Uusi miesystävä. Onko liian vahingoniloinen?

Aika paljon parempi kuin että alkaisi huutamaan tai haukkumaan. Itsekin joskus saatan nauraa tällaisille, sehän riippuu ihan tilanteesta tai henkilöstä. Tuo crocks-juttu varmasti naurattaisi minuakin. Jos toinen sählää koko ajan, niin se voi alkaa myös ärsyttämään, joten ehkä hyväkin, että ottaa huumorilla. Yleensä toisten mokiin ei pahemmin kiinnitä huomiota, mutta saattaa toki auttaa siivoamisessa. Voi myös olla, että miestä naurattaa sinun reaktio, mikä voi olla ylimitoitettu vahinkoon nähden. Vaikea sanoa, kun ei teitä tunne.

Täytyy kyllä todeta että harvinaisen kömpelö tapaus kyseessä 

Kuulostat todella kömpelöltä. Onko sinulla neurofyysisiä ongelmia?

Kuulostat hiukan Mrs. Beanilta...

Ei kai se toisen vahingoille jatkuvasti nauraminen ole varsinaisesti kohteliasta, mutta onhan tuossa nyt vaikea enää olla nauramatta. Varsinkin tuo pyörien dominokaatuminen. Oletko oikeasti sitä mieltä, että tuo sinun vahinkoherkkyytesi on enää normaalia? Eikö ole parempi, että mies on huvittunut kuin että hän sättisi sinua. 

Joskus pitää osata nauraa myös itselleen. Jos taas tohelointi johtuu jostain sairaudesta tai muusta ikävämmästä syystä, silloin ei tietenkään ole asiallista naureskella.

Jos tuo kaikki on tapahtunut lyhyen ajan sisällä (uusi miesystävä), niin kyllä se viittaa siihen, että olet tavallista kömpelömpi tai sähläät ihmeellisesti kokoajan. Jos joutuisin seuraamaan tuollaista, niin itse nauraisin varmaan epäuskoisena, että miten taas voi tapahtua jotain älytöntä. Lisäksi jos itse rageat ja kiroilet, se voi hermostuttaa toista niin että reagoi nauramalla. Auttaako mies sinua, vai vinoileeko jälkeenpäin? Suhtautuuko kuin olisit huonompi, vai onko kyse huonosta itsetunnostasi?

Jos kyseessä olisi pitkäaikainen kumppani, ja nämä mokat olisi tapahtunut jonkun kolmen vuoden sisällä, niin olisi vähän eri näkökulma.

Eikai kukaan noin tohelo ole, vai onko nuo useiden vuosien ajalta? 

Minut taas tuollainen toisten kömpelyys tekee vihaiseksi, tosin pidän sen sisälläni. Osaisinpa reagoida kuten miehesi.

Olen itse sellainen, että nauran asioille, joista joku voisi ajatella minun olevan vahingoniloinen. Esimerkiksi jos joku kompastuu, vesilasi kaatuu, avaimet unohtuu kotiin, auto ei käynnistä.. Tunnen aidosti empatiaa ja sanonkin usein voi eii ja menen auttamaan. Mutta ensimmänen reaktio on naurahtaa/olla huvittunut. Mitään pahaa en tällä tarkoita! Sinun tapasi on kiroilla, toisella se on naurahtaa... 

Vierailija kirjoitti:

Kehno/ olematon huumorintaju. En näe esim. maitolasin kaatumisessa pöydälle vähintäkään hauskaa, eikä moni muukaan normaali aikuinen näe. Hän on lapsen tasolla.

Ei vaan tilannekomiikan ystävä. Minä itsekin näen tuollaisen hauskana. Eihän siinä naureta ihmiselle vaan tapahtumalle. Ero on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo kaikki on tapahtunut lyhyen ajan sisällä (uusi miesystävä), niin kyllä se viittaa siihen, että olet tavallista kömpelömpi tai sähläät ihmeellisesti kokoajan. Jos joutuisin seuraamaan tuollaista, niin itse nauraisin varmaan epäuskoisena, että miten taas voi tapahtua jotain älytöntä. Lisäksi jos itse rageat ja kiroilet, se voi hermostuttaa toista niin että reagoi nauramalla. Auttaako mies sinua, vai vinoileeko jälkeenpäin? Suhtautuuko kuin olisit huonompi, vai onko kyse huonosta itsetunnostasi?

Jos kyseessä olisi pitkäaikainen kumppani, ja nämä mokat olisi tapahtunut jonkun kolmen vuoden sisällä, niin olisi vähän eri näkökulma.

Tähän jatkoajatuksena se, että jännitätkö miestä ja hänen reaktioitaan ja sen vuoksi olet mokaillut nyt noin tiuhaan? Jos koko ajan joudut olemaan varuillasi, milloin mies purskahtaa nauramaan jollekin ihan mitättömällekin kömmähdyksellesi (esim. laitat television vahingossa ykköskanavalle, kun tarkoituksesi oli laittaa kakkoselle), niin ei ihme, että mokat alkavat kumuloitua ja töppäilet entistä enemmän. Mies saa siitä tietysti lisää vettä myllyynsä. Hän ei välttämättä ole aidosti vahingoniloinen kiusaajaluonne mutta sosiaalisesti sen verran ulapalla, että pitää tilanteita hassuina eikä osaa nähdä niitä sinun näkökulmastasi. On ihan ok, ettei se tunnu sinusta hyvältä. Seurustelu- ja parisuhteessa on tärkeää olla myös sosiaalisesti samalla aaltopituudella. Vuorovaikutustaitojen, tilannetajun, huumorintajun ym. tekijöiden olisi hyvä olla molemmilla suunnilleen samalla tasolla. Näin vältytään paremmin sekä harmillisilta välikohtauksilta että ylitulkitsemisilta ja -reagoinneilta puolin ja toisin. 

Kiitos vastauksista. Sain kuitenkin kotitaloudesta diplomin ysillä ja tykkään tehdä kotitöitä, minua ne ei väsytä. Vaikka kiireessä harmittaakin aina, kun kaikki menee mönkään. Joka aamu on jokin sähellys töihin lähdössä. :( Tänäänkin jätin taas läppärin johdon työpaikalle, vaikka olisi pitänyt päästä työkoneelle illalla. Omasta läppäristä johto kadonnut aikoja sitten.

Ap