Hyvähän Kalle Päätalon oli omaan elämäänsä perustuvia romaaneja rustata, kun miehelle tapahtui vaikka mitä...

Voi kun pääsis sotaan, sais kupan ja yrittäs itsemurhaa, niin sitten vois tulla kuuluisaks ittestään kirjottamalla

Kallella oli valokuvamuisti. Sekin auttoi asiaa.

Tuon ajan ihmisten elämästä oli paljon enemmän kirjoitettavaa kuin nykyajan ihmisistä. Värikkäitä persoonia oli joka maalaiskylässä. Ihmiset myös kävivät toistensa luona, tunsivat toisiaan ja viettivät aikaa yhdessä niin työssä kuin muussakin toiminnassa.

Meille kaikille tapahtuu yhtä sun toista. Kalle vain osasi KUVATA melko tylsääkin arkea kiinnostavasti.

Ei se Päätalon elämä mitenkään poikkeuksellista ollut tuossa ajassa. Osasi vaan kertoa uskottavasti

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsis sotaan, sais kupan ja yrittäs itsemurhaa, niin sitten vois tulla kuuluisaks ittestään kirjottamalla

:-) Purskahdin nauruun.

Tulis edes joku ja laitta moloa kuivana kakkoseen, olis vanhana mitä muistella ja jota syyttää traumoistaan.

Olis edes ollut isä joka olis mäiskinyt vyöllä persukset vereslihalle ja deeku äiti niin sais jonkun syyn roikkua tällä palstalla.

Mutta kun mulla on vaan tylsää :-)

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsis sotaan, sais kupan ja yrittäs itsemurhaa, niin sitten vois tulla kuuluisaks ittestään kirjottamalla

Älä unohda 20 vuoden köyhyyttä kotona. Kyllä olisi nautinnollista elämää sitten kirjailijana kynsiä sotahaavoja ja kaapia kuppaisia muniaan.

Päätalo ei tehnyt yhtään elokuvaa.

Hänelle ei myöskään tapahtunut mitään sen kummempaa kuin sullekaan. 

Kunhan vain teki niistä numeron, jota harva jaksaa lukea. Maailmanhistorian pahin jaarittelija, jonka tuotannon alkupäässä mies turinoi lähinnä panemisista ja ryypiskelystä, omista ja muiden.

Vierailija kirjoitti:

Meille kaikille tapahtuu yhtä sun toista. Kalle vain osasi KUVATA melko tylsääkin arkea kiinnostavasti.

Kyllä Päätalon 20 sivun kuvaukset vaikka sahan teroittamisesta oli kyllä jumalattoman tylsiä. Kerran yritin lukea ja puoli kirjaa oli jo liikaa; siihen päättyi minulta Iijoki-sarja.

Luin joskus nuorempana Päätalon Iijokisarjan ja en ole kyllä pahempaa itsensä toistajaa ja pitkästyttävää jaarittelijaa tavannut kirjallisuudessa.

Legenda kertoo, että Päätalo lykkäsi kustantajalle nipun muistiinpanoja ja joku sihteerikkö ne muokkasi luettavaan kuntoon.

Tiedä sitten oliko totta mutta ei tuollaista jahkailijaa luettaisi samoja määriä missään muualla kuin omassa maassamme.

Jerry Cottoneista ja Aku Ankoista kun aloittaa lukuharrastuksen ja lopettaa Päätaloon, ei tiedä sivistyneessä maailmassa käyneensäkään :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kaikille tapahtuu yhtä sun toista. Kalle vain osasi KUVATA melko tylsääkin arkea kiinnostavasti.

Kyllä Päätalon 20 sivun kuvaukset vaikka sahan teroittamisesta oli kyllä jumalattoman tylsiä. Kerran yritin lukea ja puoli kirjaa oli jo liikaa; siihen päättyi minulta Iijoki-sarja.

 

Minusta teksti on elävää ja mukaansatempaavaa.

Erityisesti Iijoki-sarjan 5 ensimmäistä osaa ovat erinomaisia. 

t: nimim. Assburger

Tapahtuuhan nykyäänkin vaikka mitä. Nuori mies voisi kirjoittaa ensi alkuun esimerkiksi kuinka koronarajoitukset tuhosivat ainutlaatuisen nuoruuden, sen jälkeen joutui epätasa-arvoiseen asepalvelukseen, opiskelemaan, muttei saa töitä saati naista. Kaikki lopulta johti pimeään neukkukuutioon, missä päivät kuluvat monitorin loisteessa katsellen Andrew Tatea.

Totta aloittajan alotukseseassa on se, että tuskin nykyaikana olisi suhteutettuna vastaavaan taustaan nousta suosikkikirjailijaksi.

Päätalon suosiolle oli 2 mahdollistavaa tekijää:

Suomalaiset lukivat paljon, monet ihan työläiset ja maajussit lukivat ainakin yhden romaanin vuodessa, usein se oli juurikin uusin Päätalo. Nykyään vastaavan taustan omaavat ihmiset eivät jaksa lukea edes yli kolmen lauseen AV-postausta.

