne kaikki tapahtumat olleet Kallen omasta elämästä, siis IRL.

Hän lainasi kuulemiaan tarinoita romaanissaan kiitos hyvän muistin.  Lisäksi koillismaalainen kieli on värikästä, ja niin olivat myös tarinatkin värittyneitä.

Koillismaalainen luonne on ihan omansa.  Toinen vanhemmistani on Kuusamosta.  Isoäitini (s. 1800-luvun lopulla) muistutti kovasti Kallen äitiä Riitua piippua ja huivia myöten varsinkin Elämäni vonkamiehet -elokuvassa.  Elokuvan miehet oli juuri sellaisia kuin ne parhaimillaan periksiantamattomia, isänmaallisia, nöyriä ja työteliäitä sekä pahimmillaan viikonloppujuoppoja ja kovia kiroilemaan vielä 1960-luvun lopulla.  Jutut ei näiltä miehiltä koskaan loppuneet.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin että monelle Stadin jonnelle tapahtuu nykyisin vuodessa se mitä Päätalo vatkasi 20v.

Tietsikkapelaamisesta ei saa mielenkiintoista kerrottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kallella oli valokuvamuisti. Sekin auttoi asiaa.

Se keksi kännissä tarinoita. 

Kalle käytti elämästään 30 vuotta kertoakseen, mitä ensimmäisten 40 vuoden aikana oli tapahtunut + bonuskirja.