Lue keskustelun säännöt.
Kuulkaas nyt lapsettomat!!
15.04.2007 |
e, että teille ei sitä vauvaa tule, ei ole KENENKÄÄN vika! Ei teidän, eikä meidän joille lapsia on suotu. Siitä ei tarvitse v***la joka käänteessä. Ihan kuin meidän lapset olisi teiltä pois! Me saamme tehdä vaikka 10 kultamussukkaa vaikka teille ei tulisi sitä ensimmäistäkään!
Meidän ei tarvitse piiloutua, jotta teille ei tulisi paha mieli raskausvatsoista, vastasyntyneistä tai ihanista taaperoista. Meillä on oikeus valittaa jos univelat painaa niskaan tai lasten kanssa joskus pinna palaa, ilman jatkuvaa " olkaa onnellisia, että teillä edes on lapsia" -kommentteja.
Olemme erittäin pahoillamme, että teille ei lasta kuulu vaikka kuinka sitä toivotte ja yritätte. Mutta meillä on oikeus näyttää onnellisuutemme omasta hyvästä tuuristamme.
Kiitos.
Kommentit (22)
Tarkoitan siis että nämä " en halua nähdä ainuttakaan vauvaa/lapseen liittyvää juttua" -ihmiset pelottavat minua. Miksikö? Koska sellaisesta asiasta kuin oma lapsi on tullut heille pelottava pakkomielle, joka on aika monella varmaan lipsahtanut jo epäterveen puolelle. Elämässä voi olla monia ihania asioita, lapsi yksi niistä. Lapsettomalla voi olla kukoistava parisuhde, loistava ura ja hyvä elämä kaikinpuolin-muttei lasta. Siksi tuntuukin oudolta että lapseton saa sanoa väsyneelle äidille " olisit iloinen että sinulla edes ON lapsi" , mutta väsynyt äiti ei saa sanoa " olisit onnellinen että sinulla on KAIKKI lasta lukuunottamatta" ! Tuntuu absurdilta että lapsen saaminen hallitsee jokapäiväistä elämää niin pahasti, että se oikeuttaa jonkun ihmisen ilkeilemään, tuppautumaan ketjuihin viisastelemaan ja pitämään kaikki varpaillaan valituksen suhteen. Lapsettomat kyllä haluavat lasta, kunhan se on heidän omansa- adoptio tai sijaisperheenä toimiminen ei riitä edes ensihätään. Jos lapsi on niin rakas, toivottu ja tärkeä heille, miksi vain omista geeneistä " rakennettu" versio kelpaa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsuudenystäväni ei kestänyt sitä, että minä sain lapsen. Hän kärsii lapsettomuudesta, ja siitä huolimatta hänellä oli aina lupa kysellä minulta että " jokos minulla on vauvakuume" . Sitten kun erään kerran sanoin, että on ja itseasiassa sen verran paha että olen raskaana, niin ystäväni vetäytyi täysin.
Minä olisin kyennyt puhumaan muustakin, kuin raskaudesta, vauvanvaatteista, kakkavaipoista tai synnytyksestä. Mutta siihen ystäväni ei antanut mahdollisuutta.
Minä en koskaan ole käsittänyt sitä, että juuri lapsettomuus on hyväksyttävä syy hylätä ystävä. Miksei mikä tahansa asia? Toisilla on jotain, mitä minulla ei ole. So what? Minäkään en saa kaikkea, ei kai kukaan saa.
Miksi ystäväni hylkäsi minut juuri silloin, kun olisin tarvinnut tukea ehkä eniten? Miksei hän antanut mahdollisuutta meille jatkaa lapsesta jatkunutta ystävyyttä? Mikä siinä asiassa voi olla niin katkeraa, että jos minä saan lapsen? Miettikää nyt vähän, se on ehkä mullistavinta ja onnellisinta aikaa monille. Onko oikein katkaista ystävyys, että ole ihan yksinäs onnellinen, minä en sitä sinun kanssasi jaa.
Myöskään sitä en ymmärrä, että sitten kun lapsettomuudesta kärsivä tulee raskaaksi ja saa vauvan, sen pitäisi yhtäkkiä kiinnostaa ylitse kaiken kaikkia maailman ihmisiä. Luulisi että he tuon saman logiikan mukaan haluaisivat kätkeä onnensa, pitää omat asiat omina jne.
Minäkään en yleistä, tässä oli vain tarina omasta kokemuksestani. Tiedän myös sellaisia lapsettomuudesta kärsiviä, jotka ovat tervehenkisiä ja ymmärtävät ettei se ole itseltä pois, jos joku saa lapsen.