Päätalo kirjoitti elämästä, joka oli monelle tuttua tai sinakin samaistuttavaa. Suomi oli täynnä maaltamuuttajia, lähtökohdiltaan köyhistä oloista. Päätalon tausta ei ollut poikkeava, vaan hyvin yleinen.  Tämä takasi suursuosion.

t: Assburger

Vierailija kirjoitti:

Totta aloittajan alotukseseassa on se, että tuskin nykyaikana olisi suhteutettuna vastaavaan taustaan nousta suosikkikirjailijaksi.

Päätalon suosiolle oli 2 mahdollistavaa tekijää:

Suomalaiset lukivat paljon, monet ihan työläiset ja maajussit lukivat ainakin yhden romaanin vuodessa, usein se oli juurikin uusin Päätalo. Nykyään vastaavan taustan omaavat ihmiset eivät jaksa lukea edes yli kolmen lauseen AV-postausta.

Päätalo kirjoitti elämästä, joka oli monelle tuttua tai sinakin samaistuttavaa. Suomi oli täynnä maaltamuuttajia, lähtökohdiltaan köyhistä oloista. Päätalon tausta ei ollut poikkeava, vaan hyvin yleinen.  Tämä takasi suursuosion.

 

t: Assburger

Kirja oli myös yksi tavallisimmista joululahjoista.

Jäi pätkä pois edellisen alusta. Eli tuskin olisi mahdollista nousta nykyaikana jne...

Vierailija kirjoitti:

Päätalo ei tehnyt yhtään elokuvaa.

Hänelle ei myöskään tapahtunut mitään sen kummempaa kuin sullekaan. 

Kunhan vain teki niistä numeron, jota harva jaksaa lukea. Maailmanhistorian pahin jaarittelija, jonka tuotannon alkupäässä mies turinoi lähinnä panemisista ja ryypiskelystä, omista ja muiden.

Totta, kaikkihan täällä on pannu ja ryypiskelly, paitti tietenkin incelli.

Vierailija kirjoitti:

Päätalo ei tehnyt yhtään elokuvaa.

Hänelle ei myöskään tapahtunut mitään sen kummempaa kuin sullekaan. 

Kunhan vain teki niistä numeron, jota harva jaksaa lukea. Maailmanhistorian pahin jaarittelija, jonka tuotannon alkupäässä mies turinoi lähinnä panemisista ja ryypiskelystä, omista ja muiden.

Nykyään ehkä harvempi jaksaa lukea, mutta aikanaan (1960-2000) kirjoista otettiin parhaimmillaan jopa sadantuhannen ensipainoksia, määriä, joista nykykirjailijat Suomessa voivat vain uneksia. Näyttää ne paneminen ja ryypiskelty myydä nytkin, varsinkin naisten kirjoittamina. Pantu ja ryypiskelty on kautta aikain, ehkä jälkimmäistä Kallen aikana vähemmän saatavuusvaikeuksien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kaikille tapahtuu yhtä sun toista. Kalle vain osasi KUVATA melko tylsääkin arkea kiinnostavasti.

Kyllä Päätalon 20 sivun kuvaukset vaikka sahan teroittamisesta oli kyllä jumalattoman tylsiä. Kerran yritin lukea ja puoli kirjaa oli jo liikaa; siihen päättyi minulta Iijoki-sarja.

 

Moni muu on lukenut sen. Päätalo on kuvannut tuon ajan köyhänpuoleista maalaisarkea ja jälleenrakennusajan vaikeuksia elävämmin kuin kukaan muu tässä maassa. Päätalon tuotanto on työnteon merkityksen ylistystä. Harva koillismaalainen metsätyömies oli vuosikymmeniä Tampereen verotuskalenterin kärkisijoilla.

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus nuorempana Päätalon Iijokisarjan ja en ole kyllä pahempaa itsensä toistajaa ja pitkästyttävää jaarittelijaa tavannut kirjallisuudessa.

Legenda kertoo, että Päätalo lykkäsi kustantajalle nipun muistiinpanoja ja joku sihteerikkö ne muokkasi luettavaan kuntoon.

Tiedä sitten oliko totta mutta ei tuollaista jahkailijaa luettaisi samoja määriä missään muualla kuin omassa maassamme.

Jerry Cottoneista ja Aku Ankoista kun aloittaa lukuharrastuksen ja lopettaa Päätaloon, ei tiedä sivistyneessä maailmassa käyneensäkään :-)

Päätalon kirjosta karsittiin kustantajan toimesta parhaimmillaan puolet ja siltikin niihin jäi 600-750 sivua/kirja. Jos kirjat myi, mikä niitä oli kustannustoimittaa.

Luin Koillismaa-sarjan joku vuosi sitten ja täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti! Sujuvaa tekstiä ja uskottavia hahmoja, kainuulainen modernisaatio kohti 60-lukua.

Sanataide on niin kuin kuvataidekin; joku näkee ympärillään kerrottavaa, joku toinen ei.