Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sinä jolla on/oli henkisesti/fyysisesti väkivaltainen isä: kuinka selvisit? Mitä jälkiä se jätti sinuun?
25.10.2025 |
Olen vasta vähän aikaa sitten laittanut välit jäihin väkivaltaisen isäni kanssa (pääosin henkistä vv). Itsetunto ja minäkuva on aikalailla murskana. Itku ja ahdistus tulee yhä helposti ja välillä herään näihin aamulla, kun olen nähnyt isästä painajaista.
Muutuin hänen silmissään taakaksi ja ongelmajätteeksi, jota sai kohdella miten lystää, kun sairastuin ja tarvitsin apua. Sain osakseni paljon ansaitsematonta vihaa, huutoa, raivoa, halveksuntaa, jne.
Isällä on paljon narsistisia piirteitä ja ei lapsuuskaan herkkua ollut ja sieltäkin on omat traumansa.
Samaan tilaan en ole enää mennyt hänen kanssaan sen jälkeen, kun yritti tulla päälle.
Sinä, jolla on samantyyppisiä kokemuksia, kuinka selvisit? Miten koetut ikävät asiat on vaikuttaneet sinuun?
Kommentit (7)
Ammattiapua olen tarvinnut. Mutta ihan hyvin menee muuten, kunhan nyt tuli aikaa hukattua kyseisen henkilön kanssa aikaa ihan älyttömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli väkivaltainen ja uhkaava alkoholisti. Minusta kasvoi tyyppillinen alkoholistin lapsi. Googlaa niin tajuat. Väkivallan uhka sai minut käsittämään ettei se ole lapsenkasvatukseen kuuluva metodi koskaan eikä milloinkaan.
Huonot vanhemmat pitäisi pystyä tuomitsemaan pitkiin vankeustuomioihin.
Traumat, todella huonon itsetunnon. Pitkään pelkäsin miehiä. Sitten kun aloitin seurustelun, valitsin kerta toisensa jälkeen väkivaltaisen narsistin. Nyt olen yksin ja onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkiset traumat jätti. Ei ne varmaan ikinä parane kokonaan, mutta olen huomannut, että aika parantaa haavoja - kuten aina sanotaan.
Nykyään isäni on jo vanha mies ja puhuu sellaisella vanhusmaisella äänellä, sekin on auttanut näkemään hänet inhimmillisemmässä valossa. Kuitenkaan en ole ollut häneen missään yhteydessä kasvotusten, vain viesteillä ja noin kerran vuodessa puhelimessa puhuen.
Vaikka hän oli mitä oli, ei hän ollut täysi hirviö kuitenkaan. Muistan hänestä myös sen huolehtivan, retkille vievän rakastavan isän, jonka pelkkä ääni jo huokui kodikast! pehmeää välittämistä ja sitä isänrakkautta lastaan kohtaan. 5-vuotis syntymäpäiväkortin jossa oli sammakko. Tulee niin kodikas ja lämmin olo niistä muistoista. Sitten myöhempi aika yrittää särkeä muistot ne sirpaleiksi, yritän kuitenkin pitää kiinni niistä hyvistä.
Alue: Aihe vapaa
Ratkaisusi on oikea.Ei tuollaisen ihmisen kanssa voi olla, eikä tarvitse olla tekemisissä.Mieleltään epävakaa, sairas ja arvaamaton.
Kaikkea hyvää sinulle.