Miksi jotkut ihmiset loukkaantuvat verisesti, jos heidät jätetään?

Täysin samaa mieltä. Ois tympeää jos joku ois mun kanssa vaan pakosta eikä vapaaehtoisesti. Jos kumppani lähtee lätkimään, syy ei ole siinä kumppanissa vaan syy löytyy peilistä. Moni ei tätä hoksaa. 

Tuttuni sai ihan järjettömän raivarin, kun puoliso kertoi, että haluaa erota. Raivota toisen tunteiden muuttumisesta? Sehän on jokaisella mahdollista, että tunteet muuttuu. Ei kai se mikään raivon aihe ole. 

Hoitamaton epävakaapersoonallisuus tai huono itsetunto

Ehkä kyse on jostain ego -tason jutusta, tyyliin vain minä jätän, mutta minua ei jätetä -tyyppisestä.

Surun ymmärrän, raivoa en. Enkä jotain kostoa tai vihaa jne. 

Tää on miesten ongelma. Naiset pärjää yksin ilman hoivaajaa.

Kai se liittyy unelmien romuttumiseen, ettei tämä ihminen ollutkaan sitä mitä luuli. Ja jos ero tuli yllätyksenä, on vihainen siitä kun toinen ei puhunut toiveistaan silloin kun oli vielä mahdollisuus korjata tilanne.

Ymmärrän sitten jos on lapsia. Toinen voi pettyä kun jää huolehtimaan lapsista yksinään. 

Joskus on vieläpä niin, että se jätetty on alun perinkin ollut se, joka ei koskaan rakastanut, mutta kuitenkin loukkaantuu verisesti, kun vapautetaan ihan virallisesti sinkkuilemaan. 

En ymmärrä miten ero voi ottaa joillekin niin koville. Miten tälläiset ihmiset selviävät läheisen kuolemasta?

Parisuhteessa pitää aina ottaa huomioon, että se voi päättyä joko omasta tai toisen halusta tai kuolema voi tulla jne. Ei koskaan saisi olla henkisesti riippuvainen toisesta vaan joka hetki olla valmis seisomaan täysin omilla jaloillaan. 

Riippuu miten ero hoidetaan. Jos ero hoidetaan siististi ilman salasuhteita/ pettämistä, niin eihän siinä mitään. Kuitenkin osa ei kykene siihen vaan aloittaa kaksoiselämän. Silloin herää kaikenlaisia tunteita, joista osa voi olla myös viha. Fiksuinta olisi hoitaa ero siististi, yhteistä elämää kunnioittaen. 

Mutta eri eroissa samasta ihmisestä saattaa löytyä puolet, että suuttuu tai on ihan OK erota. 

Jos on suhteessa, jossa se rakkaus on jo loppunut, niin ero voi olla helppo kaikille. 

Toisaalta jos on itse vielä kovin rakastunut toiseen, niin ero voi olla raskas. 

Molemmat olen kokenut. 

Se on loukkaavaa, itsetunto ja oman arvon tunto saa kolauksen, kokee tulleensa petetyksi henkisellä tasolla, haluaa kostaa loukatuksi tulemisensa edes tuolla tavalla.

Tunne on voimakas ja jos on saanut jo kotikasvatuksessa mallin että voimakkaisiin negatiivisiin tunteisiin reagoidaan huutamalla ja raivolla, niin jätetyksi tuleminen laukaisee tuon reaktion.

Harva, hyvin harva osaa /pystyy olemaan ihan cool tyyliin "no sattuuhan sitä, eipä tässä mitään, eteenpäin sano mummo lumessa".

Exäni oli pettänyt edellistä tyttöystäväänsä. Kuulemma suhde oli jo kuollut ja muita selityksiä.

Vannotin häntä sitten, että jos meille käy noin, niin tekee homman tällä kertaa oikein: eli eroaa ensin ja sitten vasta uutta matoa koukkuun.

Noh...koira ei karvoistaan päässyt ja sama peli toistui munkin kanssa. (Selvis sattumusten kautta myöhemmin)

Säällittävä toimintatapa. Ja kyllä: herätti VIHAA.

Onko aloittaja kuullut koskaan tunteista? Niiden käsittely ei välttämättä ole loogista.

Joskus kyseessä on sopimusrikkomus, kun toinen on ottaunt sopimuksen vakavasti. Monogamia, kunnes kuolema meidät erottaa...

Toisinaan kyseessä on vaan kontrollin ja vallan halu, psykoosi. Miehet saavat raivareita pakeista - siis kun mitään sopimuksia ei vielä ole tehtykään - miksei erostakin. Joku sijoittaja sanoi, että jopa sijoituspääomaa esivät startup-brot vihaavat heille pakit antavia sijoittajia. Muistelevat pahalla ja katkerasti. Jotakin siinä on, mikä osuu egoon ja saa pikaistumaan.

Usein kun suhteet alkavat päättyä, jos kumppani on pershäröinen sukupuolesta riippumatta, se alkaa tehdä loppukusetuksia etsiessään uutta. Ts. kumppanisi alkaa pyydellä rahaa lainaan, pieniä määriä kerrallaan ennen eroa aikeinaan maksaa takaisin, kun pienistä summista kertynytkin suuri summa ja kumppanisi löytänyt uuden jonka luokse menee ilman aikeitakaan maksaa takaisin, suunniteltu juttu, saattahan siinä pinna palaa. 

Joillekin pershäröisille saattaa sitten esimerkiksi koko suhde olla rahan, statuksen, elintason imuroimista ja kun mainittuja asioita paremmin tarjoava ilmestyy kumppanin elämään ja yksilö jää kuin nalli kalliolle asteittain tajuamaan jokaisen manipuloinnin flashbackkeina nii varmasti vituttaa

Vierailija kirjoitti:

Tää on miesten ongelma. Naiset pärjää yksin ilman hoivaajaa.

En minä raivonnut kun vaimo lähti. En vain pidä häneen enkä hänen sukuunsa mitään kontaktia. Heitä ei vaan ole enää olemassa minulle.

Onhan se loukkaus toista kohtaan. Jotkut reagoivat raivoamalla, toiset surevat. Mutta onhan se hyvä sinänsä, jos rakkaudeton suhde päättyy.