Mitä pakkasit mukaan sairaalaan ja mitä olisit oikeasti halunnut mukaan?

Röökit jäi kotiin, pitikin jäädä sairaalaan. Onneks puoliso toi.

Ap vastaa että itsellä moka pakkauksessa, oli eväät. Sairaalassa kaipasin ihan eri asioita mitä olin pakannut. Pakkasin salmiakkia ja herkkuja ja kaipasin ennemmin leivänpäällisiä ja oikeaa kunnon ruokaa.

 

onnistunut asia oli omat vaatteet, ne sairaalajutu oli kauhean epämukavia ja kylmiä.

asia mitä olisin kaivannut (ja minkä lähetinkin sukulaisen noutamaan) oli oma petauspatja, oma peitto ja tyyny. Pari yötä olisi mennyt, mutta kun sairaalassa vierähti kaksi viikkoa, niin kummasti omat yökamppeen auttoi nukkumaan paremmin.

Kun umppari puhkesi, niin kännykän akkulaturi unohtui kotiin. Tiesin kyllä, että joudun leikkaukseen, mutta en kuvitellut joutuvani olemaan niin pitkään sairaalassa. Yhden kerran olen päätynyt sairaalaan niin, ettei ollut muuta mukana kuin päälläni olevat vaatteet. En tosin olllut tajuissanikaan, kun ensihoito lähti viemään. Ne kerrat, kun mulla on ollut etukäteen leikkausaika tiedossa, en ole unohtanut mitään. Kännykkä, laturi, kotiavaimet, lompakko ja kyynärsauvat. Muuta en ole niillä reissuilla tarvinnut. Sairaalasta sai vaatteet ja muun, kotiin pystyi palaamaan samoissa vaatteissa kuin sairaalaan menikin.

Ilmeisesti ajattelet synnytyssairaalaa? Jouduin olemaan sillä omasta mielestäni aivan liian pitkään. Omat tossut ainakin, ne sairaalan läpyskät olivat kamalia. Myös jonkun verran omia vaatteita. Hammasharjan, hiusharjan, lompakon. Ruokaa varten suolaa ja sokeria. Siinäpä tärkeimmät, kun siihen aikaan ei ollut kännyköitä eikä läppäreitä.

Television sain jossakin vaiheessa, mutta en enää muista, oliko oma vai sairaalan, kun jokaisessa huoneessa ei silloin vielä ollut.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kun umppari puhkesi, niin kännykän akkulaturi unohtui kotiin. Tiesin kyllä, että joudun leikkaukseen, mutta en kuvitellut joutuvani olemaan niin pitkään sairaalassa. Yhden kerran olen päätynyt sairaalaan niin, ettei ollut muuta mukana kuin päälläni olevat vaatteet. En tosin olllut tajuissanikaan, kun ensihoito lähti viemään. Ne kerrat, kun mulla on ollut etukäteen leikkausaika tiedossa, en ole unohtanut mitään. Kännykkä, laturi, kotiavaimet, lompakko ja kyynärsauvat. Muuta en ole niillä reissuilla tarvinnut. Sairaalasta sai vaatteet ja muun, kotiin pystyi palaamaan samoissa vaatteissa kuin sairaalaan menikin.

Ai niin joo, hammasharjan otin noilla kolmella kerralla mukaan, tahnaa sai sairaalastakin. 

Synnyttämään mennessä. Puhelin ja laturi. Omat hygieniatuotteet (sairaalassa on tietysti tarjolla saippuaa, shampoota, hammasharja ja hammastahna, mutta haluisin nää myös ottaa kotoa, koska varmasti itselleen sopivia tuotteita), hiusharja, pompuloita kotiin lähtöä varten itselleni vaatteet ja vauvalle vaatteet, tutti (sairaalassa on välillä vähän tarvikkeita eikä aina saa edes tuttia mukaan), turvakaukalo, imetysliivit ja liivisuojat (ois voinut olla kivat olla myös osastolla käytössä, mä pakkasin vain yhdet kotimatkalle). Jos ois ollut pitkä matka kotiin, niin olisin tankannut tuttipullon maitoa, koska autossa ei välttämättä oo helppo imettää, ainakin jos asia on ihan uusi kokemus. 

Avaimet ja lompakko tietysti kannattaa muistaa.

Ainakin itselle tärkeäksi osoittautui lämpöiset vaatteet (jos olet semmoisessa yksikössä missä saa olla omat) koska sairaaloissa usein kylmä ja kuulokkeet, jotta voi kuunnella musiikkia, katsoa telkkua jne.

Kännykkä, sen laturi ja SUOLAA. Sairaalaruoka on olevinaan niin f*cking terveellistä, että ei vaan vahingossakaan saa maistua millekään.

Äidillä oli aina  mukana suolasirotin, kun se ruoka oli niin mautonta muuten. Sitä huonekaveritkin kilvan lainailivat.  

Tupakat ja puhelimen. Kaljat olisin halunnu vielä mukaan.

Synnärille?

Mulle ja vauvalle vaatteet. Hygieniatuotteet, kirja ja lompakko. Muuta ei tarvita.

Lompakko sairaalaan? Varastettavaksi?

Ei siellä paljoa tarvii. Hammasharja, tahna, puhelin, laturi, hiusharja, alusvaatteet. Noilla pärjäsi pidemmänkin aikaa. En kaivannut muuta. 

Huulirasva unohtui, mutta sain sen sieltä.

Lääkärikirja, suolasirotin, vastamelukuulokkeet ja nyrkkirauta tms. ehdottomasti mukaan. Terveyskeskuksen vuodeosastolle lisäksi testamenttikaavakkeita.

En ole joutunut aikuisikäni aikana kertaakaan sairaalaan. Lapsena oli jotain tutkimusaikoja sairaalassa, mutta en koskaan tuolloinkaan ollut yötä sairaalassa. En tiedä, minkä takia jouduin lapsena sairaalaan tutkimuksiin, mutta muistan noiden olleen niin nöyryyttäviä, että päätin, että en aikuisena sitten kun voin itse asioistani päättää mene lääkäriin. Kaikenlaista oiretta toki on, mutta olkoon. Työkykyselvitys pakotti toki psykiatrille ja tuon seurauksena on autisminkirjon diagnoosi ja toinenkin diagnoosi. Tuossa kuitenkin suunnilleen taitaa ollakin ne aikuisikäni lääkärikäynnit. Tuokin käynti ja diagnoosi olivat suuri järkytys.

Sitten eri asiaan. Miksi tässä keskustelussa ja ylipäätään tällä keskustelupalstalla pitää näkyä parikin erilaista sopimatonta mainosta aikuisten messuista? Luulisi tuollaisen olevan kiellettyä. Sopimatonta se nyt ainakin on.

Enpä ole koskaan pakannut sairaalaan mukaan yhtään mitään. Yleensä olen joutunut sinne sairaskohtauksen tai onnettomuuden vuoksi. Harvemmin noissa tilanteissa pyytää ambulanssia kiertämään kodin kautta jotta saa kirjan tai oman tyynyn(!) mukaan. Synnärillekään en pakannut mitään, puhelin oli taskussa.

Kyllä olen pitänyt aina sairaalan vaatteet. Puhtaat saa hakea itse vaikka pari kertaa päivässä. Ei ne tossutkaan niin kamalat ole. En viitsisi omiani viedä sinne bakteeripesään.

Mä pakkasin ne paljon parjatut meikit ja jopa hiustenkuivaimen. Vauvahan nukkuu melkein koko ajan, niin ehtii hyvin käyttää pari minuuttia meikkaamiseenkin.