Miksi jotkut ihmiset loukkaantuvat verisesti, jos heidät jätetään?
En ymmärrä sitä loukkaantumisen ja raivon logiikkaa. Siis pääasia on pysyä yhdessä, eikä sillä ole väliä, rakastaako tuo puoliso minua ollenkaan? Itse en todellakaan haluaisi puolisoa, joka ei rakasta minua, vaan haluaisi lähteä, muttei uskalla tai saa aikaiseksi.
Kommentit (24)
"Muuta itseäsi tällä tavalla jos rakastat minua, muuta itseäsi myös tuolla tavalla jos rakastat minua, minä ainakin rakastan sinua, rakastatko sinä minua jos et voi muuttaa itseäsi tuolla tavalla?"
*Muovattuaan kumppanin persoonan täysin uudeksi ja kumppanin kadotettuaan itsensä, manipuloiva pershäröinen aloittaa mustamaalauskampanjat ja yrityksen viedä omaisuutesi*
Joko avartuu mieli?
Ainakin itselle herätti viimeksi todella suurta vihaa se pettymys, joka tuli kun mies yhtäkkiä ilmoitti, ettei suhde jatkukaan. Oli siihen asti tehnyt kaikkensa että jatkaisin suhdetta, vaikka olin puhunut siitä, että tässä on vähän liian isoja haasteita. Kerta toisensa jälkeen ylipuhui ja sitten taas alkoi puskista selittää, että nyt häntä ahdistaa olla kanssani ja nyt sitten taas jo helpottaa vähän ja hyvää tästä tulee kunnes taas häntä ahdisti jne. Oli myös tosi intensiivinen ja halusi puhua todella henkilökohtaisista asioista niin että tuli itsekin avauduttua lyhyessä ajassa paljon. Ja oli fyysisesti "vahingossa" väkivaltainen seksin aikaan ja alisti.
Eli suomeksi loukkaannuin verisesti siitä, että mies pelasi koko ajan jotain outoja valtapelejä ja kohteli huonosti ja vaikka yritin ymmärtää, hän lopulta totesi, etten kelpaa hänelle. Kun hän päätti, että suhde ei jatku, oli helppo päästää ulos kaikki kiukku tuosta toiminnasta, kun hän ei enää jaksanutkaan ylipuhua minua hyväksymään sitä.
Mutta nämä nyt on tätä pershärö-osastoa, siinä tulee ihan erilaiset tunnetilat kun tilanteet on niin älyttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Kai se liittyy unelmien romuttumiseen, ettei tämä ihminen ollutkaan sitä mitä luuli. Ja jos ero tuli yllätyksenä, on vihainen siitä kun toinen ei puhunut toiveistaan silloin kun oli vielä mahdollisuus korjata tilanne.
Naisen puhuminen ikävistä asioista on miehen mielestä nalkuttamista ja sille suljetaan korvat. Sitten tulee yllätysero.
En raivonnut. Olin tarpeeksi pitkään kärsinyt ,niin pikkuhiljaa etsi asunno kovaan toiselta puolen suomea. Sinne jäi mies ym sukuineen. En tunne mitään tunnetta häntä kohtaan., enkä ole yhteydessä. Eroja on niin monenlaisia.