Mieheni loukkaantuu tai suuttuu minulle viikottain

Rasittavaa tuollainen mies. Ette ehkä sovi yhteen koska mies ei ymmärrä mielipiteistäsi. Olen varmaan todella onnekas koska olen saanut rauhallisen luonteen omaavan miehen joka ei suutu eikä arvostele minua. Mies ymmärtää että olen jotain mieltä jostain asiasta mutta sanoo ettei aina ole samaa mieltä mutta ei lyttää minun mielipidettä ja sen takia tykkäänkin. Rasittavaa olisi jos sanoisi että olen väärässä. Voimme olla eri mieltä ja täysin hyväksyn sen koska olemme kuitenkin erilaisia ja olemme samaa mieltä monestakin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se tuosta muutu, joten lähde kun vielä voit.

Tyypillinen naisen kommentti. Älä vaan muutu paremmaksi ja luovuta ja kokeile hyvaksyisikö seuraava huonot puolesi ilman että itse muutut paremmaksi

Vierailija kirjoitti:

Minullakin samanlaista paitsi että joka päivä. On aika raskasta kun ei voi sanoa enää mitään. Aina joku pommi räjähtää ihan tavallisista asioista. Enkä nalkuta enkä kiukuttelee. Kaikki tunteeni pitää pitää sisällä ja puhua varovaisesti eikä kommentoida mitään mistään. Voihan olla dementiaakin kiukuttelu, koska mies on jo 66v. 

Samanlaista täälläkin, äreää miestä ei kärsi toisinaan edes puhutella. Siispä olen hiljaa. Hermostuu pienistäkin kiroillen, ja haluaa olla enimmäkseen omissa oloissaan. Laittamani kunnon ruoat ei yleensä kelpaa ja ostaa itselleen samat valmisruoat. Silti kulkee varjona perässäni. Yhteisellä autollakaan en pääse yksin liikkumaan, joten tulee kampaamoreissuille odottelemaan. Tämä on pahentunut miehen ikääntymisen myötä. Olen alkanut miettiä, että kauanko kestän tällaista. 

Mies hoi esiintyä uhrina kun nainen haluaa erota. Mies on jo uuden ersinyt ja riitelee huonon olon takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin samanlaista paitsi että joka päivä. On aika raskasta kun ei voi sanoa enää mitään. Aina joku pommi räjähtää ihan tavallisista asioista. Enkä nalkuta enkä kiukuttelee. Kaikki tunteeni pitää pitää sisällä ja puhua varovaisesti eikä kommentoida mitään mistään. Voihan olla dementiaakin kiukuttelu, koska mies on jo 66v. 

Samanlaista täälläkin, äreää miestä ei kärsi toisinaan edes puhutella. Siispä olen hiljaa. Hermostuu pienistäkin kiroillen, ja haluaa olla enimmäkseen omissa oloissaan. Laittamani kunnon ruoat ei yleensä kelpaa ja ostaa itselleen samat valmisruoat. Silti kulkee varjona perässäni. Yhteisellä autollakaan en pääse yksin liikkumaan, joten tulee kampaamoreissuille odottelemaan. Tämä on pahentunut miehen ikääntymisen myötä. Olen alkanut miettiä, että kauanko kestän tällaista. 

Varokaa nuoret naiset näitä äreitä vanhoja paappoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin samanlaista paitsi että joka päivä. On aika raskasta kun ei voi sanoa enää mitään. Aina joku pommi räjähtää ihan tavallisista asioista. Enkä nalkuta enkä kiukuttelee. Kaikki tunteeni pitää pitää sisällä ja puhua varovaisesti eikä kommentoida mitään mistään. Voihan olla dementiaakin kiukuttelu, koska mies on jo 66v. 

Samanlaista täälläkin, äreää miestä ei kärsi toisinaan edes puhutella. Siispä olen hiljaa. Hermostuu pienistäkin kiroillen, ja haluaa olla enimmäkseen omissa oloissaan. Laittamani kunnon ruoat ei yleensä kelpaa ja ostaa itselleen samat valmisruoat. Silti kulkee varjona perässäni. Yhteisellä autollakaan en pääse yksin liikkumaan, joten tulee kampaamoreissuille odottelemaan. Tämä on pahentunut miehen ikääntymisen myötä. Olen alkanut miettiä, että kauanko kestän tällaista. 

Voi luoja, jätä se ja ala elämään yksin. Elämänlaatu paranee heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin samanlaista paitsi että joka päivä. On aika raskasta kun ei voi sanoa enää mitään. Aina joku pommi räjähtää ihan tavallisista asioista. Enkä nalkuta enkä kiukuttelee. Kaikki tunteeni pitää pitää sisällä ja puhua varovaisesti eikä kommentoida mitään mistään. Voihan olla dementiaakin kiukuttelu, koska mies on jo 66v. 

Samanlaista täälläkin, äreää miestä ei kärsi toisinaan edes puhutella. Siispä olen hiljaa. Hermostuu pienistäkin kiroillen, ja haluaa olla enimmäkseen omissa oloissaan. Laittamani kunnon ruoat ei yleensä kelpaa ja ostaa itselleen samat valmisruoat. Silti kulkee varjona perässäni. Yhteisellä autollakaan en pääse yksin liikkumaan, joten tulee kampaamoreissuille odottelemaan. Tämä on pahentunut miehen ikääntymisen myötä. Olen alkanut miettiä, että kauanko kestän tällaista. 

Se alkava dementiakin voi tosiaan olla syynä tällaiseen. Joissain tapauksissa mies ei edes myönnä muistiongelmiaan, vaikka lääkärikin olisi ne jo todennut. Vaimo joutuu joustamaan liikaakin, ja sitten lopulta saa hoitaa yksin kaikki käytännön asiat, kun ne eivät mieheltä enää suju. Onko siihen sitten enää edes haluja. Erokin on hyvin suuri hyppy tuntemattomaan, varsinkin, kun on avioitunut hyvin nuorena.

Ex mieheni huusi minulle mitättömistä syistä. Jos olin myöhässä 10 minuuttia niin sai huudon  tai jos ruoka ei olut valmiina tiettynä aikana niin sain huudon. Otin eron ja se sanoi ettei minusta tule ikinä mitään. Sen  jälkeen minusta tuli maisteri. Olen parisuhde ihminen ja koen että haluan seurustella elämäni ajan. Löysin mukavan kiltin miehen jonka tunsin jo pitkän ajan takaa. Nuorena mies oli hiljainen ja  vähän ujo mutta tapasimme ja tunsin heti että siinä on elämäni mies. Nyt ollaan oltu 14 vuotta yhdessä eikä mies ole koskaan huutanut minulle. Olen onnellisempi kuin koskaan. Rahalla ei väliä , ei mieheni paljon tienaa ja minä tienaan joten annan miehelleni rahaa jos se pyytää.