Nilkkamurtuma jätti vaivat ja pelon
Nilkka murtui vuosi sitten. Aloin pelätä liikkumista vähänkään epävarmassa maastossa, liukkaalla jne. Koska tuntuu että nivelsiteet jäivät löysäksi. Rajoittaa tosi paljon elämää ja olen alkanut lihota holtittomasti. Lisäksi vielä vuoden jälkeenkään nilkka ei kestä juuri rasitusta vaikka oli siisti ja pieni murtuma ja kipsi vain 4 viikkoa. Nilkka kipeytyy ja tulee hermosärkyä. Asfaltilla en pysty enää lenkkeilemään ja juoksemaan tuskin koskaan. Mulle jäi myös pelkoa sairaalaa kohtaan. Tuntui että olin niin avuton ensiavussa ja jouduin koko yön odottaa mm. kuvaamista, särkylääkettä jne. Pyysin yön aikana kerran lääkettä enkä saanut. Itkin yksin hiljaa sängyssäni koko yön kivuissani. Hoitajat olivat vastapäisessä huoneessa lasin takana eivätkä edes katsoneet minuun päin. Aistin vahvasti työpaikan huonon energian ja kuinka potilaita ei nähty enää apua tarvitsevina ihmisinä vaan rasitteena omalle elämälle. Aloin kokemuksen jälkeen myös pelätä vanhenemista ja avuttomaksi joutumista. En ole ennen pelännyt mitään.
Kommentit (5)
Jos liikuntaa haluat niin aloita pyöräily. Fillareita saa alennuksesta tähän aikaan vuodesta.
Edellinen lisää että arkiliikuntaan riittää hybridi tai vastaava. Jos ajat erikseen lenkkejä JA sinulla on pyörällesi turvallinen säilytyspaikka niin gravel on vaihtoehto.
Harvoin murtumat paranevat täydellisesti, rikki mikä rikki. Voivat muistuttaa kivulla tms, mutta ei se auta, kuin jatkaa elämää. Tarvitsisitko jonkun tuen siihen, vaikka ihan joustavasta kankaasta tehdyn?
En tiennytkään että nilkan murtuma voi vaivata noin pitkään mutta hyvä tietää. Yhdellä työkaverilla murtui nilkka ja hän on alkanut uimaan, ennen ei uinut ikinä, ehkä nilkan murtuman takia aloitti uimisen ja se on hyväksi nilkalle?
Fysioterapeutille ja ahkeraa kuntoutusta, vaikka toki se olisi pitänyt tehdä jo vuosi sitten. Epätasaisessa maastossa liikkuminen juuri on sitä parasta harjoitusta, älä nyt ainakaan sitä välttele. Siitä se nilkka pikkuhiljaa alkaa kestää kovempaa treeniä kun sillä vaan harjoittelee, mutta ei se kunto sohvalla itkemällä parane. Ei se mullakaan ihan entisekseen ole parantunut, mutta ei mitenkään rajoita elämää näin puolentoista vuoden jälkeen vaikka taidettiin tehdä hiukan isompi korjausoperaatio kuin sinulla.