Onko täällä ihmisiä joilla ei ole koskaan ollut itsetuhoisia ajatuksia nuorena?
Luen paljon elämänkertoja ja melkein aina on ollut joku synkkä hetki ,jonka jälkeen asiat sitten on alkanut luistamaan. Mielestäni alakoulussa kannattaisi kertoa tämä niin sitten ihmiset eivät tapa itseään kun ensimmäinen poikaystävä jättää tai joku sanoo pahasti.
Kommentit (9)
En muista sellaisia, vaikka vihasin koulua enemmän kuin kukaan muu ja koin itseni erilaiseksi. Yksi kaveri oli.
Ei koskaan.
Olin liian kovapäinen masentumaan koulukiusaamisesta tms
Olin kyllä välillä maassa, masentunut, inhosin itseäni, surullinen, ensimmäinen sydänsuru ihan hirveä. Mutta en kyllä koskaan halunnut tappaa tai vahingoittaa itseäni. Halusin vain olla erilainen, kuin olin.
Ei nuorempana eikä vanhempana. Ja mun on tosi vaikea ymmärtää itsetuhoisuutta. Se on kamalaa koska mun oma teinilapsi on itsetuhoinen.
Ei nuorena, mutta parikymppisenä oli, ja kolmikymppisenä, ja on yhä.
Vierailija kirjoitti:
Ei nuorempana eikä vanhempana. Ja mun on tosi vaikea ymmärtää itsetuhoisuutta. Se on kamalaa koska mun oma teinilapsi on itsetuhoinen.
Voi ei. Pelkään itse tuota äitinä enemmän kuin mitään muuta. Voimia sinulle! Toivottavasti asiat kääntyvät positiiviseen suuntaan. Nuoruus on vaikeaa aikaa.
Kai niitäkin on. Itselläni on ollut
Ei, vaikka vaikeuksia on muuten ollut.